Nämä tarinat, kokemukset ja ajatukset herättävät pihan henkiin. Sukella suomalaisen pihaelämän kauneuteen ja monimuotoisuuteen – löydä tietoa, vinkkejä ja inspiraatiota.
Piha oli Oma PIHA -lehden lukijaäänestyksen ylivoimainen voittaja. Röngän perheen mökkipiha vastaakin monen suomalaisen mielikuvaa täydellisestä kesäparatiisista. Se on hieno saavutus.
Suomalaisissa pihoissa ja puutarhoissa on paljon tekemätöntä työtä, kun omistajilta vähenevät voimat tai ruuhkavuosien kiireet vievät ajan. Tämä tarjoaisi nuorille työmahdollisuuksia vaikkapa yrittäjänä. Antti Siponen otti tilaisuudesta kiinni ja perusti oman 4H-harrasteyrityksen kotikylälleen. Tämä artikkeli on julkaistu Oma PIHA -lehden numerossa 2/2018. Savon sydämessä, Lapinlahden Alapitkän kylässä, asuva lukiolaispoika Antti Siponen löysi alun yrittäjyydelle, kun
Pirkko ja Tauno Karjalainen ovat rakentaneet eläkeläiskodin maalle, kauaksi kaupungin palveluista. He vaalivat pihassa perinnekasveja. Isoilla kivillä on tärkeä osa pihassa ja ne näyttävät kauniilta talvellakin. Tämä artikkeli on julkaistu Oma PIHA -lehden numerossa 5/2017, piha oli Paras Piha -kilpailun finalisti 2016.
Pari päivää ennen vuodenvaihdetta kävin samoilemassa muutaman tunnin ajan Hankoniemen ”erämaassa”. Reittini suuntautui Skogbyn ruukkialueella olevalle purolle, mistä arvelin löytäväni jäistä kuvattavaa edellisen yön pikkupakkasen jäljiltä. Viime kesänä tuo puro oli ajoittain täysin kuiva, mutta nyt vesi syöksyi lammesta tien alittavan tunnelin kautta purouomaan kohisten ja pärskyen. Puron ylle taipuneissa pensaiden oksissa roikkuivat komeat jääpuikot.
Kirsi-Marja ja Arto Hamosen piha valittiin vuoden 2015 Suomen Paras Piha -kilpailussa finaaliin. Piha on harmoninen kokonaisuus, mutta siinä on paljon yllätyksellisiä yksityiskohtia. Voit katso videon pihasta tästä. Kirsi-Marja Hamosen puutarhaharrastus alkoi vuonna 1997, kun pariskunta muutti omakotitaloon. Talo sijaitsee kuutisen kilometriä Mikkelin keskustasta Pieksämäen suuntaan. Tontin koko on liki 4000 neliötä, josta 1200 neliötä
Lehtohepokattinaaras oli piiloutunut pietaryrtin kukinnon alle. Sattumalta huomasin, etteihän tuo kaikki vihreä olekaan kasvin vartta. Kun yritin kuvata hepokattia, se kiersi aina varren toiselle puolelle. Niinpä katkaisin varovasti varren ja käänsin hepokatin itseeni päin. Kesti vähän aikaa, kun se ilmeisesti tajusi, ettei tässä mitään hätää olekaan. Se kiipesi kädessäni olevan kukinnon päälle ja ryhtyi ahmimaan
