Suomen perusmaisemaa, Vaasasta Kiteelle
Mänttä-Vilppulassa sijaitseva järvenrantapiha on valtavan monipuolinen. Näkymä on säilynyt levollisena kookkaiden kasviryhmien ja oivaltavasti piilotettujen tilojen ansiosta.
Rakastettu joulunajan kukka, jouluruusu (Helleborus), ei ole kertakäyttöinen, vaan kukoistaa oikeanlaisen talvetuksen jälkeen puutarhassa tulevina vuosina.
Lehtikuuset (Larix) ansaitsevat tähän aikaan vuodesta erityishuomiota, sillä ne kuuluvat maiseman myöhäisimpiin värittäjiin. Kausivihantien lehtikuusten neulaset kellastuvat ennen putoamistaan perin kauniisti! Näyttää siltä kuin alkutalven aurinko säteilisi hetkisen juuri näiden puiden oksilta. Lehtikuusista voi kasvattaa järeän metsikön tai valita pienelle pihalle hauskaa muotoa tuovan vartetun riippaversion.
Ihastuttava katsura (Cercidiphyllum japonicum) tuo pirteän tuoksun ulottuvuuden syyspuutarhaan, vaikka se yleensä liitetään kasvukauden aiempiin vaiheisiin. Kuultaviin keltaisen ja punaisen sävyihin syttyvien ruskaisten katsuranlehtien aromi on ihmeellisen imelä. Tuoksun voi tuntea etenkin lehtien putoamisen tienoilla ja vielä niiden leijailtua maahan. Eri tuoksuttajat kuvailevat aromia eri sanoilla, mutta usein se tuo mieleen karkkimaisuuden. Syyspuutarhassa liikkuessa nenä
Monesti keväällä toivoo, että ihana vuodenaika ei menisi ohi niin nopeasti. Samaa huomaan ajattelevani nyt syksyllä, kun lähden omalle pihalleni kameran kanssa ruskaretkelle ja katselemaan syysvärejä. Heti ulko-ovesta lähdettyäni pihamännyn juurella loistaa hehkuvanpunaisena japaninvaahtera (Acer palmatum) ’Deshojo’. Sen kevätväritys on myös upean punainen. Koska asun III-IV-vyöhykkeiden rajalla, täällä eivät japaninvaahterat menesty talvea ulkona. Kunhan puusta
Tämän muutenkin hedelmäisen syksyn kohokohtana mieleen palautuu ’Sinikka’ -luumupuun suursato. Lajikkeen miellyttävän soikeat luumut ovat melko pienikokoisia, runsaslukuisia ja herkullisia. Ruokavirasto kuvailee vuonna 1988 kauppoihin saapuneen ’Sinikan’ alkuperää näin: Se löydettiin keskisuomalaisella Leivonmäellä sijainneesta hedelmätarhasta, ja on englantilaisen, ehkä esimerkiksi kriikunalla pölyttyneen ’Czar’ -punaluumulajikkeen siementaimi. Jos puutarhassa ei ole tilaa kokonaiselle hedelmätarhalle, voisi luumupuuksi
Tienpientareilta ja puistoista tuttu pensashanhikki taitaa olla sellainen itsestäänselvyys, ettei siihen yleensä kiinnitä juuri huomiota. Paitsi kun se on jäänyt piharemontin alle ja alkaa nousta uuteen kasvuun. Nyt sen pienet ja vaatimattomat, yksittäiset kukat loistavat kuin pienet auringot: minä elän! Pensashanhikki ei pidä alasleikkaamisesta, joten menee vielä tovi ennen kuin tämä yksilö on taas päässyt
Lukijamme Mona lähetti kuvan marjoja notkuvasta marja-aroniasta ja kokemuksiaan siitä. ”Sanotaan, että marja-aronian marjat pitää noukkia vasta myöhään syksyllä, muuten marjat ovat kitkeriä. Olen itse todennut, että marjat on paras noukkia vasta lehtien pudotessa. Ostin mökille marja-aronian kolme vuotta sitten. Viime syksynä noukin viimeiset pari marjaa vasta lehtien pudottua. Ne olivat mahdottoman makeita ja herkullisia!
Syyshortensiat ovat nyt ajankohtaisia puutarhan kukittajia. Niiden kukinta-aika on ihanan pitkä ja saa lisämaustetta kukintojen erilaisista sävyvaiheista. Rungollisia syyshortensioita istuttamalla voi monimuotoistaa esimerkiksi hapahkomultaisia havukasvialueita. Kukkivista rungollisista hortensioista syntyy vaikutelma hahtuvaisista pilvistä, jotka purjehtivat tummemmanväristen havujen yllä. Pienen pihan hulppeasti kukkiviksi ”yksittäispuiksikin” ne sopivat. Rungollisina kasvatetaan tavallisen syyshortensian lisäksi muun muassa lajikkeita ’Vanille Fraise’ ja
Yksi heinäkuun kivoista puutarhayksityiskohdista ovat valkosatoisina pilkottavat metsämansikat, jotka johdattavat ajatukset kasvimaailman monimuotoisuuteen. Niiden kasvusto vihannoi viime blogitekstissäni kuvatun mäkimeiraminiityn lähettyvillä. On mukavaa, miten aromikkaiksi ja makeiksi nämä kalpeat, Maatiainen ry:n taimipäivien yllätyskasvista lähtöisin olevat pikkumansikat ovat osoittautuneet! Metsämansikka on lehdiltään ja kukiltaan kaunis kasvi koristeenakin. Se sopisi vaikkapa maanpeittäjäksi niin luontopihalle kuin rakennetumpaankin
Mäkimeiraminiityn puhkeaminen kukkaan kuuluu heinäkuisiin mielihetkiini. Niitty on saanut laajentua vuosien mittaan kallioketomaiselle paikalle, jolla meirami viihtyy. Maustesatoa kertyy, liilan-aniliininpunaiset kukkasävyt ihastuttavat värisilmää ja niitty kuhisee nyt perhosia sekä kimalaisia! Lisää meiramista ja muistakin puutarhan puolivilliä ”kasvulokeroa” asuttavista hyötykasveista on luettavissa Oma PIHA -lehden numerosta 3/2024.
Kesäkuun kukkijoista viehättävimpiä on tuoksuköynnöskuusama (Lonicera caprifolium). Sen illan tullen voimistuva, uniikki tuoksu tuntuu kantautuvan suoraan vanhanaikaisista perinnepuutarhoista, joissa kasvatettiin monia hajuaistia miellyttäviä kasveja. Kuusama-ajankohta lukeutuu ”unohtumattomien puutarhakokemusten allakkaan” merkattuihin hetkiin. Kasvin kukinta kun edustaa puutarhan kausia, joiden säistäkin riippuvainen ohikiitävyys luo niille erikoista arvoa. Tuoksuköynnöskuusaman hyönteismyönteisistä kukista löytyy kermankeltaisia, puuterinvärisiä ja punertavia sävyjä. Yleensä
Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.
Kasvuvyöhyke kertoo, millaiset ovat kasvuolot keskimäärin ja mitä vyöhykkeellä voi viljellä.
