Edellisestä postauksestani ”Kukintaa ikkunalla” (5.2.) on varsin mainio ja humoristinen luonnehdinta Oma PIHAn facebook-sivulla: ”Talvi on vanginnut Eeron tupaukoksi….” Tupaukko ja hänen turinansa juontuvat vanhasta kansanperinteestä. Voimansa menettäneet papat siirtyivät tupaukoiksi, missä virassa he piipahtivat nopsasti pakkasesta puut sisälle ja virittivät valkeat uuniin ruoan kypsyttelyä ja lämmintä varten. Toisin kuin monia muita, talvi ei kuitenkaan vangitse tai pidättele tätä tupaukkoa, onhan esim. hiihto ja hiihtosuunnistus ollut rakkaimpia lajejani, vielä ikämiehenäkin.
Tässä vielä turinaa siitä, kun kävin keskiviikkona (8.2.) reippailemassa pari kolme tuntia merenrantaa pitkin. Edellisyön kireähkö pakkanen oli vaihtunut auringon vaikutuksesta keskipäivään mennessä muutamiksi miinusasteiksi. Vaikka meri velloo Hangon aavoina aukeavilla rannoilla jäistä vapaana, 20 kilometrin päässä Lappohjassa, saariston suojassa, merenpinta oli jämähtänyt pilkkijöitäkin kestävään teräsjäähän. Vesirajassa olleisiin järviruokoihin oli muodostunut roiskeista komeita jääpuikkoja. Rannalla törrötti kuihtuneita pietaryrttejä ja juolavehnää. Pajut puskivat jo kuorista esiin kissojaan. Kun kävelin hakkuuaukean kautta kotiini, metsäkauris katseli menoani lähes lumettomassa maisemassa. Illansuussa klo 17.00 kävin ottamassa vielä auringonlaskukuvan.
Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017).
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Tämän viikon tiistaina (3.1.) mittarin elohopea näytti noin kymmentä pakkasastetta. Aurinko oli paistellut koko päivän niin mukavasti, että päätin käväistä pikaisesti merenrannalla katsomassa olisiko siellä mitään kuvattavaa viimeisten auringonsäteiden valossa. Oheiset 10 kuvaa on otettu Hankoniemellä sijaitsevan, talvihiljaisen Prediumin lomakylän edustalta.
Kävin eilen (15.2.) merenrannalla Lappohjassa katselemassa olisiko muutaman asteen pakkanen ja vapaina vellovat aallot tehneet viime kesän jäljiltä oleviin korrenpätkiin jäisiä muotoja. Ja olihan niissä, kuten oheiset kuvat osoittavat. Itselleni tulee mieleen kahdesta ensimmäisestä kuvasta äkkiseltään vilkaistuna, että siinähän on kuin pajunoksia kissoineen. Korret ovat järviruokoa, joista muodostuu tälle rannalle kesäisin 3-4 metrin korkuinen ruovikko,…
Käydessämme 4.1. kauppareissulla Hangossa päätin poiketa Itäsataman vieressä olevalla niemennokalla katselemassa olisiko siellä jotakin kuvattavaa. Ilma oli aurinkoinen, mutta 15 asteen pakkanen ja pohjoisen puoleinen viima teki säästä hyytävän kylmän avoimella rannalla. Kuvasin merenrannalla olevia pietaryrttejä. Ne näyttivät oikein näteiltä talventörröttäjiltä saatuaan päälleen oman osansa Hankoniemelle sataneesta ohuesta ensilumesta. Kauempana ulapalla etelän suuntaan näkyi merisavua.…
Kävin keskiviikkona (15.1.) merenrannalla Lappohjassa kuvaamassa talventörröttäjiä, jotka viime päivien reippaiden pakkasten ansiosta olivat saaneet päälleen jäisen koristelun.
Omakotialueen pienehköstä pihasta on muodostunut suojaisa ja monipuolinen keidas, jossa vesi solisee, sukupolvien lapset leikkivät ja ystäviltä saadut kasvit kukoistavat.
Vanhastaan kukkapiha oli talon toisella puolella katveessa. Perunamaa oli tontin parhaalla paikalla auringossa. Sainiot tekivät luovan keikauksen, ja niin perunamaasta tuli kukkapuutarha. Honkien varjostamalle puolelle syntyi itämainen metsäpuutarha.
Pohjalaisella pihamaalla ideat jalostuvat hätkähdyttäviksi lopputuloksiksi. Hehtaarin tontilla riittää uuden suunnittelua ja rakentamista vielä vuosiksi.
Rehevää kukkaloistoa kuin missä tahansa Brittein saarilla – mutta keskellä Pohjanmerta sellaiseen ei odota törmäävänsä.
Karjalanruusu aloittaa ruusupuiston kukintanäytöksen, jota jatkuu talven kynnykselle saakka. Kai Ahmio seuraa näytöstä päivittäin. Välillä hän piipahtaa puistossa parikin kertaa päivässä.
Oma PIHA -lehden järjestämässä Suomen Paras Piha -kilpailun finaalissa oli mukana Mensosten piha Lemiltä. Piha on vasta muutaman vuoden ikäinen, mutta se tarjoaa lapsille mielenkiintoisen seikkailuympäristön.
