Rehevät istutukset mukailevat tukimuureja pohjoispohjalaisella rinnepihalla. Sauna uima-altaineen on samalla kiireisten maatila-yrittäjien kesämökki. Metsäpuutarha, vesiaihe ja nuotiopaikka täydentävät pihapiiriä.
Kärsämäkisten Teija ja Timo Surakan itselleen ja neljälle lapselleen jyrkälle rinnetontille rakentama pihakokonaisuus on kaunis, viihtyisä ja toimiva. Aivan itsestään tämä ei syntynyt. Ensimmäinen kesä uudessa paikassa vierähti tukimuurien rakentamisessa – pudotusta olohuoneen ikkunan allakin oli peräti kolme metriä. Kivet muureihin saatiin omilta pelloilta, mutta oli niidenkin keräämisessä ja paikalleen asettamisessa kova työ. Täytemaata 4000 neliömetrin puutarhaan upposi lähes kaksituhatta kuutiota.
Reilut kymmenen vuotta myöhemmin piha on saanut muotonsa ja kasvit löytäneet paikkansa. Myös pihan toiminnot on saatu sijoitettua paikoilleen. Vuonna 2005 puutarhuriksi valmistunut Teija pääsi toteuttamaan oppimiensa taitojen lisäksi myös itseään omassa puutarhassaan. Timon aika kuluu enimmäkseen maatilan töissä, mutta onneksi tarhuri sai perustamisvaiheessa apua veljeltään.
– Siskoni katsoi puolestaan lasten perään, mutta toisinaan saattoi joku kiivetä muurikivikasan päälle nukkumaan multasäkki tyynynä, Teija Surakka muistelee.
Ensimmäisenä pihalta löytyivät paikat omenapuille, joita ovat muun muassa 'Lepaan Meloni', 'Punakaneli' ja pilariomenapuu 'President' sekä sateenvarjomaisesti kasvava rautatienomenapuu.
– Päärynäpuitakin olen kokeillut, mutta ne eivät veny juurikaan metriä pidemmiksi, vaikka tiedän niiden tälläkin korkeudella muualla menestyvän, harmittelee Teija.
Pensasryhmissä kasvaa syreenejä, pensashanhikkeja, mongolianvaahteroita, pensasangervoja ja heisiangervoja. Jasmikkeista parhaiten menestyy loistojasmike 'Tähtisilmä'. Myös alppiruusut 'Haaga', 'Mikkeli' ja 'Helsingin Yliopisto' ovat pärjänneet kärsämäkisellä pihalla.
Laiskana kitkijänä Teija suosii maanpeittopensaita ja -perennoja, jotka samalla sitovat rinnemaata.
– Yksi parhaista peittopensaista on lamoherukka, joka lähtee kasvuun aikaisin keväällä ja peittää tehokkaasti maanpintaa. Pidän myös rusovuohenkuusamasta, jolla on kauniit lehdet, ja vaikka versot paleltuisivatkin talvella, lähtee pensas voimakkaasti keväällä kasvuun peittäen pian istutusalueensa, Teija tarkentaa.
Aurinkoisiin ja kuivimpiin kohtiin hän on istuttanut ketoneilikoita ja mummolasta tuotuja sammaleimuja sekä muita kivikkokasveja. Kuivaa kasvupaikkaa sietävät myös katajat. Lamoavakasvuiset sinilaakakatajat ja kääpiökatajat ryöppyävätkin upeasti Surakoiden pihalla alas tukimuureilta seppelvarpujen lomitse.
– Ilman keväthalloja täällä menestyisivät paksun lumikerroksen turvin normitalvina monet aratkin lajit. Toisaalta kuolleen tilalle saa aina ostaa uuden mielenkiintoisen kasvin.
Ruusut ovat olleet aina lähellä Teijan sydäntä, mutta viime aikoina innostus etenkin pensasruusuihin on kasvanut entisestään. Ihan ensimmäiseksi hän toi uuden kodin pihalle mummolasta hansaruusun alkuja. Sen huumaavan tuoksuista terälehdistä hän teki lapsena ruusuvettä.
– Mummoni oli taitava pionien kasvattaja ja muutenkin innokas viherpeukalo. Hän oli ammatiltaan taidemaalari. Ehkä visuaalisuus ja haluni sommitella kokonaisuuksia on peräisin mummolta, Teija arvelee.
Muita pihan ruusuja ovat juhannusruusun sukulaiset suviruusu (’Poppius’), morsionruusu (’Juhannusmorsian’), papulanruusu (’Papula’) ja ruskelanruusu (’Ruskela’). Kokoelmiin on päässyt myös erityisen hienonvärinen ranskanruusun ja sammalruusun risteymä 'Merveille'. Puolikerrannaiskukkainen punalehtiruusu 'Nova' on harvinaisuus. Viimeisimpiä hankintoja ovat uudet suomalaiset jalosteet 'Ilo' ja 'Sävel' sekä tarhakurtturuusut 'Jens Munk', 'Louise Bugnet' ja 'Snow Pavement'. Ruusuja ja havukasveja Teija on hankkinut etenkin Hongiston taimistolta. Hän kehuu myös Huutokosken taimiston valikoimia, joissa hinta-laatusuhde on kohdillaan.
– Särkän Perennataimistolla on ehdottomasti käytävä joka kevät. Siellä on mahtava valikoima pohjoisiin oloihin sopivia perennoja ja pensaita.
Ruusujen ja pionien lisäksi Teijan suosikkeja ovat syysleimut ja eritoten perinneperennat. Hän käyttää peruskasveina maatiaiskasveja, joiden sekaan istuttaa jalostetumpia lajikkeita.
– Vaatimattomat perinneperennat menestyvät tällaisella kuivalla rinteelläkin. Yksi parhaimmista pihakasveistani on vanhaa kantaa oleva jalokallioinen. Se on varma ja kukkii aina runsaasti, menestyy niin auringossa kuin varjossakin, kuivassa, kosteassa, hiekassa, savimaassa ja ties missä.
Vaikka Surakoiden pihamaalla pääpaino on koristekasveissa, on siellä myös marjapensaita, mansikkamaa ja pieni hyötytarha, josta puolet on varattu lasten rakastamille herneille. Kaariportissa kiipeilee siperiankärhö ja muutenkin kasvimaa on esteettisesti mietitty. Kasvihuoneen eteen rakentuivat pari vuotta sitten vanhoista tiilistä somat yrttilaatikot.
Surakat pyrkivät käyttämään pihallaan mahdollisimman paljon kierrätysmateriaalia. Tällä periaatteella syntyi juhannukseksi 2017 kasvihuone, jonka perustukseen on käytetty vanhan sikalan ritilöitä ja tukipuina konesuojan hirsiä.
– Puretun sikalan toimiston seinätiilistä tehtiin kasvihuoneeseen lattia. Ikkunat ovat osittain vanhoja. Sopivan kokoisten lasien loputtua tilasin netin kautta polykarbonaattilevyjä. Katto on valokatetta. Koristeet oveen syntyivät vanhoista heinäseipäistä, Teija selostaa.
Kasvihuoneen viereen valmistui nuotiopaikka, jossa penkkeinä toimivat Timon isän piharemontista löytyneet porakivet. Lähes 50 neliön ja 120 senttiä syvän uima-altaan rakentamiseenkin on käytetty sikalasta purettuja osia eli lietesäiliön betonisia seinäelementtejä.
– Uima-altaassa on polskittu lasten ja aikuisten iloksi kaksi kesää, etenkin hellepäivinä siellä käy vilske. Vesi saa olla altaassa ympäri vuoden, veden pintaa lasketaan talveksi vain vähän alemmaksi. Kerran viikossa käytän allasimuria roskien putsaamiseen.
Ruusujen ohella Teija on viime aikoina panostanut metsäpuutarhan rakentamiseen. Hän on istuttanut puiden alle muun muassa kirjavalehtisiä kotakuusamia, sormivaleangervoja, kotkansiipiä ja varjoyrttejä. Kunttaa on haettu omasta metsästä. Myös saunapolun pihavalaisimet ovat omaa tuotantoa, ja kaapelitkin Teija kaivoi itse maahan.
– Kun en löytänyt mieleisiäni valaisimia, ripustin kaupasta löytyneet kukkaruukut heinäseipäisiin. Valo tulee kivasti alaspäin ja valaisee hienosti kasvit ja liuskekivet, Teija kuvailee. Hän kertoo haluavansa muutenkin omannäköisen puutarhan ja tekee vain sellaista, mistä itse pitää.
Muutama vuosi sitten rakennettu pihasauna on ahkerassa käytössä. Saunan seinustalla kasvaa köynnöspinaatti ja terassin edustalla muun muassa varjorikkoja, jaloangervoja, koreakärsämöitä ja 'Maikki'-omenapuu. Löylyjen lomassa saunasta on mukava pulahtaa uima-altaaseen. Altaan ympärille Teija on istuttanut pylväskatajia ja purppuraheisiangervoja sekä siirtänyt muualta pihalta viiruhelpiä, rantavehnää, mäkikauraa ja siperiankurjenmiekkaa.
– 'Perry's Blue' on aivan mahtava kurjenmiekkalajike. Se kukkii taivaansinisin kukin missä vain, Teija hehkuttaa.
Saunan, metsäpuutarhan ja nuotiopaikan seutu saa hänen mukaansa muuttua pikkuhiljaa luonnonmukaiseksi, ja horsmatkin saavat siellä kukkia.
– Pyrin luomaan alapihalle mökkimäisen tunnelman, sillä sikatilayrittäjinä emme ehdi kesäisin pidemmälle lomailemaan. Satsaamme mielellämme omaan pihaan, jossa voi virittyä lomatunnelmaan milloin vain. Matkaakin saunalle on vain 20 metriä.
Maaperä tontilla on hankalaa hiesusavea, johon on vaikea kaivaa istutuskuoppia. Siksi suurin osa istutuksista on perustettu kohopenkkeihin. Toisaalta maalaji pidättää hyvin kosteutta. Teija välttää kastelua, jotta kasvit ulottavat luontaisesti juurensa syvälle maahan ja hakevat itse vetensä.
– Liiallisella kastelulla kasveista tulee herkästi pintajuurisia ja turhan herkkiä kuiville kausille. Syväjuuriset kestävät kuivuutta huomattavasti paremmin. Vasta parin, kolmen viikon kuivan kauden jälkeen laitan sadettimen päälle yötä vasten, ettei aurinko pääse heti haihduttamaan. Kerralla pitää kastella heti kunnolla, Teija opastaa.
Kasvimaalle hän kantaa vettä pihan vesiaiheeksi muodostuneesta lähteestä kastelukannulla. Voimaa kasvit saavat keväällä kanankakkarakeista ja syyskesällä PK-lannoitteesta. Silloin tällöin ne saavat nokkoskäytettä.
Rinnepihalla viheriöi myös nurmikko. Nykyisin laajaa nurmialuetta leikkaa robottileikkuri, jonka Teija kertoo olevan mainio apuri ja ajansäästäjä. Vielä pari vuotta sitten hän lyhensi nurmikon työnnettävällä perusleikkurilla, jolloin urakkaan meni kolme tuntia.
– Vanhaan ei ole enää paluuta. Nyt jää enemmän aikaa suunnitteluun ja varsinaisiin pihatöihin. On niin upeaa, kun omassa puutarhassa saa tehdä juuri niin kuin itse haluaa!
Olen pitkän linjan puutarhaihminen, aloittanut puutarhurikoulusta päätyen korkeakoulututkintoon. Aikoinaan emäntäkoulussa ollessani selvisi, että puutatarha ja sen hoitaminen voisivat olla minulle sopiva ammatti. Valmistuttuani puutarhurikoulusta pääsin Helsingin yliopiston silloiselle puutarhatieteen laitokselle koekenttiä hoitamaan ja myöhemmin Puutarhaliittoon kotipuutarhaneuvojaksi. Valokuvauksen ja kirjoittamisen alkaessa kiinnostaa yhä enemmän jäin freelancertoimittajaksi. On ollut mielenkiintoista ja opettavaista tutustua juttumatkoilla erilaisiin puutarhoihin ja innostuneisiin pihatarhureihin. Kasvien kanssa touhuaminen ja samanmielisten ihmisten kohtaaminen ovat monelle tärkeitä, myös minulle.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Muhosjoen rannalle syntyi kukkea pihapiiri rakkauden siivittämänä. Omin käsin tekeminen, tontin mahdollisuuksien hyödyntäminen ja kierrätysmateriaalien käyttö ovat minibudjetilla toteutetun pihan kulmakivet.
Suomen Paras Piha -kilpailun osallistujien joukossa on vuosien varrella ollut lukuisia haastavia rinnepihoja. Rinteitä on hyödynnetty monilla onnistuneilla tavoilla.
Pirkko ja Tauno Karjalainen ovat rakentaneet eläkeläiskodin maalle, kauaksi kaupungin palveluista. He vaalivat pihassa perinnekasveja. Isoilla kivillä on tärkeä osa pihassa ja ne näyttävät kauniilta talvellakin. Tämä artikkeli on julkaistu Oma PIHA -lehden numerossa 5/2017, piha oli Paras Piha -kilpailun finalisti 2016.
Pienen tontin suunnitteluun voisi ottaa kaksi punaista lankaa: selkeyden ja rehevyyden. Rakennusmateriaaleiksi on paras valita vain pari yhteensopivaa elementtiä, esimerkiksi grafiitinharmaa kivi ja salvianvihreäksi maalattu puu. Mieleen pulpahtaa saman tien liuta hopealehtisiä kasveja, jotka sointuvat niihin täydellisesti!
Ensin mökkitontti tarjosi monia haasteita. Nyt se on ihanan kukkiva keidas kerrostaloasujille.
Suomalainen työväki kasvatti syötävää ja kukkia ahtaissakin oloissa. Työväen kasveihin voi tutustua esimerkiksi Amurin museokorttelissa Tampereella.
Omakotialueen pienehköstä pihasta on muodostunut suojaisa ja monipuolinen keidas, jossa vesi solisee, sukupolvien lapset leikkivät ja ystäviltä saadut kasvit kukoistavat.
Vanhastaan kukkapiha oli talon toisella puolella katveessa. Perunamaa oli tontin parhaalla paikalla auringossa. Sainiot tekivät luovan keikauksen, ja niin perunamaasta tuli kukkapuutarha. Honkien varjostamalle puolelle syntyi itämainen metsäpuutarha.
Pohjalaisella pihamaalla ideat jalostuvat hätkähdyttäviksi lopputuloksiksi. Hehtaarin tontilla riittää uuden suunnittelua ja rakentamista vielä vuosiksi.
Rehevää kukkaloistoa kuin missä tahansa Brittein saarilla – mutta keskellä Pohjanmerta sellaiseen ei odota törmäävänsä.
