Floristimestari Owe Salmela kannustaa nauttimaan joka hetki luonnosta, puutarhasta ja kukista. Hänen mukaansa kukat ovat iloinen asia eikä puutarhanhoito saa olla liian vakavaa.
Ylen lifestyle-ohjelma Strömsöstä tutun floristimestari Owe Salmelan varhaisin kukkamuisto liittyy hänen Elna-tätinsä kukkapenkkeihin. Ne sijaitsivat joen ja merenrannan lähellä Rödsössä Kokkolassa.
– Tädillä oli vanhoja perhoskukkia, valmuja ja ruiskaunokkeja, Salmela muistelee.
Lempikasvin nimeäminen tai valitseminen on Salmelalle vaikeaa, koska mieluisia kasveja on paljon ja ne liittyvät aina vuodenaikaan.
– Esimerkiksi loppuvuodesta jouluruusu on minulle tärkeä.
Samaten Salmelan lempituoksut ovat vuodenaikasidonnaisia. Jouluna hän nauttii havujen, kielojen ja hyasinttien tuoksuista, keväällä leukoijasta.
– Lempituoksuni kytkeytyvät myös paikkaan ja tilaisuuteen. Tuoksumuistini on vahva. Toisaalta kyseenalaistaminen on aina liittynyt ammatilliseen kehitykseeni ja kasvuuni. Vastauksen pohtiminen kysymykseen ”miksi aina tehdään näin” on kantanut minua eteenpäin. Myös siksi lempikasvini, -värini ja -tuoksuni vaihtelevat.
Floristin pahimpana virheenä Owe Salmela mainitsee ammatillisen epäonnistumisen, joka johtuu inhimillisistä tekijöistä.
– Kukkia ostetaan usein juhlaan. Jos silloin jotain menee pieleen, se tuntuu pahalta. Joskus kukat eivät kestä tai hautajaisten kukkalaitteen tekstissä on virhe. Häät ja hautajaiset ovat suuria asioita ihmisen elämässä. Floristit pyrkivät aina parhaaseen, mutta mekin olemme vain ihmisiä.
Onnistumisista mieleen on eritoten jäänyt, kun Salmela vuosia sitten sitoi hautajaisiin moottorisahalta näyttävän kukkalaitteen vainajan tyttären pyynnöstä.
Oma PIHA -lehden lukijoita Salmela kannustaa nauttimaan joka hetki luonnosta sekä puutarhasta ja kukista.
– Etenkään puutarhan hoito ei saa olla pakkopullaa eikä omaa ja naapurin pihaa tarvitse vertailla. Tee aivan kuten itse haluat.
Salmelalla on ollut puutarha aina. Aiemmin puutarha oli omakoti- ja rivitalon pihalla, nyt talvisin kerrostaloasunnon parvekkeella Kokkolassa ja kesäisin mökillä Oravaisissa.
Mökillä nurmialuetta on paljon, mutta kukat runsastuvat hiljalleen.
– Vaimoni huokailee, että kunpa istuttaisin aiemmat taimet ennen kuin ostan uusia kasveja, Salmela naurahtaa.
Kokeilkaa ja nauttikaa. Ei ole vaarallista jos ei onnistu.
Runsastumista tapahtuu myös luonnostaan, sillä Salmela on kiinnostunut luonnontilan ja rakennetun puutarhan yhdistämisestä.
– Jos nurmelle ilmestyy päivänkakkaroita, ne saavat kukkia. Inhoan muutoinkin reunuksia puutarhassa ja suoria kukkapenkkejä. Puutarhan pitää olla orgaanisen rento.
Kun isäntäväki kesän jälkeen palaa talvikotiinsa, parvekkeella kukkii maljaköynnös. Se kukkii nykyään syksyisin, vaikka mökkikaudella Salmelat eivät käy kasvia erityisesti hoitamassa.
Talveksi floristi asettelee parvekkeelle ainakin ”luonnonkäkkäröitä”.
Suomalaista puutarhakulttuuria Owe Salmela on markkinoinut aina innokkaasti ja ahkerasti, varsinkin kaikkea sitä, mistä hän pitää itse.
– Äitini sanoi, että tykkään vain kauniista asioista. Se on totta ja tekee hyvää. Estetiikka on puutarhanhoidossa tärkeää, myös luonnon muovaama.
Erityisen vaikuttavana Salmela pitää 16 vuotta kestänyttä Strömsön-aikaansa. Hän esiintyi uusissa jaksoissa viimeisen kerran alkutalvella 2020.
– Moni on antanut palautetta, että nyt hekin uskaltavat, kun minä sanoin ja tein ensin. Sillä saralla Suomessa on vielä paljon tehtävää.
Salmela korostaa, että kukat ovat iloinen asia eikä puutarhanhoito saa olla liian vakavaa.
– Filosofiaa olen saanut tuoda Strömsössä esille. Kokeilkaa ja nauttikaa. Ei ole vaarallista, jos ei onnistu.
Nykyään Owe Salmela työskentelee myymäläpäällikkönä kokkolalaisessa kukka- ja puutarhayrityksessä. Aiemmin hänellä on ollut kaupungissa oma kukkakauppa.
– Yritykseni toiminta perustui sidontaan, Lindell Flowers on paljon isompi ja monipuolisempi. Nyt sidon kukkia, kuljetan niitä, myyn, siivoan, laadin työvuorolistoja, teen mainoksia, hoidan myytäviä kasveja, rakennan myymälätiloja…
Salmela on myös ammattiopettaja, joka on kouluttanut uusia floristeja. Kukansidonnassa hän on kaksinkertainen Suomen mestari. Kisoja hän on myös tuomaroinut, juontanut ja ollut järjestämässä PM-tasolle asti.
Alalla Salmela kokeekin tehneensä jo lähes kaiken mahdollisen ja on siitä onnellinen. Vaikuttamista loppuvuodesta 60 vuotta täyttävä mestari ei kuitenkaan aio lopettaa koskaan.
– Tulevaisuudessa haluan ainakin rohkaista etenkin nuoria aikuisia viljelyn pariin, hän suunnittelee.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Korkealle kurkottavat kuuset ovat metsien ja pihapiirien peruspuustoa. Kotoisesta metsäkuusestamme on saatavilla useita erikoismuotoja, ja myös monet ulkomaiset kuuset viihtyvät ilmastossamme.
Miniatyyrimaisen ihana harmaa-ajuruoho ’Pygmaeus’ (Thymus praecox var. pseudolanuginosus) on aloittamassa kukintaansa rutikuivassa räystäänaluspaikassa. Kasvin lehdet ja kukat ovat halkaisijaltaan vain muutamia millejä. Tätä pitää ihastella kontallaan – mutta sehän on meille puutarhatontuille ihan luonnollinen asento 😉 Kultahumalan (Humulus lupulus ’Aureus’) versot luikertelevat holtittomasti joka suuntaan. Tukinaruja täytyisi alkaa viritellä. Ja taas sataa…
Appalakkien vuoristosta Yhdysvalloista kotoisin oleva höyhenpensas (Fothergilla major) on lehdiltään kuin leppä. Kukat taas tuovat metisine tuoksuineen mieleen pajunkissat. Kukkanuput kehittyvät beigenväristen suojusten sisällä, vähän samaan tapaan kuin magnoliannuput. Kukintaa pääsee yleensä todistamaan touko-kesäkuun vaihteesta lähtien. Tänä vuonna pieni pensas liittyi juhannuksen kukkajoukkoon. Herkännäköisen kasvin ´Velho´ -niminen kanta on saanut FinE-laatumerkin. Erikoinen pensas viihtyy
Vaikka kuvien pihlajassa onkin runsaasti marjoja, havaintojeni mukaan niitä on tänä syksynä – ainakin täällä Hankoniemellä – vähemmän kuin vuosi sitten jopa niin, että monet pihlajat ammottavat tyhjyyttään. Tilhien ja pihlajanmarjojen kuvaussessio sai alkunsa toissapäivänä illansuussa, kun olimme kauppareissulla Tammisaaressa. Kaupungilla ajaessamme havaitsimme tilhiparven kaartelevan rakennusten yllä. Parvi laskeutui ison koivun latvaan, josta ne tekivät
