Tee unelmiesi pihasta totta – Piha paremmaksi -artikkelit tarjoavat ideoita, ohjeita ja neuvoja pihasuunnitteluun, rakentamiseen ja hoitamiseen.
Puutarhaharrastajan tie ei ole aina iloinen ja ruusuinen, vaan joskus puutarhassa kohdataan ikäviä vieraita. Kutsumattomat vieraat voivat olla nelijalkaisia tai siivekkäitä, kun taas jotkut tulevat vaivihkaa ryömien tai piilossa uusien taimien multapaakuissa, säkin, kassin tai kuormalavan kyljessä. Varsinaisia Troijan hevosia.
Monet eläin- ja hyönteislajit toimivat puutarhan parhaaksi hiljaa, vaivihkaa tai yöaikaan. Niitä ei usein näe, mutta niiden vaikutukset ovat tuntuvia.
Luonto ja rakennettu puutarha täydentävät upeasti toisiaan. Mikäli mahdollista, osa tontin luonnonalueesta kannattaa ottaa osaksi puutarhaa. Pienikin pälvi luontoa tekee puutarhasta entistä mielenkiintoisemman.
Avoin puutarhassa sijaitseva pergolaportti, rautaportti tai köynnöskaari kutsuu luokseen ja houkuttelee kulkemaan lävitseen kohti seikkailuja.
Puutarhanhoito ei vaadi paksua lompakkoa. Tarkka tarhuri säästää kekseliäisyydellä, kierrättämällä ja suosimalla kimppahankintoja.
Polut ja kulkuväylät jäsentävät pihaa ja yhdistävät pihan osat toisiinsa. Suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon polun käyttötarkoitus, maan muodot ja luonnolliset kulkureitit – esteettisiä arvoja unohtamatta.
Opastaessani ryhmiä Eija’s gardenissa olen pannut merkille kesän mittaan toistuvan kysymyksen. Vierailijoita askarruttaa, millainen on salainen puutarha ja miten se määritellään.
Hyvän mielen puutarhan tarkoitus on tuottaa myönteisiä aistikokemuksia, ja siinä kasvien rooli on oleellinen. Puutarhassa voi olla lintujen laulupuu, syysvärejä, havupuu jouluvaloja varten, loistava perennapenkki ja maukas hyötytarha sekä paljon muuta.
Talvi lähestyy loppuaan ja puutarhaihmiset ovat täynnä energiaa. Vihdoinkin päästään ulkotöihin! Omenapuiden leikkausaika on maalis–huhtikuussa paukkupakkasten jälkeen ja ennen kuin silmut alkavat turvota.
Suurten puiden suoma katve luo otolliset olot lehteville varjopaikan perennoille ja happaman maan alppiruusuille. Vaaleat kukat ja lehdet ovat varjopuutarhan valopilkkuja.
Meitä oli jo vuosien ajan vaivannut pihalla kiemurteleva ja epämääräinen, mutta omalla tavallaan hellyttävä kivimuodostelma. Se könötti tontin rajalla kylätien laidassa ja muistutti etäisesti aitaa olematta sellainen. Päätimme ryhdistää rykelmän katsetta kestäväksi kiviaidaksi.
Syksyn koittaessa kukat ja puut alkavat kotipuutarhurin tavoin vaipua talvilevolle. Viimeisetkin tulppaaninsipulit on turvallisesti peitelty hiekansekaisen mullan alle kevättä odottamaan.
