Vanha huvilapuutarha tarjoaa toinen toistaan viehättävämpiä ja yllätyksellisempiä näkymiä. Porvoon saaristossa sijaitsevalla pihalla kukoistavat niin alppiruusut, hortensiat, ruusut kuin hyötykasvitkin.
Louhirannan hehkeä huvilapuutarha on tänä päivänä porvoolaisen kultaseppä Ossian Hopean lapsenlapsen Mika Westerlundin silmäterä. Kun kultaseppä osti arkkitehti Sigurd Frosteruksen suunnitteleman huvilan kesäpaikaksi vuonna 1921, hän ryhtyi heti piha-alueen kunnostamiseen. Hän muun muassa kärräsi käsipelillä kiviä, jotka ovat edelleen nähtävissä kasoissa tulotien varrella.
– Puutarhaan ovat jälkensä jättäneet myös isotätini Aino Hopea ja tätini, taiteilija Saara Hopea sekä hänen kirjailijamiehensä Oppi Untracht, tarinoi Mika Westerlund. – Muistan, kun lapsuudessani kiisteltiin siitä, kasvatetaanko puutarhassa hyötykasveja vai kukkia. Pienenä poikana totuin taiteilijameininkiin, joka näkyi niin puutarhasta keskusteltaessa kuin sen hoidossakin.
Huvilan puutarhan hoitovastuun siirryttyä 1991 Mikalle tämäkin ryhtyi ensimmäisenä raivaamaan kiviä istutusten tieltä. Nyt työ hoitui paikalle tilatun traktorikuskin avulla, ja näin saatiin paikat alppiruusuille, kanadanhemlokille, jättituijalle ja monille muille pihakasveille. Musiikinopettajana Helsingissä toimiva Mika yrittää pitää kasvillisuuden ja piha-alueen hoidon yhden miehen hallinnassa.
– Periaatteessa hoidan puutarhaa yksin, mutta raskaissa töissä saan apua pojiltani, myös vaimoni Anna Dönsberg osallistuu tarvittaessa. Onneksi vuodessa on viisi kuukautta taukoa. Keväällä on mukava taas aloittaa uusi, innostava kausi. Odotan innolla kesän Avoimet puutarhat -tapahtumaa. Hengenheimolaisten kanssa juttua riittää.
Mika Westerlundille Louhirannan puutarha on henkireikä. Hän on luonut sinne tunnelmaltaan erilaisia kasvillisuuden muodostamia tiloja, joissa seinät, katto ja lattiat ovat elävää materiaalia. Pihan etupuoli kylpee auringossa veden välkkyessä mäntyjen ja muotoon leikattujen kuusien lomasta.
– Meren rannalla tarvitaan tuulensuojaa. Leikatut havut kasvavat tuuheasti ja ottavat vastaan pahimmat puhurit. Muotoilen ne syksyllä jos ehdin, muutoin kevättalvella, Mika tarkentaa.
Kasvillisuuden suojaamalle oleskelualueelle ei merituuli todellakaan osu, paikka on mitä aurinkoisin ja lämpimin.
Lauta-aidan vieressä kasvavilla köynnöshortensioilla, loistokärhöillä, ruusuilla, kiinanpioneilla ja kurjenpolvilla on myös suojaisat oltavat. Vierestä kulkeva, köynnöstuen alta sujahtava hiekkapolku johtaa vehreälle nurmikolle sekä alppiruusu- ja hortensiatarhaan. Ympyrän muotoisella ja taikinamarja-aidan kehystämällä nurmikkoalueella nautitaan auringosta. Pyöreä nurmikko syntyi lyömällä keskikohtaan keppi, johon kiinnitetyn narun avulla piirrettiin ympyrä. Aroniaa kasvaa vielä yhdellä sivustalla, mutta se ei ole alhaalta niin tiivis kuin taikinamarja.
Puutarhan kasvillisuus on runsasta. On vanhoja, suuria mäntyjä ja tammia sekä kookkaita syreenipensaita, mutta paljon uuttakin on istutettu.
– Pensaat ovat näyttäviä ja helppohoitoisia. Terttuseljakin on upea kasvi, turhaan sitä mollataan. Sehän menestyy missä vain. Köynnöshortensia on huippukasvi. Se kasvaa alussa hitaasti, mutta viihtyessään peittää lopulta niin muureja, kivikasoja, puiden runkoja kuin säleikköjäkin tiheänä kasvustona, Mika luettelee.
Hän kannustaa muitakin pihan laittajia käyttämään enemmän peruskasveja, esimerkiksi villiviiniä, pensasangervoja, taikinamarjaa ja hortensioita.
– Kun puutarhaan jaksaa syventyä, ymmärtää, minkä kasvin voi laittaa mihinkin, jotta se pärjää.
Kesäkuun puolivälissä runsaasti kukkivat alppiruusut on istutettu 1990-luvulla. Niitä ovat muun muassa marjatanalppiruusut 'Helsinki University' ja 'Mikkeli' sekä puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum'. Kultasade puolestaan ei näyttänyt vuosikausiin mitään merkkejä kukinnasta, jäniksetkin verottivat sitä alkuaikoina. Pensas oli jo kaatouhan alla, kun se pelmahtikin Mikan iloksi kukkaan.
– Likusterisyreeni on yksi suosikkikasveistani. Sen kermanvalkoiset, hunajantuoksuiset kukat aukeavat heinäkuussa. Kuivana kesänä upea kukinta on valitettavasti nopeasti ohi. Ikivihreät kasvit eivät sen sijaan varoittele kuivuudesta, vaan kuolevat yhtäkkiä. Onneksi meillä on oma porakaivo ja 6000 litran vesitankki, jonne sadevesi johdetaan.
Uusimpia pensastulokkaita on esimerkiksi peruukkipensas, jonka purppuraiset lehdet pääsevät Mikan mielestä parhaiten oikeuksiinsa vastavalossa. Puutarhassa kasvaa myös lukuisia ruusuja, hortensioita ja pensashanhikkeja, jotka värittävät istutuksia keskikesästä alkaen.
Monivuotiset kukkakasvit täydentävät pensasistutuksia ja porraspieliä. Pioniaikaan aidan vierus hehkuu monenväristen terälehtien loisteessa, kärhöjen ja ruusujen kukinta alkaa myöhemmin. Kuunliljat menestyvät puolestaan huvilarakennuksen varjon puolella.
Kurjenpolvet ovat Mikan mukaan erinomaisia perennoja eivätkä maistu hirvieläimille, kuten eivät jalopähkämöt, pionit tai hortensiatkaan.
– Jalokurjenpolvi 'Rozanne' on parhaimpia ja näyttävimpiä kurjenpolvia eikä vaadi kummempaa hoitoakaan. Se kukkii pitkään suurin, vaalean violetinsinisin kukin. Lajike on erittäin tiivis- ja tuuheakasvuinen ja sopii erinomaisesti maanpeittokasviksi esimerkiksi ruusujen alle.
Hyötytarha on sekin oma maailmansa aitoineen, penkkeineen ja koristekasveineen. Sinne on portti sekä nurmikon puolelta että kasvillisuuden muodostaman varjoisan käytävän päästä. Valkohäntäpeurat ja metsäkauriit loitolla pitävä aita syntyi ensimmäisenä koronakeväänä.
– Sinä keväänä ei ollut routaa, niinpä päätin etätyöskentelyn jälkeen kaivaa maahan yhden tolpan päivässä. Pikkuhiljaa aita siitä valmistui.
Hyötytarha on oiva paikka karviaisille, raparperille, mansikoille sekä salko- ja tarhapavuille, kurpitsoille ja yrteille. Lehtikaaleille Mika on nikkaroinut pienen muovihuoneen, jossa ne säästyvät tuholaisilta avomaata paremmin. Alueelle suojaa antavat muun muassa jättituija, omena- ja kirsikkapuut sekä mustaselja. Aidan säleikössä suikertelevat kiinanlaikkuköynnös ja kuusamat. Puutarhapenkin tukipuissa köynnöstelee latvialainen viiniköynnös 'Sukribe'. Terve ja kestävä vihreärypäleinen lajike menestyy III-vyöhykkeellä asti.
Mika hoitaa puutarhaansa regeneratiivista eli uudistavaa viljelytapaa noudattaen. Siinä pyritään kasvien elinvoimaisuuteen, kestävään maaperän hoitoon ja hiilivaraston kasvattamiseen luonnon omin keinoin.
– Nurmisilppu on mitä parhainta maanparannusainetta ja lannoitetta. Olen alkanut myös heitellä isojen pensaiden alle pienennettyjä risuja sellaisenaan, aikaa myöten ne lahoavat sinne, Mika huomauttaa.
Maanpinta on hyvä pitää katettuna aina jollakin. Syksyisin Mika laittaa kasvimaalle pahvia ja peittää sen haravointijätteellä. Maassa on vilkasta toimintaa lierojen ja muiden hajottajien käydessä työhönsä. Keväällä pahvi on hajonnut ja siemenet voi kylvää muhevaan multaan.
– Levitän pahvia ja syksyn lehtiä myös ruusujen alustoille. Alkukesällä näkymä ei ehkä ole kovin imarteleva, mutta ei ole rikkaruohojen kitkemistäkään.
Kasvijätteet ja keittiöjätteet maatuvat bokashoimalla.
– Laitan biojätteet muovipussiin bokashi-rouheen kanssa. Parin viikon kuluttua vien pussin kompostoriin ja sekoitan mukaan multaa. Kasvijätteet bokashoin ilmatiiviissä metallitynnyrissä ja sekoitan ne valmiiksi bokashoidun biojätteen kanssa. Kastelen bokashointiliemellä esimerkiksi kurpitsoita suhteessa 1:200. Hyvin kasvavat.
Olen pitkän linjan puutarhaihminen, aloittanut puutarhurikoulusta päätyen korkeakoulututkintoon. Aikoinaan emäntäkoulussa ollessani selvisi, että puutatarha ja sen hoitaminen voisivat olla minulle sopiva ammatti. Valmistuttuani puutarhurikoulusta pääsin Helsingin yliopiston silloiselle puutarhatieteen laitokselle koekenttiä hoitamaan ja myöhemmin Puutarhaliittoon kotipuutarhaneuvojaksi. Valokuvauksen ja kirjoittamisen alkaessa kiinnostaa yhä enemmän jäin freelancertoimittajaksi. On ollut mielenkiintoista ja opettavaista tutustua juttumatkoilla erilaisiin puutarhoihin ja innostuneisiin pihatarhureihin. Kasvien kanssa touhuaminen ja samanmielisten ihmisten kohtaaminen ovat monelle tärkeitä, myös minulle.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Tachibana-tei Ohanan huvila puutarhoineen on nähnyt maailman muuttuvan pitkän historiansa aikana. Länsimaisia vaikutteita ja japanilaisuutta yhdistävä huvilapuutarha lumoaa säistä riippumatta – tai juuri niiden ansiosta.
Leean ja Karin kesäparatiisi on käsin rakennettu ja huolella kunnostettu pihapiiri, joka huokuu vanhan ajan tunnelmaa.
Pakkanen on piirrellyt kuurankukkia kasvihuoneen laseihin. Kuura on jo peittänyt myös pihamaan kasvit kauniin kristallisilla kiteillään puhtaanvalkoisiksi. Jänisten ja jyrsijöiden varalta kasvit on suojattu verkoin ja arimmat kasvit peitelty huolella talvisuojin. Viimeiset puutarhan syystyöt ovat siten tehty ja on aika tunnelmoida talven taikaa pihamaalla. Joulukuun lähestyessä puutarha täyttyy pikkuhiljaa kauniista kaamos- ja jouluvaloista. Kasvihuone on…
Terveiset iltahämärästä ja jouluvalojen loisteesta! Valoja kaivataan pihan piristykseksi tähän aikaan joten joulu- ja tunnelmavalojen virittely on ajankohtaista. Tänään kaiken kruunasi valkea lumipeite joka hiljaa leijaili kuusten oksille. Kaikki eivät toki lumesta tykkää, mutta itse pidän siitä kuinka kauniisti se heijastaa tähän vuodenaikaan vähäisenkin valomäärän ulkona moninkertaiseksi. Nyt viikonloppuna on hyvä aika kaivaa valot varastosta,…
Hyvin tehty ja monimuotoinen, siinä ammattipuutarhurin vinkit. Tästä pihasta kannattaa ottaa mallia!
Rehevät istutukset mukailevat tukimuureja pohjoispohjalaisella rinnepihalla. Sauna uima-altaineen on samalla kiireisten maatila-yrittäjien kesämökki. Metsäpuutarha, vesiaihe ja nuotiopaikka täydentävät pihapiiriä.
Ensin mökkitontti tarjosi monia haasteita. Nyt se on ihanan kukkiva keidas kerrostaloasujille.
Suomalainen työväki kasvatti syötävää ja kukkia ahtaissakin oloissa. Työväen kasveihin voi tutustua esimerkiksi Amurin museokorttelissa Tampereella.
Omakotialueen pienehköstä pihasta on muodostunut suojaisa ja monipuolinen keidas, jossa vesi solisee, sukupolvien lapset leikkivät ja ystäviltä saadut kasvit kukoistavat.
Vanhastaan kukkapiha oli talon toisella puolella katveessa. Perunamaa oli tontin parhaalla paikalla auringossa. Sainiot tekivät luovan keikauksen, ja niin perunamaasta tuli kukkapuutarha. Honkien varjostamalle puolelle syntyi itämainen metsäpuutarha.
