Luonnonkasvit pihaniityllä ja osana istutuksia.
Ensin Sotkamon Taimiston liikeidealle naureskeltiin. Että oikein perhoskasveja. Ajatusmaailma muuttui kuitenkin nopeasti. Kasvivalinnoilla voi vaikuttaa muun muassa pihan lintulajistoon.
Yksi heinäkuun kivoista puutarhayksityiskohdista ovat valkosatoisina pilkottavat metsämansikat, jotka johdattavat ajatukset kasvimaailman monimuotoisuuteen. Niiden kasvusto vihannoi viime blogitekstissäni kuvatun mäkimeiraminiityn lähettyvillä. On mukavaa, miten aromikkaiksi ja makeiksi nämä kalpeat, Maatiainen ry:n taimipäivien yllätyskasvista lähtöisin olevat pikkumansikat ovat osoittautuneet! Metsämansikka on lehdiltään ja kukiltaan kaunis kasvi koristeenakin. Se sopisi vaikkapa maanpeittäjäksi niin luontopihalle kuin rakennetumpaankin
Mäkimeiraminiityn puhkeaminen kukkaan kuuluu heinäkuisiin mielihetkiini. Niitty on saanut laajentua vuosien mittaan kallioketomaiselle paikalle, jolla meirami viihtyy. Maustesatoa kertyy, liilan-aniliininpunaiset kukkasävyt ihastuttavat värisilmää ja niitty kuhisee nyt perhosia sekä kimalaisia! Lisää meiramista ja muistakin puutarhan puolivilliä ”kasvulokeroa” asuttavista hyötykasveista on luettavissa Oma PIHA -lehden numerosta 3/2024.
När våren äntligen kommer är växtkraften enorm. Det blir lite grönare varje dag och man kan nästan se hur det växer. Kirskål som är ett av de värsta ogräsen om den växer där man vill odla något annat är en av de första växterna som sticker upp ur marken på våren. Kirskålens späda blad har
Kansalliskasvien nimeäminen on yksi mielenkiintoinen merkki meidän ihmisten kiintymyksestä asuin- ja viljelysseutujemme kasvilajistoon. Tuoksuva kielo äänestettiin kansalliskukaksemme vuonna 1967. Hienostuneesti hajustetun kielomaton kohtaaminen kuuluukin kevään odotettuihin, unohtumattomiin kukkahetkiin. Moni vaalii pihansa luonnonkielokantoja, ja voipa sen kukkakelloja löytyä puutarhasta myös kerannaisina tai vaaleanpunaisina. Kansalliskukka näkyi 1990-luvulta alkaen arjessakin, kun sen kuva koristi markka-aikaisten kymmenen pennin kolikkojemme
Sininen, valkoinen, keltainen – siinä on kevään vuokkoihanuuksien kukintajärjestys. Vuokonkukkien monimuotoisuus voi innostaa ryhtymään kasvikeräilijäksi. Valkovuokkomeren hohtava valo ja vuokkokimppu, onnekkaasti kohdattu keltavuokkolaikku ja sinivuokkojen salaperäinen sinisyys kuuluvat kevääseemme. Nämä näyt ovat piirtyneet lähtemättömästi muistiin usein jo lapsuudessa, ja myöhemminkin moni haluaa istuttaa kevätkukista juuri vuokkoja ihaillakseen niiden yltäkylläistä loistoa pihamaalla. Sini-, valko- ja keltavuokot
Versot ilahduttavat ja ihmetyttävät puhjetessaan keväällä kasvuun. Näkymät kukkapenkeissä ja luonnonmailla ovat varsin erilaiset varhain kasvukauden alussa kuin myöhemmän vehmauden aikaan. Uusimman Oma PIHA -numeron artikkelissa ’Kevät alkaa silmuista’ on kuvattuna monimuotoinen kavalkadi kevään kasviyksityiskohtia, silmuja ja versoja. Niiden havainnointiin uppoutuminen on läsnäolevaa ja rauhoittavaa pihaelämää parhaimmillaan. Tänne blogiin lisään kuvat muutamista hyötyversoisista,
Kotimaisten kielten keskus kertoo vanhajuurisen ’marras’ -sanan viittaavan sekä luonnon kuihtumisen että edesmenneiden muistamisen aikaan. Ollaan jo lepokaudella, jonka myötä kuitenkin tapahtuu vielä paljon, mutta hienoviritteisesti. Maatumisen tärkeä prosessi esimerkiksi rullaa taustalla takaamassa ravinteiden kiertoa seuraavankin vuoden kasveille. Marraskuun vetisten sääkuvien yhteydessä näkee aina vain korostettavan maiseman harmautta. Kun tarkemmin katsoo, ovat luonto ja puutarha
Sienille koittivat hyvät kasvuajat loppukesän ja alkusyksyn sateiden myötä. Ainakin eteläisessä Suomessa pihojen ja puutarhojenkin yllätyskoristeita on noussut esiin monimuotoinen joukkio. Sienet ovat keskeisiä eliöitä luonnon toiminnassa muun muassa lahottajina ja ravinteiden kierron toteuttajina. Juurisienet avustavat puuta ravinteilla ja puut taas niitä hiilihydraateilla. Niitä löytyy esimerkiksi rouskuista ja haperoista. Jotkut sienilajit, kuten männyn- ja koivunherkkutatit,
On hauska huomata ketojen ja niittyjen kasveja yhä useammin julkisissakin istutuksissa. Monilla kotipihoillahan sellaisia myös vaalitaan. Nämä kasvit menestyvät luontevasti ja melko vähäisellä hoidolla haastavammillakin kasvupaikoilla. Esimerkiksi luonnossa silmälläpidettäväksi taantunut ihana ketoneilikka (kuvissa aniliininpunaisena ja valkeana) kukoistaa auringossa ja kuivahkossa. Taajamien piennartyyppiset tai niityiksi muunnettujen nurmialueiden kaltaiset kukkakeitaat tekevät hyvää luonnon monimuotoisuudelle muun muassa hyönteisiä
Mikä on odotetuin juhannusajan kukka? Klassikko juhannusruusu tuoksuineen, keltainen niittyleinikki, jokin muu niittyjen kukittaja, kenties päivänkakkara? Vanhastaan se on usein ollut hohtavan punavioletinsävyinen metsäkurjenpolvi, jota myös juhannuskukaksi kutsutaan. Kaikkihan nämä iki-ihania ovat ja tuovat omanlaisensa vivahteen keskikesään! Hyvää juhannuksen aikaa blogilukijoille 🌼
Lähiluonnosta on kautta aikain haettu yrttejä terveyden tueksi. Luonnonyrtit ovat hellävarainen, tehokas ja ekologinen tapa edistää naisten hyvinvointia.
