Pihatarinat

20.08.2026

Kuinka rinne kesytetään 

Hyvin tehty ja monimuotoinen, siinä ammattipuutarhurin vinkit. Tästä pihasta kannattaa ottaa mallia!

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti ja kuvat Saila Routio

Teuvo Vessmanin ja Tarja Myllyveräjän talokaupoissa tärkeää oli sopivan kodin lisäksi luonto. Heti talon takaa kohoaa metsä, ja lintujen laulu kaikuu pihapiiriin. Tarja oli myyty luonnon läheisyydestä. 

Teuvo tutki huolellisesti muutamaa vuotta aiemmin rakennetun talon ja sen asiapaperit ja totesi, että se on kunnolla tehty, vaikka ei olekaan täysin viimeistelty. Pihaa oli vasta vähän aloitettu, mutta se ei puutarhuria ja maanrakennusmestaria arveluttanut. Päinvastoin: olipahan tyhjä pohja, johon toteuttaa visioita. Edes jyrkkä rinne talon takana ei pelottanut. Kaupat oli vartissa päätetty. 

Kutsuva sisäänkäynti 

Etupiha on Teuvon mielestä avainasemassa: sen täytyy olla mukavan näköinen ympäri vuoden. Siisti ja kutsuva piha alkaa kadunreunasta. 

– On tärkeää, miten talo ja piha ovat yhteydessä katuun. Hoidettua pihaa on kadun rajaan asti, Teuvo näyttää. – Koska siinä on jyrkkä luiska, josta ruohonleikkuu on hankalaa, istutimme pensasangervoja ja havukasveja, kuten sinikatajaa. Talvivihreä on tärkeää kaikkialla puutarhassa, mutta erityisesti sisäänkäynnin luona. 

Talon rakentanut pariskunta oli istuttanut omenapuun talon sivustalle ja rivin pihlajia tien varteen. Ne miellyttävät myös Teuvoa ja Tarjaa. Pihlajan taimet oli siirretty omasta takametsästä, ja niillä on iso luontoarvo. 

– Linnut tulevat syksyllä syömään marjoja, Tarja kertoo hymyillen. 

Pihlajista täytyy toisinaan leikata leveälle kasvavia oksia ja versoja. Tämän vuoden keväällä Teuvo uudisti pihlajien varjostaman osan nurmikosta poistamalla sammalet, tuomalla uutta multaa ja kylvämällä siihen nurmea. 

Siistit, hyvin tehdyt kiveykset ovat myös Teuvon tavaramerkki. Hyvin perustettu kiveys pysyy suorassa. Silloin tällöin hän pesee kiveykset painepesurilla ja kivipesuaineella, sillä metsäinen ympäristö happamoittaa kiveyksen pintaa. Sen enempää huoltoa tai korjauksia ne eivät vaadi. 

Monimuotoiset istutukset 

Sisäänkäynnin kruunaa kookas kirsikkapuu. Viime vuonna se kukki loistokkaasti ja tuotti 23 kiloa hapankirsikoita. Niistä tehtiin mehua ja likööriä, joka tuo jälkimakuna kirsikkaisen makuräjähdyksen kielen päälle. 

Puun vierellä solisee vesiaihe, jonka ympärillä kukkivat Tarjan sommittelemat tulppaani-istutukset yhdessä luonnon kevätesikon kanssa ennen kuin muut perennat tulevat kukkaan – ja lumpeet. Vaikka lampi on pieni, se on riittävän syvä lumpeiden talvehtimiseen. 

– Keskeltä lammen syvyys on 65 senttimetriä. Lumpeet ovat talvehtineet hyvin jo 12 vuotta, Teuvo kertoo. 

Tomaatit viihtyvät laatikossa lämpimällä paikalla talon eteläseinustalla. Vieressä on tuija-aidan suojaama terassi, jossa tarkenee istuskella jo silloin, kun lumi on vielä maassa. 

Istutusten suunnittelussa Teuvo antaa tunnustusta Tarjalle. 

– Tarjalla on silmää sommittelulle. Hän suunnittelee ja istuttaa myös kukkasipulit. 

Teuvon silmäteriä ovat puut. Pihan havukasveja ovat hemlokki (Tsuga), serbiankuusi (Picea omorika), alppisembra (Pinus cembra), vuori-, kontorta- ja makedonianmänty (Pinus mugo, contorta ja peuce) sekä himalajan- ja rohtokataja (Juniperus squamata ja sabina). Eläköitymislahjaksi Teuvo sai keltalehtisen kartioisolehtilehmuksen (Tilia platyphyllos 'Fastigiata Aurea'). 

– Puut imevät vettä maasta ja auttavat osaltaan tontin vesihuollossa, Teuvo huomauttaa. – Sen lisäksi, että ne ovat kauniita ja kiinnostavia muutenkin. 

Piha liittyy ympäristöön 

Teuvon ura on pitkä ja hänen kokemuksensa harvinaisen laaja-alainen. Hän toimi pitkään Vihdin johtavana kunnanpuutarhurina ja kouluttautui maa- ja vesirakentamisen teknikoksi toimien sitten myös katu- ja maanrakennusmestarina. Niiden päälle tuli vielä maisemasuunnittelukoulutus. Vaikka eläkeikä on jo käsillä, tekee Teuvo edelleen pihasuunnitelmia. 

Jos kaunis rajaus katuun on tärkeä, on Teuvolle merkitystä myös sillä, kuinka piha liittyy talon takana olevaan metsään. Sieltäkin löytyy luonnonpuita. Itsekseen tulleet vaahtera, mänty, koivu ja villi omenapuu saavat kasvaa koristeistutusten keskellä, sillä ne pehmentävät siirtymää. 

– En halua jyrkkää rajaa rakennetun puutarhan ja metsän välille, vaan sen täytyy olla soljuva, Teuvo sanoo. – Itsekseen tulleet luonnon puut auttavat siinä. Metsästä on meille suuri ilo. Täällä on valtavan hyvä linnusto. 

Siirtymä on häilyvä molempiin suuntiin. Metsänreunan 140 vuotta vanhojen honkien alla voi nähdä alppiruusuja ja muita sinne istutettuja koristekasveja. 

Rinteen hallintaa 

Puhutaan nyt siitä rinteestä, sillä se on melkoinen. 

– Tonttimme korkeusero on kuusi metriä alapihalta ylös metsään, Teuvo ja Tarja paljastavat. – Rinnettä on noin 450 m2 eli yli neljäsosa pihasta. 

Rinne ei ole mitä tahansa mäkeä, vaan varsin jyrkkä. Se vaati pohdintaa ja asiantuntemusta. 

– Mietin tarkkaan, mitä kannattaa tehdä ja kuinka, Teuvo kuvailee. – Rinneratkaisu on tärkeä, jotta maa-aines ei valu pihaan – eikä vesi. Ensin tehtiin kuivatus eli salaojitus, sitten kaivot, tukimuurit ja kasviryhmät. 

Kuulostaa kovin yksinkertaiselta, mutta se tekee, joka osaa. Takarinne, kuten koko tontti, on vanhaa merenpohjaa eli tiivistä savea. Se samaan aikaan sekä pidättää että johtaa vettä. Ennen rinteen salaojittamista vesi valui takapihalle. Nyt se lorisee salaojista kaivoihin. 

– Ilman huolellisesti rakennettua ojitusta olisi takapihamme pelkkää velliä ja se vaikuttaisi talon perustuksiin, Teuvo painottaa. – Siksi nämä asiat on tehtävä huolellisesti. Maanrakennus vaatii perehtymistä ja tietoa, veden kulkemisen hallintaa. Puutteellisilla tiedoilla toteutettu rinnepiha voi olla iso riski. 

Nyt rinteen alaosassa on tukimuuri, jonka päältä alkaa koristekasvillisuus kohti metsää. On keväällä kukkivia sipulikukkia ja varhain kukkivia perennoja, jonka jälkeen tulee kesäinen ja syksyinen perennaloisto. Siellä täällä on havupensaita ja metsänreunaan sointuvia pensaita kuten angervoja. 

– Alhaalla on matalia kasveja, pikkuhiljaa kasvien koko kasvaa rinnettä ylös. Siitä tulee kolmiulotteisuutta, Teuvo kertoo. – Lisäksi ruskavärit ovat tärkeitä niin täällä kuin etupihallakin. 

Valtavan painava savinen maamassa on pariin kertaan aiheuttanut tarpeen latoa tukimuuri uudestaan. Silloin Teuvo on lisännyt sepeliä muurin alle ja latonut kivet niin, että ne nojaavat taas rinteen puolelle. Pystysuoraa tukimuuria ei kannata edes yrittää rakentaa, sillä se kaatuisi alarinteeseen takuuvarmasti. 

Helpotusta helteellä 

Sammalleimu kukkii kuivassa ja aurinkoisessa paikassa metsäkuusten alla. Koko piha on aurinkoinen, sillä tontti on lounaisrinteessä. Ilmansuunta vaikutti luonnollisesti talokauppoihin, eihän ammattipuutarhuri jätä sellaista huomioimatta. Mutta on siinä varjopuolensakin. 

– Olemme kesähelteellä tässä kuin kuumassa kattilassa, Teuvo ja Tarja kertovat. Pienen laaksomaisen omakotialueen pohjois- ja itäpuolella kohoavat korkeat kalliot. 

Kesällä mukavinta onkin viettää aikaa talon pohjoispuolella varjoisalla saunaterassilla. Teuvo rakensi näkösuojaksi ilmavan säleikköaidan, jonka raoista tuuli pääsee virtaamaan. Köynnöshortensia viherryttää aidan kauniisti. 

– Myös terassi täytyy tehdä huolella, jotta se ei ala kallistella, Teuvo muistuttaa. – Tähän laitettiin syvät kierrepaalut. Ei ole liikkunut, vaikka maa on liikkuvaista savea.  

Saunaterassia vastapäätä on pieni puutarhavaja, keltainen kuten talokin. Sen ja saunaterassin aidan välissä on sen verran kapea kulkuaukko, että se tuntuu portilta. Siitä siirrytään pihan julkisemmalta puolelta yksityisempään osaan, jonne ei ole naapureista näköyhteyttä. 

Talon länsinurkalla on viihtyisä grilliterassi, jossa ollaan täysin herran kukkarossa, omassa rauhassa ja vain metsä vastassa. Vieressä on muutaman lavakauluksen kokoinen kasvimaa, josta saadaan grilliin yrttejä ja sipulinvarsia. 

– Kasvimaan koko on huimat 3,5 neliötä, nauraa Tarja. – Mutta se on juuri sopiva meille. Tänä vuonna laatikoissa kasvaa yrttien ja sipulin lisäksi salaattia, rucolaa, papua ja lehtikaaliakin, kun suojasimme laatikot tiiviisti kateharsolla, jotta ötökät eivät pääse kimppuun. 

Harso auttoi viileänä keväänä myös taimien kasvuunlähdössä, sillä se esti hallan puraisut. 

Lähellä keskustaa luonnon keskellä 

Teuvon ja Tarjan piha on siistin lisäksi monimuotoinen. Ötökkähotellit kuhisevat erakkomehiläisiä, joten omena-, luumu- ja kirsikkapuut saavat hyvän pölytyksen. Vanhan 'Punakaneli' -omenan kavereiksi on istutettu kaksi 'Melbaa'. Niiden alla kukkivat itsekseen tulleet kevätesikot iloisesti keltaisina, punaisina ja oransseina. 

Metsänreunapuutarhan ainoa haittapuoli ovat kyykäärmeet, jotka luikertelevat pihallekin. Lastenlasten ja lemmikkien kanssa saa olla varuillaan, kättä ei uskalla työntää kasvillisuuden keskelle katsomatta, mitä siellä lymyilee. Kyykarkottimet ovatkin kesäisin käytössä. 

Takametsissä kuuluu asustavan myös ilves, mikä voi olla syynä sille, ettei tällä alueella ole liiemmin kauriista vaivaa. Tulppaanit saavat kukkia rauhassa, mutta hedelmäpuut on toki suojattava jäniksiltä. 

Ollaan lähes erämaan tuntumassa, silti Salon keskustaan on vain muutama kilometri "fillarilla alamäkeä", kuten Teuvo muotoilee. 

Kasvuvyöhyke I, Meidän piha, Pihatarinat

Saila Routio

Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri. Lue Sailan juttuja

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Tilaa Oma PIHA

Mainos päättyy