Pihanomistaja tietää, että kannattaa kärrätä multaa ja leikata kuivuneita oksia. Kun kaikki on tehty, kauneus palkitsee.
Tyttäreltä saatu syreeni, ystävän lahjoittama kerrottu valkovuokko ja lapsenlapsen syntymän kunniaksi istutettu isabellansyreeni – kasvit kantavat mukanaan tarinoita. Mutta että kivikin. Näin kuitenkin on asian laita Mailis ja Harry Matalamäen omakotitalon pihalla. Sen kulmauksessa, kukkivan likusterisyreenin alla, komeilee yksi tällainen jutunjuuri.
– Olen saanut kiven ystävältäni 50-vuotislahjaksi. Silloin nauroin hänelle, että tätä ei unohda eikä voi piilottaa kaapin perukoille, Mailis sanoo vieläkin huvittuneena reilun kuution kokoisesta lahjasta.
Mielellään Mailis on kiven pitänyt, ei siinä mitään. Matalamäet ovat itsekin hankkineet pihalle kiviä, sillä ne sopivat havujen seuraan. He alkoivat rakentaa pihaa nelisenkymmentä vuotta sitten pian omakotitalon valmistumisen jälkeen. Nykyisen ilmeen piha on kuitenkin saanut viidentoista viime vuoden aikana, kun eläköityneellä pariskunnalla on ollut enemmän aikaa puutarhatöihin. Kesämökkipihasta luopuminen vapautti voimavaroja entisestään, ja nyt Kangasalla sijaitseva, noin viidensadan neliön taajamapiha on heidän silmäteränsä numero yksi.
Mailis Matalamäki sanoo, että puutarhassa tärkeintä on kauneus. Kaukonäkymässä silmää miellyttävät muun muassa kartiotuijat, joista osa on jo ehtinyt kookkaiksi. Ne peittävät viereisen vilkasliikenteisen tien ja muodostavat muiden kasvien kanssa suojavyöhykkeen tontin rajalle. Syksyn tullen tuijat lukuisine valosarjoineen suorastaan vetävät katseen puoleensa.
Toinen, joka kääntää katseen viimeistään syksyllä ja talvella, on peikonpähkinäpensas.
– En tykkää yhtään sen lehdistä. Ne ovat rumia. Se on paljon kauniimpi, kun siitä rapisee lehdet. Käkkärät oksat ovat niin hyvännäköisiä, Mailis esittelee yli parimetriseksi kasvanutta ruttulehtistä pensasta.
Ystävältä saatu japaninlikusterisyreeni on sen sijaan parhaimmillaan, sillä se aloittelee kermanvalkoista kukintaansa. Pensaan oksat nousevat korkealle ja kurkottelevat niin laajalle, että tuoksuvan latvuston alla pariskunta nauttii nykyään aamukahvinsa.
Etupihalla huomion puolestaan vie sisääntulon vieressä kukkiva seinä. Loistoköynnösruusu Flammentanz ('Korflata') on jouduttu uusimaan vain kerran neljänkymmenen vuoden aikana. Kun Matalamäet toisen kerran arvelivat köynnöksen kuolleen, he leikkasivat varret maata myöten ja istuttivat tilalle köynnöshortensian. Mutta kuinkas ollakaan, köynnökset alkoivat kilvan kasvaa ja kukkia niin, että ohikulkijat hidastivat niiden kohdalla. Mailis ihmettelee, miten vähällä hoidolla kasvit ylipäätään pärjäävät. He eivät lannoita eivätkä kastele köynnöksiä ja jättävät ne talveksikin oman onnensa nojaan. Vain jos lunta sataa reilusti, sitä tulee lykittyä ruusun juurien suojaksi.
Mailis pitää näyttävistä, muhkeakukintoisista pensaista ja perennoista. Jo senkin takia hän on täyttänyt varjoisan etupihan alppiruusuilla, ja kukkiipa jokunen rodo myös takapihalla puiden katveessa.
Alppiruusujen jälkeen kukkimisvuoron ottavat aurinkoisen paikan pionit kerrottuine, vaaleanpunaisine ja valkoisine kukkineen. Niiden seurassa tähkätädyke kaartelee siroja kukintojaan ja kurjenmiekka esittelee ylväästi omiaan. Sinisiä sävyjä tarjoaa myös vuorikaunokki (Centaurea montana), joka leviää innokkaasti joka paikkaan.
Kun pionit ovat kukkineet, Mailis alkaa jo vilkuilla pallo- ja syyshortensioita sillä silmällä.
– Nehän ovat upeat, tekevät niin valtavat kukinnot ja kukkivat syksyyn saakka.
Niin ikään lännenkimikistä (Actaea rubifolia) on iloa pitkään, kunhan sekin ensin pääsee vauhtiin.
– Tähän tulee valkoinen, tosi pitkä töyhtömäinen kukinto. Se kukkii yllättävän pitkään. Yleensä melkein kaikki ovat niin kiireisiä kukkimaan, ettei kesällä viitsi pitkäksi aikaa minnekään lähteä.
Pihanlaittaja osaa arvostaa myös kauniita lehtiä, minkä tähden penkkien reunoja kaartelee kuunliljarivistö. Mailis upottaisi maahan enemmän myös ukkolaukan (Allium hollandicum) sipuleita, jos niiden lehdistö läpäisisi kauneuskriteerit.
– Laukka on tylsä siinä mielessä, kun lehti tulee niin rumaksi saman tien, kun se alkaa kukkia. Lehdethän ovat upeat ennen kukkimista, suuret ja vihreät, Mailis kehuu muiden yläpuolelle kohoavaa, hauskaa pallerokukkijaa.
Jotta puutarha kukkii kauniina, on sen eteen nähtävä vaivaa. Mailis kitkee vuohenputket ja muut rikkakasvit viimeistä myöten aina kun törmää niihin. Hän on myös pyrkinyt estämään siemenrikkaruohoja itämästä istuttamalla kasvit tiiviisti, levittämällä niiden juurelle lehtipuuhaketta ja antamalla maanpeitekasvien, kuten hopeahärkin, taponlehden, suikeroalpin ja ahomansikan, levitä penkkeihin.
Myös kuivuneet kukkavarret pistävät ikävästi silmään, joten kukkanäytös päättyy usein jälkitöihin. Esteetikko leikkaa muun muassa alppiruusujen ja syreeneiden lakastuneet kukinnot pois. Tulppaanien kuihtuvat lehdet hän piilottaa kuunliljojen alle, ellei nosta sipuleita välillä ylös maasta.
Kastelemisessa harrastaja pääsee sen sijaan vähällä.
– En koskaan kastele perennoja, vaikka olisi mitkä helteet. Tässä on hirveän savinen maa. Mutta multaa, multaa, multaa – voi sanoa, että joka kevät menee aivan kasapäin ostomultaa ja kompostia, Mailis kertoo maanparannustoimistaan.
Entisen savipellon kasvittamista Matalamäet ovat helpottaneet rakentamalla kohopenkkejä. Niiden reunoille he ovat asentaneet muurikiviä ja kivikoreja. Ne rajaavat penkin tehokkaasti nurmikosta, mikä puolestaan luo siistin ilmeen puutarhaan.
Kun Harry Matalamäeltä kysyy, onko hän innostunut puutarhanhoidosta, saa vähättelevän vastauksen. Hänen puolisonsa kuitenkin kertoo miehen tarttuvan puutarhasaksiin ja ruohonleikkuriin siinä missä hänkin. Harry ei esimerkiksi ensin lämmennyt Mailiksen ehdottamalle pergolalle – eihän siinä ole edes kattoa. Hän kuitenkin nikkaroi pergolan puolisolleen syntymäpäiväyllätykseksi tämän ollessa eräänä päivänä poissa kotoa. Nykyään Harry myös ideoi puutarhaan uusia rakenteita.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Paasioiden piha on koristeltu matkamuistoilla ja maailmanluokan monumenteilla. Hulluja ideoita ei torpata vaan ne toteutetaan. Pihan tärkein virka, hauskojen projektien toteuttamisen ohella, on toimia perheen ja perhejuhlien viihtymispaikkana.
Pienen tontin suunnitteluun voisi ottaa kaksi punaista lankaa: selkeyden ja rehevyyden. Rakennusmateriaaleiksi on paras valita vain pari yhteensopivaa elementtiä, esimerkiksi grafiitinharmaa kivi ja salvianvihreäksi maalattu puu. Mieleen pulpahtaa saman tien liuta hopealehtisiä kasveja, jotka sointuvat niihin täydellisesti!
Muhosjoen rannalle syntyi kukkea pihapiiri rakkauden siivittämänä. Omin käsin tekeminen, tontin mahdollisuuksien hyödyntäminen ja kierrätysmateriaalien käyttö ovat minibudjetilla toteutetun pihan kulmakivet.
Oma PIHA -lehden perinteikäs Suomen Paras Piha -kilpailu on ratkennut. Vuonna 2015 voittoon kiri ensimmäisen kerran maalaistalon piha. Se oli niin lukijaäänestyksen kuin tuomaristonkin valinta. Voit katsoa videon pihasta tästä. Vuokko ja Jouko Huumarkankaan lypsykarjatila sijaitsee Kyyjärvellä, joka on Suomenselällä Keski-Suomessa lähellä Pohjanmaan rajaa. Vedenjakajaseutu on luonnoltaan karumpaa kuin ympäröivät seudut. Huumarkankaiden Onnela-nimisen tilan pihapiiri
