Siirry sisältöön

Chenonceaun linna ei kadota eleganssiaan edes sateisena syyspäivänä. Päinvastoin: se kohoaa virtaavasta joesta hienostuneena ja salaperäisenä, tumma taivas korostaa sen valkoisuutta. Monille ranskalaislinnoille tyypillinen mahtipontisuus ja maskuliinisuus ovat poissa, sen sijaan Chenonceaussa näkyy naisen kädenjälki. Arkkitehtuurin lisäksi se tulee ilmi linnaa ympäröivissä renessanssipuutarhoissa, joissa kukkivat ruusut, hibiskukset ja laventelit geometrisiä muotoja sirosti korostaen. 

Diane de Poitiersin puutarhan erikoisuutena ovat nurmikenttien arabeskit, jotka on toteutettu matalin hopeayrttipensain.

Merkittäviä naisia

Chenonceaun linnan historia vie 1500-luvun alkuun, jolloin Thomas Bohier ja Katherine Briçonnet rakensivat Marques'n keskiaikaisen linnan paikalle omansa. Naisellisen ilmeen linna sai vaimon johtaessa rakennustöitä sillä aikaa, kun puoliso taisteli Italian sodissa. Alkuperäisestä linnasta jäivät muistoksi pyöreä torni sekä vallihaudat.

Heidän jälkeensä linna siirtyi kuningas Henrik II:lle, joka lahjoitti sen rakastajattarelleen, itseään kaksikymmentä vuotta vanhemmalle Diane de Poitiersille. Kauneudestaan, älykkyydestään ja liikemiestaidoistaan tunnettu hovinainen asettui Chenonceau'hon vuonna 1551 ja ryhtyi heti töihin. Hän lisäsi linnaan yhdistyvän sillan ja rakensi aikansa näyttävimmän renessanssipuutarhan joen rantaan.

Katariina de' Medicin puutarhan intiimiyttä korostavat sitä reunustavat lehti- ja havupuut, jotka luovat samalla vastapainon herkille kukille.

Henrik II:n kuoltua 1589 hääti leskikuningatar Katariina de' Medici ensi töikseen kilpailijattarensa ja asettui itse taloksi. Dianen puutarha sai jäädä paikalleen, mutta kuningatar rakennutti oman muotopuutarhan linnan toiselle puolelle. Samoin hän lisäsi puistoon muodikkaan italialaistyylisen labyrintin ja korotti Dianen rakennuttamaa siltaa nykyiseen muotoonsa kaksikerroksiseksi siiveksi tanssisaleineen.

Myös myöhempinä aikoina on naisilla ollut merkityksensä Chenonceaun historiassa. 1600-luvulla linna puutarhoineen lohdutti leskeksi nuorena jäänyttä Louise de Lorrainea, ja 1700-luvulla rouva Louise Dupin viihdytti siellä valistusajan kirjailijoita, runoilijoita ja filosofeja kirjallisissa salongeissaan. Henkevä madame oli myös alaistensa ja kyläläisten suosiossa, minkä ansiosta Chenonceau säästyi vallankumousvuosien tuhoilta.

Linnan ja sen merkittävät renessanssipuutarhat palautti 1800-luvun puolivälissä alkuperäiseen loistoon porvarisrouva Marguerite Pelouze. Oman kädenjälkensä hän jätti rakennuttamalla puistoon aikakaudelle tyypillisen englantilaisen maisemapuutarhan eksoottisine puineen. Ensimmäisen maailmansodan aikana Chenonceau palveli sairaalana, jota johti jälleen nainen, Simone Menier. Linna puutarhoineen säästyi myös toisen maailmansodan pommituksilta.

Chenonceaun linnan arkkitehtuurissa näkyy naisten kädenjälki. Päärakennuksen rakennutti Katherine Briçonnet 1500-luvun alussa, Diane de Poitiers lisäsi siihen sillan ja Katariina de' Medici korotti sen kaksikerroksiseksi lisäsiiveksi tanssisaleineen.

Ilmavaa renessanssityyliä

Chenonceaun linnalle kuljetaan plataanien reunustamaa puistotietä pitkin. Puitten varjosta astutaan neljään osaan jakautuvalle avaralle nurmikentälle, jonka edessä kohoaa keskiaikainen linnantorni ja sen takana varsinainen linna. Renessanssipuutarhat sijoittuvat linnan itä- ja länsipuolille.

Suurempi niistä on Diane de Poitiersin puutarha, joka on malliesimerkki geometrisistä renessanssipuutarhoista. Yli hehtaarin kokoinen puutarha jakautuu hiekkapoluin kahdeksaan kolmion muotoiseen nurmikenttään, joiden keskelle on sijoitettu suihkulähde. Puutarhan muotokaavasta saa hyvän käsityksen nousemalla katseluterassille, joka samalla suojaa puutarhaa tulvivalta joelta. Marjakuusten, euroopansorvaripensaiden, puksipuiden ja laakeriheisien rajaamat kukkapenkit korostavat puutarhan geometrisiä muotoja, ja nurmikenttien keskellä kiemurtelevat koristeelliset, hopeayrteistä muodostetut arabeskit.

Kukkaistutukset vaihdetaan kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Diane de Poitiersin aikaan suosittiin kukkien lisäksi koristeellisia ja tuolloin eksoottisia hyötykasveja, kuten sipulia, purjoa, kaalia, artisokkia sekä mansikoita ja hedelmäpuita. Nykyään värimaailma koostuu keväällä narsisseista, lemmikeistä, valkoisista ruusuista ja petunioista, kun taas talvea kohden sävyt muuttuvat tummemmiksi sinisine orvokkeineen. Korotettuja muureja koristavat puolestaan valkoiset Iceberg-köynnösruusut ja karmiininpunaiset pelargonit.

Renessanssiajan muotopuutarhoissa vihreä nurmi oli merkittävässä roolissa. Geometriset muodot toteutettiin kukkapenkeillä ja muotoon leikatuilla pensailla. Nurmikentän keskellä oleva korotettu kukka-astia toimii katseenvangitsijana.

Italialaisia vaikutteita

Katariina de' Medicin puutarha linnan länsipuolella on intiimimpi. Italialaishenkinen renessanssipuutarha on jaettu hiekkapoluilla viiteen nurmipaneeliin, joiden keskellä välkkyy laakea vesiallas. Käytävien päätyihin on sijoitettu muhkeat, pyöreiksi leikatut puksipensaat, ja suoria kukkapenkkejä jäsentävät vaaleanpunaiset 'The Fairy' -runkoruusut sekä tuoksuvaiset laventelit. 

Tunnelma puutarhassa on mietiskelevä ja rauhallinen. Suuret lehtipuut muodostavat tummanvihreän taustan puutarhan vaaleanpunaisen ja punaisen sävyisille kukkaistutuksille. Keväästä kesään kukkaloistosta vastaavat petuniat, tupakat, matalat daaliat, verbenat ja begoniat. Syksyllä ne väistyvät orvokkien ja kaunokaisten tieltä.

Italialaista syntyperäänsä korostaakseen ja aikansa muotia seuraten Katariina de' Medici rakennutti labyrintin linnan 70 hehtaarin kokoiseen puistoon. Kaksisataa selkeään muotoon leikattua marjakuusta muodostaa sokkelon, jonne on viisi sisäänkäyntiä, mutta vain kaksi poluista johtaa keskipisteessä olevaan, elävästä pajusta rakennettuun glorietteen eli korotettuun huvimajaan. Syksyn alkavassa ruskassa gloriette näyttää roihahtavan kultaiseksi tulipalloksi tumman labyrintin yläpuolella.

Pitkä plataanikäytävä johtaa Chenonceaun linnaan.

Vihreä puutarha ja metsäinen puisto

Chenonceaun laajassa linnapuistossa voisi mieluusti käyskennellä pitkäänkin eksyen metsäisille poluille ja kuunnellen vanhojen puiden huminaa. Näyttävien renessanssipuutarhojen rinnalla 1800-luvun romanttinen maisemapuutarha jää helposti huomiotta. On siis terästäydyttävä ja kiinnitettävä huomio harvinaisiin puihin. Plataanien ja atlasseetrien lisäksi täällä viheriöivät esimerkiksi trumpettipuu, valeakaasia, mustajalopähkinä, rautatammi, kastanja sekä muutama punapuu.

Orangeriassa, jossa aikoinaan kasvoivat sitrushedelmät ruukuissa, toimii nykyään gastronominen ravintola. Sen takana voi piipahtaa 1500-luvulta peräisin olevalle maatilalle, potageriin sekä kukkatarhaan, jossa tuotetaan kukat puutarhaan ja linnan näyttäviin asetelmiin. Tuorein lisä on vuonna 2018 avautunut, maisema-arkkitehti Russell Pagen piirustuksiin pohjautuva moderni puutarha.

Paluumatkalla katse kääntyy vielä puitten juuriin, maahan, jota lokakuun alussa peittää vaaleanpunainen syklaamimeri. Hennot kukkavanat nousevat maatuvien lehtien ja murattien keskeltä kuin pienet perhoset. Sirojen kukkien väri sopii täydellisesti Chenonceaun sävymaailmaan. 

Italialaistyylisen labyrintin keskellä nousee elävästä pajusta rakennettu gloriette. Keltaisessa syysasussaan se on kuin soihtu keskellä puistoa.
Vallitsevana värisävynä Katariina de' Medicin puutarhan istutuksissa on vaaleanpunainen, jota laventelirivit ja runkoruusut korostavat. Nurmen vihreys ja kukkien puna vahvistavat toisiaan vastavärien tapaan.
Chenonceaun 70 hehtaarin kokoista puistoa ympäröivät vallihaudat ja kanavat. Tunnelma puistossa on rauhaisa ja satumainen.
Katariina de' Medicin puutarhassa hiekkapolut johtavat puutarhan keskellä olevalle lammelle. Nurmialueet kukkapenkkeineen ja muotoiltuine pensaineen korostavat geometristä muotoa.
Diane de Poitiers rakennutti puutarhansa ympärille vallihaudat sekä joen tulvilta suojaavat muurit.
Vaaleanpunainen syklaamimeri on vastustamaton näky Chenonceaun metsäisessä puistossa.
Muotoillut pensaat on sijoitettu puisiin istutuslaatikoihin linnalle johtavan käytävän reunoille.
Sirot karmiininpunaiset pelargonit ovat tyylikkäitä koristeellisissa ulkovaaseissa.
Mainos – sisältö jatkuu alla

Pihakalenteri 2027

Pihakalenteri on täällä taas!

Koko puutarhavuosi samoissa kansissa – ajankohtaiset vinkit, tärkeät puutarhatyöt ja omat suunnitelmat kuukaudesta toiseen.

Pihakalenteri on 224-sivuinen, A5-kokoinen pihatarhurin apu, jossa on kierreselkä ja paljon tilaa muistiinpanoille ja piirroksille.

Pihakalenterin ennakkohinta 15.11. asti on 21 €.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *