Matkusta puutarhamaailman kiinnostaviin kohteisiin ja löydä uusia ideoita ja näkökulmia.
Jos olet etsinyt kasvitietoa verkosta, olet todennäköisesti törmännyt tähän mieheen. Ian Young on Skotlannin kivikkokasviseura SRGC:n puuhamies, joka tuottaa kasvitietoa etenkin verkkosivuille, kaikkien saataville.
Skebon kartano on kokenut loistoa, uutteruutta ja skandaaleja. Yllätyin, kun näin Yle Areenan Talot huokuvat historiaa -sarjassa Skebon ruukinkartanon – se on nykyisin nuoren perheen yksityiskoti. Kävin siellä syksyllä 2008, ja juttu ilmestyi Oma PIHA -lehden numerossa 4/2009. Seuraava artikkeli ja kuvat ovat tuolta ajalta, jolloin kartano toimi ylellisenä pikku hotellina ja huippuravintolana.
Talvimatka Tokioon huipentuu sen puutarhoissa. Koristeelliset lumi- ja pakkassuojat herättävät ihastusta kukkivien puiden ohella.
Helmikuinen retki Naganon vuoristoon vie lumen maahan, missä talvet ovat pitkät ja runsaslumiset. Kotipihoilla talveen varaudutaan suojaamalla pensaat ja taidokkaasti leikatut puut.
Kasviaiheet kukkivat sisällä Pokrovan ortodoksisen veljesyhteisön kirkossa ja ulkona puutarhassa.
Meilahden arboretumin ruusutarha eli rosarium on kesäisen pääkaupunkimme ihastuttavasti tuoksuvia kukkakäyntikohteita. Kukintavuoro vaihtelee tarhassa kesän mittaan, esimerkiksi ranskanruusut ilahduttavat näin heinäkuussa. Ruusujenystäviä kuljeskelee hitaasti rosariumin käytävillä kumartuen välillä tuoksuttamaan pensasruusukokoelman monimuotoisia aromeja tai säilömään valokuvaan hieman ruusuenergiaa talven varalle.🌹
Paperikoivu (Betula papyrifera), kaljukultasade (Laburnum alpinum) ja mustaselja (Sambucus nigra) luovat omanlaisiaan runkovaikutelmia talvisessa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäinen on ryhtirunkoinen puu, seuraava monivartinen puu-pensas ja vanha mustaselja on levinnyt oikeastaan mustekalaksi! Seljanoksia läikittävä keltainen jäkäläkasvusto luo lumipilviseen päivään aurinkoisuutta. Talvisen puutarhan hauska yksityiskohta tämäkin – jopa niin, että pihaa voisi hieman hoitaa ja suunnitella jäkälien
Kivipuisto Tiedekeskus Heurekan etupihalla Vantaalla on kiintoisa käyntikohde. Luonnonkivet ovat maisemassa ”sesongissa” ympäri vuoden, sillä niistä välittyvät, vaikkapa väritykseen perustuvat vaikutelmat elävät säidenkin mukaan. Kuuran kaltainen talvi-ilmiö voi esimerkiksi muuttaa kiven pinnan uudenlaiseksi. Kiven läsnäolo rauhoittaa, juurruttaa ja herättää kunnioitusta luonnon kauaskantoisia aikaskaaloja kohtaan. Nyt kun korkeimmat lumikinokset ovat painuneet, tulevat puiston maanmyötäisemmätkin kivet esiin.
Tänä talvena on ehtinyt jo olla jos jonkinlaista säätä. Luminen pakkasjoulu koettiin pitkästä aikaa myös etelässä, nyt taas lauhtuu. Samalla Alaskasta kantautuu kummia: siellä lämpöä on nyt parikymmentä astetta. Viime vuosiin mahtuu talvi, joka oli miltei yhtä lauhaa ja myrskyistä syksyn jatketta sekä useampia monimuotosäisiä talvikausia, jolloin lauhaa alkua seuraa pakastuminen talven loppupuolella. Talvivaihteluiden yllä
Sinisateen eli visterian keväinen kukinta on paitsi upea näky, myös huumaavan tuoksuinen. Kukissa käykin varsinainen pörinä, kun kimalaiset ja muut pölyttäjät kilpailevat sen makeasta medestä! Nämä kuvat ovat Keski-Euroopasta, mutta meillä Suomessakin sinisadetta voi kasvattaa aurinkoisessa ja suojaisessa paikassa. Talvettamista suositellaan kylmässä varastossa tai kasvihuoneessa, ulkona se on hyvä suojata ainakin havuilla ja pakkaspeitteillä. Vaivalloista,
Kasvin kukinta vie yleensä kaiken huomion, siinäkin tapauksessa, että kukinta olisi lyhyt. Mutta joskus käykin toisinpäin. Tämä Australiasta kotoisin oleva pensas, Phebalium whitei, kukkii kyllä viehättävän keltaisin kukin talvisaikaan ja varhain keväällä, mutta erityisen siitä tekee sen varsien ja lehtien alapinnan täplitys. Kun kasvi vielä on tuollainen hontelo rakenteeltaan, ovat japanilaiset nimenneet sen kirahvipuuksi, kirin-no-ki.
Yllä olevassa kuvassa on japanilainen talvikamelia kukkanuppuja täynnä – ja lehdillään kolme sammakkoa. Löydätkö? Annan vinkin: kaksi sammakoista on vasemmassa laidassa ja yksi oikeassa. Löytämistä hankaloittaa se, että nämä veijarit osaavat maastoutumisen taidon, mitä pitempään ne paikoillaan pysyvät, sitä enemmän ne alkavat muistuttaa ympäristönsä värimaailmaa. Vihreämmällä lehdellä ne ovat vihreämpiä, ruskealla oksalla rusehtavia. Helpotan tehtävää:
