Harmonisen kukkea puutarha ympäröi nikkarityylisiä puurakennuksia. Puutarha jatkuu omenatarhana alas järven rantaan. Voiko näin kaunista paikkaa ollakaan!
– Kuunlilja pukee omenapuuta, toteaa Airi Nummi.
Airi ja Pertti Nummen pihassa on moni asia harkittua, tarkalla esteettisellä silmällä valittua. Kuunliljat ympäröivät puiden alustoja, kärhöt kiipeävät kaadetun puun runkoon ja pergolaan, eri lehtivärit korostavat toinen toistaan, ja monessa kohtaa tummat ja vaaleat kukat on yhdistelty taidokkaaksi kukkaryöpyksi.
Pertti osti punalehtisen japaninvaahteran, koska se miellytti häntä erityisesti. Talvenarka puu kasvaa ruukussa, jotta se saadaan suojaan talveksi.
– Haluamme määrättyjä asioita. Eri värejä täytyy olla. Niiden kanssa olen tarkka, niiden täytyy sopia yhteen, summaa Airi.
Nummien koti Muurlassa on entinen puutarhatila. Kaunis päärakennus rakennettiin 1800-luvun loppuvuosina naapurin maatilan pojalle kesähuvilaksi. Sen jälkeen tila toimi Salon seudun osuuskaupan kauppapuutarhana. Osuuskauppa-ajoilta on jäljellä kookas rantasauna, jonka terassille mahtuu suuri porukka.
Puutarhanhoitoa ajatellen paikka on ihanteellinen. Maa on ravinteikasta ja puskee rehevää kasvua. Vaikuttaa siltä, että ylempää rinteestä valuu jonkin verran vettä, sillä piha ei kärsi kesäisin kuivuudesta.
– En lannoita perennapenkkejä lainkaan, muuten ne tukehtuvat kasveihin, Airi kuvailee. – Kasvit kasvavat silloin liian korkeiksi ja kaatuvat.
Maaperä ja sijainti sopivat erikoisuuksillekin. Talvenarka valkovaleakaasia (Robinia pseudoacacia) aiheutti yllätyksen.
– Kun sain taimen puutarhaystävältä, se oli pieni. Istutin sen ajatellen, että siitä tulee pensas... voi hyvänen aika, minkä kokoinen puu siitä on kasvanut! Lisäksi se kukkii meillä kahdesti vuodessa, juhannuksena ja syksyllä. Kesän kukinta on runsas ja tuoksu on valtavan hyvä.
Isoksi kasvanutta puuta ei enää voi siirtää, on sopeuduttava. Valkoisia, tuoksuvia kukkaterttuja on mukava ihailla puun vieressä olevan pöytäryhmän äärestä.
Pihapiiristä löytyy muitakin yllättävän kokoisia kasveja. Harva tuija on kaksikerroksisen talon korkuinen, mutta täältä löytyy niitäkin oikea rypäs.
– Ne ovat olleet siinä valeistutuksessa varmaan 70 vuotta, Airi toteaa. – Kun muutimme tähän, ne olivat kaunis, vihreä ryhmä – mutta siitä on 44 vuotta! Nyt tuijat alkavat olla tiensä päässä, eiväthän ne elä niin pitkään. Ne vaurioituvat nykyisin lumikuorman alla yhä pahemmin ja harsuuntuvat.
Muita pihan alkuperäisiä asukkaita ovat esimerkiksi neilikkaruusut (Rosa Grootendorst-Ryhmä), syys- ja syreenileimut (Phlox paniculata), koristeomenapuu talon takana sekä valamonruusu (Rosa Francofurtana-Ryhmä 'Splendens'), jota on jaettu moniin eri paikkoihin puutarhassa. Airin mielestä juurivesoilla leviävä ruusu on omiaan isolle pihalle, jossa sille on tilaa. Kirkas, kauas näkyvä kukkavärikin on mieleen.
Helppohoitoiset perennat ja pensaat olivat käteviä etenkin alussa. Puutarhaan ei ehditty silloin panostaa kovin suuresti, kun lapset olivat pieniä ja työt veivät aikaa. Kesäisin myös purjehdittiin. Viimeiset 25 vuotta on vietetty täysipainoisempaa puutarhaelämää, tai kuten pariskunta itse sanoo: puutarha on vienyt kaiken.
Tämän kokoisella pihalla työmäärä olisi loputon ilman koneapua. Ruohonleikkuu on nykyään ulkoistettu kolmelle robottiruohonleikkurille.
– Ennen robotteja meiltä kului ruohonleikkuuseen kolme päivää viikosta. Bensankatku oli hirveä, Airi muistelee.
Rakennusten kunnostaminen on myös vienyt aikaa ja varoja. Osuuskaupan puutarhuri asui päärakennuksessa, huvilassa, joka pääsi vähitellen huonoon kuntoon.
– Kun kävimme katsomassa paikkaa, oli talo ankean harmaa ja katolla versoi koivuja, pariskunta muistelee. – Voi olla, että se karkotti muut ostajaehdokkaat.
Sitten alkoi kunnostaminen. Samalla talon ulkonäkö koheni, sillä kaikki tehtiin tarkasti yksityiskohdat säästäen ja aikakauden mukaisesti. Etuovi oli alun perin yksinään seinässä vailla kuistia; sille tehtiin talon tyyliin sopiva avokuisti. Enää ei yläkerran parveke näytä yksinään törröttävältä oudolta ulkonemalta.
Ikkunat piti uusia, ja ne teetettiin vanhan mallin mukaan. Vanhat kierrätettiin kunnostettuina piharakennukseen, josta tuli soma kuin sadun maja – vaikka historia on proosallisempi.
– Siinä oli aiemmin pikkuruinen kahden lehmän navetta! Siitä kunnostettiin minulle työhuone, fysioterapeuttina toiminut Airi kertoo.
Nyt puutarhassa käyvät vierailijat henkäisevät ihastuksesta entisen navetan nähdessään. Se näyttää satumajalta kasvillisuuden keskellä. Villiviini (Parthenocissus) syleilee seiniä ja kattoa, seinustalla on kesäkukkia ruukuissa ja amppeleissa.
Airi kasvattaa lähes kaikki kesäkukkien taimet itse: kelloköynnökset, keijunmekot, petuniat, orvokit.
– Aika paljon on taimia talvella kasvamassa. Joka vuosi ei kaikki onnistu, tänä vuonna meni keijunmekon kanssa hyvin.
Airi kertoo pitävänsä kesäkukkien nyppimisestä, siis ohikukkineiden kukkien poistosta. Nyppimiskierros tulee tehtyä päivittäin. Silloin kesäkukat tuottavat koko ajan uusia kukkia.
Lempikasveja on monia. Niihin kuuluvat ainakin pionit. Keltapensaspioni (Paeonia delavayi var. delavayi f. lutea) on upea ilmestys kukkiessaan, vaikka kukinta kestää vain vähän aikaa. Perinteisiä vaaleanpunaisia pioneja on paljon.
Myös kärhöt (Clematis) kuuluvat suosikkeihin, ja sen huomaa. Airi sommittelee niiden värit korostamaan toisiaan, kuten puutarhakeinun katoksi yhdessä ryöppyävät tumma- ja valkokukkainen kärhö. Nimet tulevat kuin apteekin hyllyltä: 'Piilu', 'Purpurea Plena Elegans', 'Romantika', lumikärhö, mantsuriankärhö.
– Minun täytyy muistaa ne. On noloa, jos en muista, kun meillä käy puutarhavierailijoita! Kyllä ne nimet minua itseänikin kiinnostavat, Airi kertoo.
Viime vuosina Airia ovat alkaneet miellyttää myös pallo-ohdakkeet (Echinops) ja piikkiputket (Eryngium). Nekin kasvavat ravinteikkaassa maassa lähes tuplakokoon.
– Sinipiikkiputken ostimme Virosta. Siinä on huikea väri!
Myös moni kärhö on hankittu Virosta. Sikäläinen valikoima oli 25 vuotta sitten huomattavasti laajempi kuin suomalaisissa puutarhaliikkeissä.
Puutarhassa käy paljon ryhmiä ja Nummet osallistuvat myös Avoimiin puutarhoihin tilan nimellä Koivula.
– Vieraiden myötä näkee oman pihan vähän eri lailla, Airi kiittää.
Puutarhavieraat hämmästelevät pihan avaruutta. Vaikka se on rehevä ja jaettu moniin alueisiin, on avointa tilaa silti paljon.
– Täällä on tilaa jättää kunnon kulkuväylät, Airi huomauttaa. – Tietty rauha pitää myös olla ja se tulee avointen nurmikenttien lisäksi kasvien toistumisesta. Jaan niitä eri paikkoihin, en enää hanki uutta.
Isot puut sijoittuvat avoimen piha-alueen laidoille. Yksi niistä on "Mannerheimin tammi", jonka alkuperä on Perniössä. Siitä on kolmessa vuosikymmenessä kasvanut komea puu, jonka matalat alaoksat kasvavat vaakasuorassa täydellisesti lasten kiipeilyyn ja roikkumiseen.
Airi kertoo olleensa Marttojen aktiivijäsen 40 vuotta. Marttojen myötä puutarhassa järjestetään tapahtumia, betonikursseja ja muuta mukavaa. Pihan monet betonikoristeet ovatkin Airin tekemiä, samoin kasvihuoneen lasimaalaukset. Monia istutusalueita koristavat raparperilaatat ovat Pertin aikaansaannosta.
Nummet osallistuvat myös Muurlan joulukalenteriin, jolloin postilaatikon viereen laitetaan pieni ikkunallinen mökki joulukoristeluineen. Pääsiäisenä ja vappuna mökki saa eri asun, ja joskus Avointen puutarhojen päivänä Pertti on laittanut mökin sisään pikkuisen pienoisrautatien.
Pertti on käsistään harvinaisen kätevä. Hänen tekemiään ovat myös Airin suunnittelema pergola, vanhan talon yksityiskohtia toistava roskakatos ja lukemattomat muut rakennus- ja kunnostusprojektit. Mikään kun ei pysy itsekseen kunnossa.
Pari vuotta sitten Pertti rakensi kasvihuoneen. Se on komea: korkeus määräytyi ikkunoista, jotka lienevät kuuluneet johonkin vanhaan teollisuusrakennukseen. Hyvän harjakorkeuden ansiosta kasvihuoneessa on erityisen hyvä ilma eivätkä taudit vaivaa kasveja.
– Täällä on hyvä kokeilla kaikenlaista. Munakoisoa en ollut aiemmin kasvattanut, se tuottaa paljon satoa ja on kauniin värinen, Airi kiittelee. – Ananaskirsikka ei jostain syystä halua kypsyä tänä vuonna. Tomatillosta meillä on paremmat kokemukset.
Kasvihuoneessa viihtyvät myös viiniköynnös 'Somerset Seedless' sekä oliivipuu.
Ansarin perustaminen oli helppoa, sillä se tehtiin entiselle tenniskentälle, joka oli valmiiksi tasainen ja kova, routimaton hiekkakenttä. Mutta nyt ei menty tarinassa aivan alkuun saakka. Alun perin paikalla oli puutarhatilan iso kasvihuone. Se lopulta kaatui, ja pariskunta laittoi tilalle tenniskentän, kun lapset olivat nuoria. Uuden kasvihuoneen betonianturan sai valaa suoraan hiekkapohjan päälle.
Yksi asia jäi Airin esteettistä silmää vaivaamaan.
– Peräseinä on liian siististi muurattu… minun makuuni laastia saisi pursuta tiilien väleistä. Olen tällainen patinan ja vanhan pinnan ystävä. Kaikki saa puolestani sammaloitua ja ruostua.
– Minä olen renki, Pertti paljastaa, minkä Airi nauraen vahvistaa: – Minä komennan.
Kasvihuoneen edessä aukeaa kasvimaa, joka sekin on entisellä tenniskentällä. Kenttää ympäröivät verkkoaidat ovat muisto vanhasta virasta, nyt niissä kiemurtelevat ruusupavut ja kärhöt. Ruusunätkelmää (Lathyrus latifolius) Airi joutuu repimään pois, kun siementaimia nousee milloin mistäkin.
Matala verkkoaita ei valitettavasti pidä peuroja poissa kasvien kimpusta. Niiden mieleen ovat erityisesti punajuuret.
– Katsoin tässä taannoin, kuka kasvimaallamme liikkuu – se oli peuran takapuoli, Pertti kertoo huvittuneena.
Kasvimaan takana pilkottaa… turkoosi vesi!
– Kun muutimme tähän, oli järvi niin leväinen, ettei siinä voinut lainkaan uida. Niinpä teimme tänne yläpihalle savusaunan ja uima-altaan, pariskunta kertoo.
Altaan äärellä on katos pöytäryhmineen, kuin paviljonki. Tässä puutarhassa on olo muutenkin kuin ulkomailla, kun kaikki on niin kaunista ja rehevää. Puutkin ovat kookkaita, ja niihin kiipeilevät köynnökset. Sitten tulee palautus maanpinnalle.
– Rehevyydessä on puolensa. Riesana ovat lehtokotilot.
Kentän jälkeen alkaa jyrkkä alamäki Ylisjärven rantaan. Rinne on täynnä omenapuita, niitä on lähes 70. Vanhimmat on istutettu 1950-luvulla. Pertti leikkaa puut tilan vanhalta puutarhurilta saamiensa ohjeiden mukaan.
– Kävimme monena vuonna kysymässä häneltä neuvoja, se oli tärkeää ja mukavaa.
Airi ja Pertti kiertävät alas rantasaunalle mielellään omenatarhan kautta, sillä hedelmäpuiden kasvukautta on mukava seurata. Rinteen alaosassa on lisäksi parikymmentä pensasmustikkaa ja kymmeniä muita marjapensaita.
– Marjapuskia on yläpihallakin, mutta pysymme kunnossa, kun kuljemme päivittäin tätä rinnettä!
Luumupuitakin löytyy. Puille riittää vettä, sillä melko lähellä pintaa oleva kallio ohjaa valumavesiä rinteeseen.
Pensasmustikat ja mustaherukat ovat Airin makuun. Niihin tulee suorastaan himo.
– Kun täytin 60, sanoin, etten halua tavaraa, otan mieluummin kasveja, Airi kertoo. – Sain monta marjapuskaa ja yhden multakuormankin!
Pensaissa on valtavat marjat. Niiden salaisuus on tasaisen vedensaannin lisäksi kalakomposti.
Ylisjärven vedenlaatu on ollut pitkään huono, vaikka se onkin 2000-luvun aikana parantunut. Ongelmana ovat liiat ravinteet. Juhannuksesta eteenpäin järvi on ollut niin täynnä sinilevää, ettei siitä ole voinut nauttia kukaan.
Nummet osallistuvat kunnostustalkoisiin niittämällä ruokoa ja kalastamalla roskakalaa sekä kompostoimalla sitä. Kalakompostit muhivat alarinteessä lavakauluksissa.
– Kompostit haisevat alussa parin viikon ajan, mutta eivät enää sen jälkeen, Pertti paljastaa. – Mutta jos ei laita riittävästi kuivikeainetta, hajua tulee vietävästi! Kalakomposti on niin hyvää lannoitetta kasveille, että parempaa en tiedä.
Pertti pohtii myös, että ruokoa pitäisi niittää Suomessa paljon enemmän ja käyttää vaikkapa katoiksi tai kankaankudontaan.
Takaisin talolle noustaan oman metsän läpi. Tulee mieleen, että tässä pihassa on kaikki, mitä ihminen saattaa kaivata.
– Hevosta ei ole, sanoisi yksi lapsenlapsistamme, Airi ja Pertti tuumivat.
Kysymykseen siitä, paljonko tämän kokoinen puutarha teettää työtä, Airi vastaa diplomaattisesti.
– Joka päivä täytyy vähän kuopsuttaa. Mutta en halaja enää enempää kasveja. Haluan saada ne kukoistamaan, mitä on, en enää uutta.
On selvää, että kuopsuttaminen on mieleistä, kun kaikki on niin kaunista ja hoidettua. Onhan kodin ympäristö nimenomaan omia silmiä miellyttämään tehty.
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Kun nuori perhe etsi tonttia, jolle rakentaa, oli tärkeimpänä kriteerinä mahdollisuus tehdä puutarha. Toiveiden paikka löytyi Tammisaaren tuntumasta.
Isolla merenrantatontilla on tilaa toteuttaa mieleen putkahtavia ideoita. Parasta karuihin olosuhteisiin perustetulla pihalla on oma rauha ja kuntoilusta käyvä puutarhatyö.
Paasioiden piha on koristeltu matkamuistoilla ja maailmanluokan monumenteilla. Hulluja ideoita ei torpata vaan ne toteutetaan. Pihan tärkein virka, hauskojen projektien toteuttamisen ohella, on toimia perheen ja perhejuhlien viihtymispaikkana.
Pihanomistaja tietää, että kannattaa kärrätä multaa ja leikata kuivuneita oksia. Kun kaikki on tehty, kauneus palkitsee.
