Ensin mökkitontti tarjosi monia haasteita. Nyt se on ihanan kukkiva keidas kerrostaloasujille.
Irene Hiltunen levittää pöydälle pihasuunnitelman, joka on laadittu kesämökkiä kehystävälle rinnetontille. Kun suunnitelmaa ja ikkunan takaa avautuvaa, yltäkylläisesti kukkivaa pihaa vertaa toisiinsa, eroja on yhtä paljon kuin yhtäläisyyksiä.
– Kaikki ei ole toteutunut, mutta paljon ylimääräistä on toteutunut, Irene sanoo hymyillen.
Hän pitää suunnitelmaa kuitenkin tarpeellisena lähtökohtana, jotta oma luovuus pääsi valloilleen.
– Oltiin ihan pihalla, että mitä me tänne laitetaan. Sen voi sanoa, että kannattaa käyttää suunnittelijaa. Se selkeyttää omia ajatuksia.
Kun Irene ja Leo Hiltunen ostivat kesämökkitontin Jyväskylän Leppälahdesta vuonna 2011, he eivät olleet ensimmäistä kertaa ryhtymässä pihatöihin. Edellisellä mökkipaikalla he ahkeroivat niin, että sittemmin kiinteistönvälittäjä markkinoi kohdetta puutarhatonttina. Siispä pariskunta ryhtyi nytkin ripeästi töihin, remontoi ensin mökin ja suuntasi sitten katseensa pihalle.
Ensin sai lähteä kahdeksan suurta, lahoa koivua. Järveen tasaisesti viettävään rinteeseen alkoi syntyä pengerrystä. Lisäksi rannan tuntuma osoittautui louhikkoiseksi. Osa kivistä sai jäädä paikoilleen, mutta aina näihin päiviin saakka Hiltuset ovat myös kärränneet kiviä pois tontilta pienittyään niitä ensin etanadynamiitilla. Heidän mielestään liika on liikaa, vaikka osoite on Louhikkotie. Piha alkoi siis jo muuttaa muotoaan. Tontin mahdollisuudet eivät kuitenkaan kunnolla avautuneet, ennen kuin ammattilainen jäsenteli pihan toiminnot.
Mökkipihalle oli jo luontevasti syntynyt kulkuväyliä, jotka päällystettiin. Nyt järven rantaan ja alamökille pääsee vaikka sukkasillaan laiturimaisia käytäviä pitkin. Rannasta löytyy nuotiopaikka, grillaus- ja oleskelukatos sekä keinu lapsenlasta varten.
Mökin eteläpäädyssä on puolestaan tilaa kasvihuoneelle, pienelle laatikkoviljelmälle ja marjapensaille. Niiden lähellä leikkimökki terasseineen odottaa leikkijää. Viereisen metsikön reunamilla höyryää kompostori ja siellä voi myös käydä pilkkomassa halkoja.
Siellä täällä kohoaa muutama korkeampi puu tai pensas, mutta muuten pihalle on istutettu paljon maanpeitekasveja. Etupihan pengerretyssä rinteessä kasvaa pallotuijaa, laakakatajaa, kääpiövuorimäntyä ja pensasangervoja. Matalat istutukset helpottavat rinteen hoitamista ja sallivat järvimaiseman näkyä.
Mökin takana hyväksi maanpeittäjäksi on osoittautunut seppelvarpu (Stephanandra incisa). Se piilottaa likakaivojen kannet poimuilevan oksistonsa ja sirojen lehtiensä alle. Seppelvarpu viihtyy niin hyvin, että Irene joutuu saksimaan sitä joka kesä.
Aiemmin mökin takana kasvoi marja-aroniaa, mutta koska kookkaat pensaat estivät ilmaa kiertämästä rakennuksen seinustalla, ne saivat uuden paikan tontin rajalla.
– Niistä tehtiin aidanne. Takana kasvaa unkarinsyreeniä ja marja-aronia on edessä. Ne leikataan aina vuorotellen alas.
Sitä mukaa kuin pihan raamit alkoivat hahmottua, Irene perusti kukkapenkkejä.
– Haluan, että tämä on satumaa, jossa kävellään ja vastaan tulee kaikkia ihania juttuja ja nurkan takaa jotain arvaamatonta, hän sanoo hymyillen.
Nyt niitä ihania juttuja on esiteltäväksi asti. Käytävän varressa komeilevat värikkäine lehtineen keijunkukat, rotkolemmikki ja haltiankukka. Erilaisia kuunliljoja Irene on istuttanut tuomaan rehevyyttä.
– Kuunliljan kukista en tykkää yhtään. Osan olen jo poistanut ja poistan kohta kaikki. Kukka on nätti, mutta surullisesti alaspäin. Osassa on kyllä pysty kukka. Muutenhan kuunlilja antaa runsautta puutarhaan.
Käytävän varressa kasvaa myös kukillaan koreilijoita, kuten jaloangervoja, daalioita, kevätpikkusydäntä, leimurakkautta, väriminttua ja jaloruusuja. Siellä täällä ylimmäksi nousee sormustinkukan varsi. Irene ihailee kaksivuotista kaunotarta ja arvelee, että se on päässyt kylväytymään naapuriin saakka.
Myös ensimmäiset kukkimaan ehtineet ”puuliljat” eli OT-liljat saavat pihan esittelijän henkäisemään ihastuksesta.
– En olisi uskonut, että puuliljoista tulee niin isoja. Ne ovat mahtavia. Ja se tuoksu, se huumaa.
Kaikkein korkeimmalle kiipeilevät lukuisat kärhöt, joiden lajikkeita Irene ei ole pistänyt mieleensä. Hän vain nauttii runsaasta kukinnasta.
– Olen aina luullut, että klematis on vaikea kasvatettava, mutta eihän sitä tarvitse kasvattaa. Se kasvaa ilman, että tekee mitään, Irene nauraa, mutta myöntää kastelevansa kärhöjä järvivedellä.
Lisäksi pihanlaittaja luottaa kanankakkaan ja ostomultaan, jolla hän parantaa tontin paikoin kuivaa ja paikoin savista maaperää.
Kukkivia ihanuuksia kasvaa myös terasseilla ruukuissa ja amppeleissa. Irene talvettaa daalian ja kannan juurakot kerrostalon kylmäkellarissa, alkaa hoivata niitä keväällä parvekkeella ja tuo kesäksi mökille. Amppeleista laskeutuvat keijunmekotkin hän vie kellariin, ottaa niistä siemeniä tammikuussa ja kasvattaa uudet köynnökset. Omia taimia Irene täydentää ostamillaan kesäkukilla.
Petuniat komeilevat oikein kahdessa kerroksessa suuressa lyhdyssä. Irene arvelee, että Leon rakentama lyhty on Leppälahden kookkain. Kesäksi he ottavat siitä oven irti, jotta kasvien olo ei käy liian tukalaksi. Syksyllä ja talvella lyhtyyn on vuorostaan mukava asetella kynttilöitä tai koristevaloja.
Puutarhassa on kasvien lisäksi muutakin ihasteltavaa. Kärhöjen lomassa keikistelee keijuja, ja kristallit välkehtivät puiden oksilla. Rannalla koivujen välissä heiluu vanhoja ikkunanpokia. Ne kehystävät järvestä maisemia ja pysäyttävät nauttimaan näkymistä.
Lähimetsäkin kutsuu polkuineen ja yllätyksineen. Vastaan voi tulla vaikka peili, patsas tai piharuukku varjon istutuksineen. Hiltusten puutarhassa kukkii myös luovuus.
Oma puutarhani sijaitsee Savossa. Omenapuut tuottavat jo hyvin satoa, marjasinikuusamat ja marjatuomipihlajat niukemmin. Kasvattelen lisäksi mielelläni yrttejä ja toisinaan hurahdan kylvämään trooppisten kesäköynnösten siemeniä niin, että joka purkista versoo. Rakkainta on kuitenkin vaalia ja ihastella järvinäkymää. Vierailen mielelläni muiden puutarhoissa, lumoudun kauniista näkymistä ja ihmettelen ihmisten kekseliäisyyttä. Myös tarinat intohimon taustalla kiinnostavat minua.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Aurinkoista äitienpäivää kaikille! Olemmekin saaneet nauttia jo useamman päivän ajan kauniista aurinkoisista päivistä. Pihalla on mukava puuhailla ja ihailla kasvun ihmeitä. Tulen usein ulos jo aamuvarhaisella kahvikupin kanssa katsomaan, mitä uutta puutarhaan kuuluu. Ja joka päivä on jotakin uutta ihailtavaa. Joensuussakin kukkivat jo kevätkukat.
Ensi sunnuntaina, eli 14. helmikuuta, vietämme ystävänpäivää. Ystävänpäivällä on jo vanhat perinteet; Englannissa Valentinuksen päivä julistettiin viralliseksi juhlapäiväksi jo vuonna 1537. Etelä-Euroopassa linnut valitsevat parin juuri Valentinuksen päivänä! Juhlapäivä siirtyi 1800-luvun alussa Yhdysvaltoihin, jossa siitä kasvoi suuri kansanjuhla. Suomessa ystävänpäivää on vietetty 1980-luvulta lähtien. Tulppaaneja ystävänpäivän iloksi. Kevään odotukseen kuuluvat esikot ja saintpauliat. Kummasti…
Tässä hieman kevätkulumisia minunkin pihamaalta. Tämä ihana lauantai on toden totta hellinyt lämmöllä ja leppoisalla tuulenvireellä joten on ollut mitä ihanin sää puuhastella puutarhassa. Kylvin kesäkurpitsan siemenet kasvihuoneeseen esikasvamaan. Muovisissa kasvilavoissa vihertää jo! Herneet ovat itäneet ja salaatti kasvaa kohisten. On ihanaa kuljeskella puolivarjoisalla pihalla kasveja kastellen. Näin illalla kun aurinko ei porota täydellä teholla,…
Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun alkupuolella, sitten ne peittyivät lumeen. Osa kukista oli jo avautunut hautautuakseen sitten lumeen. Niitä on pikku hiljaa paljastunut lumen sulaessa. Tässä on sama kukka kuin…
Suomalainen työväki kasvatti syötävää ja kukkia ahtaissakin oloissa. Työväen kasveihin voi tutustua esimerkiksi Amurin museokorttelissa Tampereella.
Omakotialueen pienehköstä pihasta on muodostunut suojaisa ja monipuolinen keidas, jossa vesi solisee, sukupolvien lapset leikkivät ja ystäviltä saadut kasvit kukoistavat.
Vanhastaan kukkapiha oli talon toisella puolella katveessa. Perunamaa oli tontin parhaalla paikalla auringossa. Sainiot tekivät luovan keikauksen, ja niin perunamaasta tuli kukkapuutarha. Honkien varjostamalle puolelle syntyi itämainen metsäpuutarha.
Pohjalaisella pihamaalla ideat jalostuvat hätkähdyttäviksi lopputuloksiksi. Hehtaarin tontilla riittää uuden suunnittelua ja rakentamista vielä vuosiksi.
Rehevää kukkaloistoa kuin missä tahansa Brittein saarilla – mutta keskellä Pohjanmerta sellaiseen ei odota törmäävänsä.
Karjalanruusu aloittaa ruusupuiston kukintanäytöksen, jota jatkuu talven kynnykselle saakka. Kai Ahmio seuraa näytöstä päivittäin. Välillä hän piipahtaa puistossa parikin kertaa päivässä.
