Jos olet etsinyt kasvitietoa verkosta, olet todennäköisesti törmännyt tähän mieheen. Ian Young on Skotlannin kivikkokasviseura SRGC:n puuhamies, joka tuottaa kasvitietoa etenkin verkkosivuille, kaikkien saataville.
Maggi ja Ian Young syysväreissä hehkuvassa pihassaan. Etualan kohopenkissä kukkii rönsykelloja (Cyananthus).
– Rikkaruoho on väärässä paikassa kasvava kasvi, selvittää Ian Young.
– Kiurunkannus (Corydalis) voi olla rikkaruoho, vaikka olisi kuinka haluttu puutarhakasvi. Ongelma on katsojan silmässä.
Lausahdus avaa Ian Youngin puutarhafilosofiaa. Hän tuntuu hengittävän Scottish Rock Garden Clubin tunnuslausetta "ihmisille, jotka rakastavat kasveja". Ian on toiminut seuran puheenjohtajana ja on nykyään vastuussa verkkosivuista.
– Olin minäkin alussa erilainen, muistelee Young aikaa, jolloin oma talo ja piha hankittiin 70-luvulla.
Alussa Ian poisti sammalta istutusalueiden pinnalta, etenkin yleisesti rikkaruohoksi miellettävää maksasammalta. Mutta sittemmin hän huomasi, ettei siitä ole haittaa – päinvastoin. Vihreästä sammalmatosta nousevat syklaamien ruusukkeet somasti ja sammal kattaa maan pinnan ruusukkeiden väleissä.
Uusi Bulb Log tekeillä. Ianin työhuonetta koristavat entiset kirkon lasimaalaukset. Westietyttö Megan on kietonut Ianin pikkusormensa ympärille.
Etupihalla pieni metsämaisema
Pehmeällä skottiaksentillaan Ian latelee kasvien tieteellisiä nimiä. Etupiha on pieni, mutta siihenkin mahtuu monia puita; kokonainen ekosysteemi. Ian esittelee siipiruusua (Rosa sericea), kuparivaahteroita (Acer griseum) ja alppiruusuja. Risteymäalppiruusu Rhododendron taliense × lacteum kukkii komeasti, vaikka on syksy.
– Siihen vaikuttaa viileä ja sateinen kesä. Se laukaisee uusintakukinnan. Kuivan, kuuman kesän jälkeen on turha odottaa alppiruusulta syyskukkia, Ian kehuu viime kesää, joka oli ennätysviileä ja -sateinen.
Mustikan sukuinen Vaccinium smallii tuottaa kirpeänherkullisia marjoja ja hienon punaisen syysvärin. Meillä talvenarat pensastädykkeet (Hebe) viihtyvät suojaisalla pihalla.
Puut on muotoiltu kauniin muotoisiksi. Vasemmalla japaninvaahtera 'Osakazuki' (Acer palmatum), joka saa upean syysvärin. Kirjavalehtinen pensas on japaninkellovaivero (Pieris japonica).
Autotallin edustakin kukkii.
– Brittein saarilla on ollut paljon puhetta etupihojen asfaltoinnin haitoista, valaisee Ian.
– Kova pinnoite lisää viemäreiden tulvimista rankkasateilla, puhumattakaan epäesteettisyydestä. Meillä ajoväylän keskisoiro oli jo valmiiksi soraa, joka imee vettä, mutta päätimme silti vehreyttää tämänkin kaistaleen.
Ian kylvi autopaikalle verikurjenpolvea (Geranium sanguineum), koiranhampaita (Erythronium), sahrameita (Crocus), pikarililjoja (Fritillaria) ja muita kevätkukkijoita. Siemenet hän ripotteli soran joukkoon ja auttoi kastelemalla alkuun. Kasvusto on sen verran matalaa, että auton voi yhä ajaa autotalliin, mutta entinen soraerämaa tuottaa nyt silmäniloa ja lisäksi mettä pölyttäjille.
Takapihan monenlaiset kasvupaikat
Youngien piha sijaitsee Aberdeenissä Skotlannin itärannikolla. Ilmasto on vähemmän sateinen kuin vuoristoisella länsirannikolla.
– Täällä on melko tasaiset olosuhteet. On käynyt niinkin, että mittari näyttää 12 lämpöastetta niin keväällä, kesällä, syksyllä kuin talvellakin, naureskelee Ian.
– Harvinaista se silti on. Ääripäiden puute sopii toisaalta monille kasveille, yhdistettynä säännöllisiin sateisiin.
Suuri osa takapihan istutusalueista on betonista ja kivistä rakennettuja kohopenkkejä, joihin Ian on upottanut kiviä ja hiekkapitoista multaa. Vuoristolajit viihtyvät niissä.
Ian ja Maggi Young ostivat ensin paritalon puolikkaan ja sittemmin toisenkin puolen, jolloin pihankin koko tuplaantui.
Varsinainen aarreaitta sijaitsee takapihalla. Kohopenkit ja kasvikaukalot tursuavat erikoisia kasveja.
– Kohopenkit mahdollistavat monenlaiset maalaadut yhdellä pienellä kaupunkitontilla, huomauttaa Ian.
Moni harrastaa tiettyä kasvisukua yhdessä kohopenkissä, tai sitten kussakin penkissä voi olla saman maanosan kasveja. Kasvuolot voidaan luoda ihanteellisiksi tarjoamalla esimerkiksi hiekkamaata sitä kaipaaville kasveille.
Ian Young ei ole äärimmäisen järjestelmällinen. Hän antaa kasvien tuottaa siementaimia, jos ne kerran viihtyvät. Haisukurjenpolvea (Geranium robertianum) hän kutsuu puutarhan vapaaehtoistyöläiseksi: se tekee siementaimia mitä hankalimpiin paikkoihin ja onnistuu kukittamaan kivikasankin.
Jotakin kuria Ian yrittää kuitenkin pitää esimerkiksi eristämällä tummakukkaiset murattisyklaamit (Cyclamen hederifolium) etupihalle, jotta ne eivät risteytyisi takapihan vaaleamman tyypin kanssa.
Kevättalvella kukkivat lumikellot. Niistä Ian Young ei yritä pitää erityistä lukua.
– Ne tuovat niin paljon iloa maasta noustessaan, että minulle ei ole niin tärkeää tunnistaa jokaista lajia tai lajiketta. Yritän vain jakaa tiheiksi tuppaiksi kasvaneet ryppäät säännöllisesti, muuten kukinta tukahtuu tilan puutteessa. Silmääni miellyttää luonnollisuus, ja luonnossa kasvit kasvavat hieman harvemmassa, kun on kilpailua.
Rhododendron primuliflorum on hyvin pienilehtinen ja -kukkainen, kuin nuken puutarhasta.
Maisemamaalausta kasveilla
Luonnollisuus on Scottish Rock Garden Clubin kantava teema.
– Kivikkokasviseura ei aja vain kivikkokasvien asiaa, vaan luonnonkasvien, selventää Maggi Young, joka on toiminut yhdistyksen varapuheenjohtajana ja on mukana eräänlaisena epävirallisena toimistovirkailijana tälläkin hetkellä.
– Seura kuuluu kaikille, jotka pitävät luonnonkasveista ja luonnollisista istutuksista. Metsäpuutarhakin on osa seuran teemoja, mutta varsinainen pääaihe ovat vuoristolajit. Juju on siinä, että seuran jäsenet keskittyvät esimerkiksi liljan luonnonlajeihin jalostettujen lajikkeiden sijasta. Kasvien ei tarvitse olla kääpiökokoisia kivikkolajeja. Valtava himalajanjättililja (Cardiocrinum giganteum) on vuoristolaji, mutta ei todellakaan kovin pieni.
Ianin käsikirjasto sijaitsee kasvihuoneessa.
Ian Youngille piha on ennen kaikkea esteettinen elämys. Taiteilijana hän näkee puutarhan kolmiulotteisena tauluna, joka muuttuu vuodenaikojen mukaan.
– Poikittaiset viistonäkymät pihan kulmasta kulmaan ovat hyvin tärkeitä, jopa pienellä etupihalla, Ian valaisee.
Ian harrastaa öljyvärimaalausta sekä tekee satunnaisia veistoksia esimerkiksi romuraudasta tai kivistä. Puutarhassa hän maalaa kasveilla.
– Puut tuovat eniten väriä ja luonnetta puutarhaan, niiden muoto on tärkeä. Sitten on pensaskerros, joka sekä peittää että avaa näkymiä, ja lopulta maanpinnan kasvit täydentävät kokonaisuuden. Kukat ovat oikeastaan sivuseikka, sillä eniten väriä puutarhaan tuovat lehdet. Joskus puita täytyy muotoilla, esimerkiksi poistaa alimpia oksia, jotta näkymä pihan poikki avautuu kuin ikkuna.
– Kaiken perusta on terve maa. Kompostoimme kaiken kasvijätteen ja palautamme sen multaan. Maalaatumme on nykyään hyvin kevyttä ja eloperäistä; luonnostaan tässä on jokisuiston hiesusavea.
Siilialppiruusun (Rhododendron roxieanum) muunnos oreonastes on kapealehtinen. Alla kukkii valkokukkainen murattisyklaami (Cyclamen hederifolium).
Mistä uusia istutusalueita
Pienehköllä kaupunkipihalla täytyy käyttää kekseliäisyyttä, jos aikoo saada uusia istutusalueita. Maggi paljastaa, että viimeinen nurmiläntti katosi vuonna 1994. Muutama vuosi sitten Ian raivasi puita sekä kookkaita alppiruusuja tontin takarajalta. Paljastui ainakin metrin kaistale uutta istutettavaa maata.
– Se on harvinaista herkkua, hän myöntää.
– Yleensä se menee niin, että kaivan ylös jonkin aiemmin tekemäni alueen ja muutan sitä. Olemmehan olleet tässä jo yli 40 vuotta. Syksyllä rakensin uuden kohopenkin muun muassa Euraasian kolmilehdille (Trillium) ja koiranhampaille (Erythronium).
Kekseliäisyyttä tarvitaan, jos mielii istuttaa, ja sitähän kasvien keräilijä aina mielii. Yhtenä vuonna Ian nosti pientä pihalampea reunustavat laatat pois ja istutti tilalle kosteikkokasveja.
Kasvihuoneita on kaksi. Niissä on kokoelmat kivikkokasveja, jotka eivät kestä kasvaa ulkosalla joko sateiden, kylmän talven tai muiden hankalien olosuhteiden vuoksi. Aluksi kasvit olivat pienissä ruukuissa vieri vieressä hiekkapedissä.
– Sitten sain ahaa-elämyksen, Ian paljastaa.
– Otin kasvit pois purkeista, heivasin nimilaput rasiaan kasvihuoneen alahyllylle ja istutin lajit luonnollisemmin vapaasti hiekkapetiin. Ne viihtyvät nyt vallan mainiosti ja niitä on helpompi hoitaakin. Tämä on lähempänä avomaan olosuhteita eli luontoa.
Toisessa kasvihuoneessa kasvit ovat vielä ruukuissa, sillä se on Ianin käsikirjasto: yksi kutakin erikoisempaa lajia. Kylmimpiä pakkasöitä varten huoneissa on pakkasvahdit.
Ianin suosikki myrkkyliljoista on Colchicum agrippinum. Sen kukat ovat sirot ja niissä on hieman pilkkuja. Kuvassa näkyy myös haisukurjenpolven lehtiä ja syyssahrameita (Crocus speciosus).
– Vastapäinen naapuri oli seuran jäsen ja saimme häneltä jäsenlehdet, kun hän oli lukenut ne. Kun hän erosi, meidän piti liittyä, Maggi naureskelee.
– Ennen kuin huomasimmekaan, olimme perineet erään vanhan jäsenen kasvikokoelman ja kävimme 54 pikarililjan kanssa näyttelyssä! Kilpailuvietti ei kuitenkaan tullut luonnostaan, halusimme vain esitellä kasvien monimuotoisuutta. Yhdessäkin pikarililjalajissa saattaa olla viisi värimuunnosta.
Sittemmin Youngit siirtyivät SRGC:n näyttelysihteereiksi ja moneen muuhun tehtävään. Virkeä seura järjestää näyttelyiden lisäksi luentoja ja keskustelutilaisuuksia. Jäseniä on maailman joka kolkalta.
– Verkkosivumme keskustelupalstalla sekä Facebookin, Twitterin ja Instagramin kautta saamme nähdä kuvia jäsenten puutarhoista kaikkialta – kun meillä on syksy, alkavat australialaiset lähettää kuvia kevään ensi kukkijoista! Se on sanoinkuvaamattoman piristävää. Mutta teidän suomalaisten pitkään jatkuvaa talvea harmittelemme; teidän täytyy odotella kevättä kärsivällisesti.
Ian Young esittelee etupihaa. Rhododendron taliense × lacteum kukkii kermanvaalein kukin, takana kuparivaahtera (Acer griseum). Etualalla kasvaa pienilehtisiä pensastädykkeitä (Hebe) ja alppiruusuja.
Mainos – sisältö jatkuu alla
Tutustu Oma PIHA -lehteen
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Jännityksellä odotin ehtiikö juhannusruusun vaaleanpunakukkainen sukulainen ’Juhannusmorsian’ kukkaan juhannukseksi. Tänään juhannuspäivänä ensimmäiset tuoksuvat nuput olivat auenneet juuri ajallaan! Kauneimmillaan kyseinen ruusu onkin juuri kukkaan puhjettuaan, sillä vaaleanpunainen sävy haalistuu hieman valkoisemmaksi ajan myötä. Vaikka juhannusruusu kuuluu ehdottomasti juhannukseen, olen erityisen ihastunut tähän hempeään ja yhtä helppohoitoiseen ruusuun. Se kuuluu juhannusruusun kanssa samaan Spinosissima-ryhmään, eli toisin
Nyt viimeistään on aika puhdistaa ja huoltaa pihapiirin linnunpöntöt. Ajankohtaan nähden lämpimien säiden takia varsinkin tiaiset visertelevät jo kevättä enteillen ja käyvät kuikuilemassa pönttöihin, jotka ovat usein edelliskesän pesinnän ja talviaikaisten yöpymisten jäljiltä siivottomassa kunnossa. Pöntöissä saattaa olla erilaisia syöpäläisiä, joten puhdistus on hyvä tehdä suojakäsinein ja vaikka pakkasella, jolloin mahdolliset kirput eivät liiku yhtä
Rivitalollemme johtavan tien vierellä – kuin portinpylväinä – on kaksi suurta betoniastiaa kesäkukkia varten. Tänä kesänä niistä toisessa kukkii karjalanneito ja toisessa verenpisara. Kasvit oli sijoitettu amppeliruukkuun, kun ne hankittiin kesäkuun alussa puutarhaliikkeestä. Kohtalaisen runsaalla kastelulla ja säännöllisellä lannoituksella varsinkin verenpisara on menestynyt hyvin tällä puolivarjoisella ja avoimella paikalla, missä sen voidaan olettaa jatkavan kukintaansa
Varjohiipat (Epimedium) peittävät vähitellen maan kaunislehtisellä kasvustollaan, joka on keväisin heleänvihreä ja saa syksyisin ruskan sävyjä. Varjohiipoista löytyy sopivia lajeja jopa kuivempaankin varjoon, vaikka mieluiten ne kasvavat lehtomaisella paikalla. Näin toukokuussa kasviin puhkeavat keveät kukinnot. Kuvassa on Epimedium x rubrum, tarhavarjohiippa. Valkovarjohiipan (E. x youngianum ´Nivea´) kukat ovat nimensä mukaisesti lumenvalkeat. Vaaleankeltakukkainen lajike on
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Tilastot
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
