Koishikawa Kōrakuen edustaa Edo-kauden käyskentelypuutarhaa, jossa polut johdattavat erilaisiin maisemiin
Japanin pääkaupungissa talvi on leuto ja vähäluminen. Lehtipuut ovat paljaina ja nurmialueet kuivuneet kullankeltaiselle karrelle. Toisaalta ainavihannat puut ja pensaat tuovat vehreyttä, ja kukintaakin riittää aina. Kameliat aloittavat jo myöhään syksyllä, japaninaprikoosien vuoro on helmikuussa. Katuistutuksissa vuorottelevat orvokit, esikot ja koristekaalit.
Varsinainen kohokohta puutarhoissa ja puistoissa ovat koristeelliset lumi- ja pakkassuojat, jotka asetetaan paikoilleen lokakuussa. Arvokkaimpien mäntyjen oksat suojellaan lumen painolta näyttävin yukitsuri-kehikoin, kun taas kylmänherkät lajit kiedotaan kokonaan olkisiin shimoyoke-peitteisiin. Männynrunkojen ympärille kietaistaan vielä olkinen komomaki-kaistale haittahyönteisiä torjumaan. Kevään tullen komomakit poistetaan ja poltetaan hyönteisineen päivineen.
Kolme eri puolilla Tokiota sijaitsevaa puutarhaa edustavat eri aikakausia ja tyylejä. Niissä jokaisessa pääsee ihailemaan kasvien ja puiden koristeellisia talvisuojia.
Koishikawa Kōrakuenin engetsukyō eli täydenkuunsilta on kungfutselaisen oppineen suunnittelema.
Tokion sydämessä Bunkyōn alueella sijaitseva Koishikawa Kōrakuen on laaja, yli seitsemän hehtaarin kokoinen käyskentelypuutarha lampineen ja tekokukkuloineen. Se sai alkunsa vuonna 1629, kun Miton läänin daimio Tokugawa Yorifusa rakennutti paikalle Edon residenssinsä. Puutarha valmistui hänen poikansa Mitsukunin aikana. Yleisölle Koishikawa Kōrakuen avattiin vuonna 1938.
Kolme näyttävää yukitsuria on asetettu suojaamaan yhtä pitkäoksaista mäntyä. Koishikawa Kōrakuen.
Aikakauden tapaan puutarha edustaa japanilaisista ja kiinalaisista näkymistä innoituksensa saanutta wakan-tyyliä. Neuvoja puutarhan toteuttamiseen Mitsukuni sai kungfutselaiselta oppineelta Zhu Shunshuilta, joka myös suunnitteli puutarhaan kuusillan. Vedestä heijastuessaan kivinen kaarisilta muodostaa vaikutelman täysikuusta.
Karkeasti neljään osaan jakautuvaan puutarhaan lähdetään tutustumaan seuraamalla alati uusia näkymiä tarjoavia, kaartuilevia polkuja. Tekokukkula Shō-Rozan lainaa muotonsa kiinalaiselta Lushanvuorelta, Kioton Biwajärveä kuvastavan lammen länsiranta puolestaan toistaa Hangzhoun Xi Hu -järven maisemia. Talvella puutarhan huipentumana ovat pitkäoksaisen männyn ylle asetetut yukitsurit, jotka heijastuvat kauniisti lammen pinnasta.
Tsutenkyōn tulipunainen silta vehreyden keskellä on Koishikawa Kōrakuenin mieleenpainuvimpia rakennelmia.
Talven loppupuolella puhkeavat japaninaprikoosit kukkaan puutarhan länsikärjen lehdossa. Japaninaprikoosilla on merkittävä osa japanilaisessa taiteessa ja kirjallisuudessa, ja niiden innoittamana Mitsukunikin otti käyttöönsä aprikoosien kotia tarkoittavan pseudonyymin Bairi.
Aprikoosilehdon vieressä odottaa pikkuinen riisipelto paljaana kevättä. Alun perin se havainnollisti riisinviljelyä ylhäisölle, nykyään kaupunkilaislapsille. Laajassa puutarhassa saa olla omissakin oloissaan. Kioton Arashivuorelta laskevaa Ōijokea edustavan joenuoman ympärillä huojuvat valtavat puut hiljaa. Oranssinpunainen Tsutenkyō-kaarisilta hehkuu vehreyden keskellä ja nimensä mukaisesti johtaa taivaaseen.
Perinteinen japanilainen arkkitehtuuri näkyy Yamamoto-tein koristeellisissa kattotiilissä.
2. Yamamoto-tei, teehuone ja shoin-puutarha
Tokion itälaidalla Edojoen lähellä sijaitseva Yamamoto-tei edustaa aivan eri aikakautta ja puutarhatyyliä. Vuoden 1923 suuressa maanjäristyksessä kotitalonsa menettänyt kameranosatehtaan johtaja Einosuke Yamamoto rakennutti Katsushikaan hulppean residenssin puutarhoineen. Elettiin Taishō-kautta (1912–1926), jota määrittelivät teollistumisen lisäksi eurooppalaisesta romantiikasta saadut vaikutteet. Yamamoton kaksikerroksinen huvila yhdisteleekin ajan hengen mukaisesti itää ja länttä. Vieraat vastaanotettiin länsimaisittain sisustetussa feeniks-huoneessa, mutta muuten se noudattaa perinteistä shoinzukuri-tyyliä tatamilattioineen ja liukuovineen. Yamamoton huvilassa ehti asua neljä sukupolvea ennen kuin se siirtyi kaupungille ja avattiin yleisölle teehuoneena 1991.
Helmikuisessa auringossa Yamamoto-tein yukitsurit loistavat kuin auringonsäteet männyn yllä. Lumisateella ne jakavat lumen painon ja estävät oksien katkeamisen.
Rakennuksen takana avautuva puutarha on kooltaan vajaat 900 m², mutta vaikuttaa kokoaan suuremmalta tekokukkuloineen, lampineen, vesiputouksineen ja katsetta johdattavine polkuineen. Puita ja pensaita on nelisensataa ja kasvillisuus muutenkin runsasta. Talvella pääosaan nousevat mäntyjen ylle laskeutuvat yukitsurit, joiden yksityiskohtien taidokkuutta pääsee tarkastelemaan lähietäisyydeltä.
Katselupuutarhan keskellä olevaa lampea kiertävät kivipolut. Ne ovat puutarhurin avuksi ja toisaalta johdattavat katsetta. Yamamoto-tei.
Puutarha on suunniteltu katseltavaksi shoin-rakennuksesta käsin. Kokonaisuus jakautuu näennäisesti kahtia mustamännyillä, sillä alun perin rakennus koostui kahden perheen kodeista. Näkymät puutarhaan vaihtelevat hiukan riippuen siitä, mistä osasta taloa niitä katsellaan. Parhaimmillaan kokonaisuus hahmottuu kukkaishuoneen, Hana-no-ma, laajoilta tatamimatoilta, joille on nykyään asetettu teehuoneen matalat pöydät. Suosittua onkin nautiskella vihreää teetä perinteisten wagashi-makeisten kanssa puutarhanäkymiä ihaillen.
Talvikaudella tatamihuone suojataan kylmältä lasitetuin liukuovin. Puutarhanäkymiin voi lisäksi tutustua rakennusta reunustavalta engawa-terassilta.
Kylmälle herkät japaninkruunukävykit (Cycas revoluta) ovat saaneet ylleen olkisen shimoyoke-asun. Tonogayato-teien.
Kolmas puutarhoista, Tonogayato teien, sijaitsee puolen tunnin junamatkan päässä läntisessä Kokubunjin lähiössä. Alun perin alue kuului Musashinon historialliseen provinssiin, mutta alkoi kehittyä kaupungistumisen myötä 1950- ja 1960-luvuilla. On kiittäminen paikallisten asukkaitten aktiivisuutta, että puutarha säilyi kiivaan rakentamisen puristuksessa. Yleisölle se avattiin osana Tokion kaupunkipuutarhoja vuonna 1979.
Perinteinen kauriinkarkottaja shishiodoshi on myös viehättävä puutarhakoriste. Bambuputki vapautuu hitaasti liruvan veden painosta ja kolahtaa kiviin.
Tonogayaton puutarhan rakennutti alkujaan Manchurian rautatieyhtiön varajohtaja Sadae Eguchi vuosien 1913–1915 aikana. Vuonna 1929 tilukset osti Mitsubishin perustaja Yatarō Iwasaki, ja puutarhaa muokattiin edelleen heijastelemaan japanilaisia ja länsimaisia kävelypuutarhatyylejä. Samalla lisättiin teehuone Kōyō-tei, jolta käsin avautuvat upeat ruskanäkymät japaninvaahteroiden koristamille rinteille.
Yli kahden hehtaarin kokoinen puutarha myötäilee Musashinon tasangon ja halkeamien luonnollisia muotoja. Istutettujen puiden ja pensaiden lisäksi puutarhassa pääsee tutustumaan alueen flooraan ja faunaan, sillä luonnonkasvillisuuden ja kukkien lisäksi puutarhassa viihtyvät lukuisat hyönteislajit ja linnut. Istutetuista pensaista merkittävin on Iwasakin suosikkeihin kuulunut ainavihanta mokkoku (Ternstroemia gymnanthera).
Matala sasabambu kumazasa (Sasa veitchii) leviää rinteellä puiden alla. Tonogayato-teien.
Lenkin tekevä puutarhapolku johdattaa kulkua. Japaninsuoniapilatunneli ja japaninsinisadetrellis ovat talviaikaan paljaat, mutta niiden takana kahisee bambumetsikkö aina yhtä vehreänä. Pian sen jälkeen tullaan puutarhan kohokohtaan, sylinterin muotoisesti alaspäin laskeutuville rinteille, joiden keskipisteessä olevassa Jiro Benten -lammessa pulppuaa luonnonlähde. Lehtensä varistaneiden japaninvaahteroiden keskellä loistavat mäntyjen yukitsuri-lumisuojat. Oman lisänsä äänimaisemaan tuo Kōyō-tein toisella puolella olevan peurankarkoittajan, shishiodoshi, rytmikkäät kalahdukset.
Kierros päättyy laajalle länsimaistyyliselle nurmialueelle, jonka laidalla kasvavat japaninpunamännyt on suojattu komomaki-käärein. Niiden alla maasta nousevat olkiasuihin kiedotut japaninkruunukävykit kuin hattivatit konsanaan.
Ume eli japaninaprikoosi kukkii helmi-maaliskuussa.
Mainos – sisältö jatkuu alla
Tutustu Oma PIHA -lehteen
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Monet mattomaiset maanpeitekasvit, kuten maksa- ja ajuruohot, värittävät parhaillaan kallioita, kiveyksenkoloja ja asfaltinhalkeamia. Kiviportaiden taitteesta löytyi harvemmin vastaantuleva rauniokilkka (Cymbalaria muralis), joka on täyttänyt tarkkaan kivien välissä olevan ahtaan multatilan. Lilliputtimaisuudestaan huolimatta kasvin munuaisenmallisissa lehdissä on mehevää runsautta. Sireeninsävyisiä kukkia avautuu syyskesälle saakka.
Pidän piikkiputkista sekä pallo- ja karstaohdakkeista ja olenkin kirjoittamassa niistä juttua seuraavaan Oma PIHA -lehteen. Eilen tuli niin mainio kuurakeli, että täytyi lähteä pihakierrokselle toteamaan näiden kukkien talvinen kauneusarvo. Lauhtunut sää toi mukanaan upean kuuran. Toden totta, nämä pystyyn kuivuvat kukkaset tuottavat talven kauneimmat pihakoristeet! Kuuran kuorruttamaa pihaa on kiire mennä kuvaamaan aurinkoisena aamuna, sillä auringon
Olen jo joitakin vuosia hehkuttanut orjanruusun (Rosa dumalis) kauneutta kaikille kiinnostuneille ja varmaan monille niillekin, joita ei kiinnosta. Se on luonnonkasviksi tavattoman koristeellinen. Kävin juuri äsken nappaamassa siitä ylläolevan kuvan. Taustalla hehkuu japaninkirsikka (Prunus Sato-Zakura -Ryhmä). Orjanruusu kasvaa luonnossamme, ainakin täällä lounaissaaristossa se on suorastaan yleinen. Pihallani kasvaa useita yksilöitä, joista osan olen karsinut pois.
Luontoportin mukaan ”Jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) on kotiutunut niin hyvin Lounais-Suomen lehtoihin ja vanhan asutuksen tuntumaan, ettei sen äkkiseltään arvaisi olevan vanha herraskartanoiden koristekasvi. Lajin alkuperäiset kasvupaikat löytyvät kuitenkin kaukaa Keski-Aasiasta, Altai-vuoriston rinnemetsistä. Itse Carl von Linné kylvi 1700-luvulla lajin siemeniä Hammarbyn kotikartanonsa puutarhaan, ja näistä kantavanhemmista väitetään kaikkien Suomen ja Ruotsin nykyisten jalokiurunkannusten polveutuvan”. Unikkokasvien
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Tilastot
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
