Yllä olevassa kuvassa on japanilainen talvikamelia kukkanuppuja täynnä – ja lehdillään kolme sammakkoa. Löydätkö? Annan vinkin: kaksi sammakoista on vasemmassa laidassa ja yksi oikeassa. Löytämistä hankaloittaa se, että nämä veijarit osaavat maastoutumisen taidon, mitä pitempään ne paikoillaan pysyvät, sitä enemmän ne alkavat muistuttaa ympäristönsä värimaailmaa. Vihreämmällä lehdellä ne ovat vihreämpiä, ruskealla oksalla rusehtavia.
Helpotan tehtävää: tässä on sammakoista isoin ja helpoimmin löydettävä. Kokoa sillä on vähän vähemmän kuin peukalollani pituutta. Alla olevat kukkanuput antavat käsitystä koosta.
Tämä pikkusammakko on se vaikeimmin löydettävä, ihan ensimmäisen kuvan vasemmassa reunassa. Huomaa hieno vihreä väri ja silmien vauhtiraidat kuin lehden reunat!
Tämä kaveri on yläkuvan oikeassa laidassa.
Tässä vielä kaksi vasemman laidan sammakkoa vierekkäin. Keskimmäinen alkaa vähitellen muistuttaa yhä enemmän ja enemmän viereistä kukkanuppua.
Kokoa näillä sammakoilla on siis korkeintaan peukalon verran, pienemmät ovat pikkurillin pään mittaisia. Ne viihtyvät mainiosti paikoillaan tuntikausia ja liikkuvat yleensä vasta joskus illan tullen. Nämä kaksi ovat päättäneet istuskella päivänsä japaninpodokarkuspuun oksilla. Yllä oleva isompi on ottanut rusehtavan värin, kun taas alla oleva pikkuinen on niin vihreä vielä kuin suinkin osaa.
Kuten kuvista voi päätellä, olen kertakaikkisen ihastunut näihin pikku olioihin, niitä voisi tarkkailla (ja etsiskellä) päivät pitkät!
Vai mitä sanotte tästä pikkuisesta?
Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään.
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Pintavedet, ojat ja märät kuopat on pitkään haluttu saada pois maisemasta ja puutarhasta. On ajateltu, että kosteat paikat ovat rumia, vaarallisia ja epämääräisten eliöiden pesiä. Viime aikoina vesiasioita on alettu miettiä eri kantilta.
Rivitalomme pihalla on sekä luumu- että kirsikkapuu. Seurasin eilen sinitiaisen akrobaattitemppuja sen roikkuessa luumupuun oksista kiinni pitäen. Luulin ensin, että se yrittää syödä raakoja luumuja. Ottamistani kuvista huomasin kuitenkin linnun napsivan luumupuun lehdiltä kirvoja ja muita ötököitä. Toinen sinitintti oli kirsikkapuussa, ja sehän kyllä herkutteli kirsikanmarjoilla. Vaikka osa kirsikoista on jo kauniin punaisia, eivät ne
Tämän viikon tiistaina (3.1.) mittarin elohopea näytti noin kymmentä pakkasastetta. Aurinko oli paistellut koko päivän niin mukavasti, että päätin käväistä pikaisesti merenrannalla katsomassa olisiko siellä mitään kuvattavaa viimeisten auringonsäteiden valossa. Oheiset 10 kuvaa on otettu Hankoniemellä sijaitsevan, talvihiljaisen Prediumin lomakylän edustalta.
Etelässä jatkuu keltavoittoinen myöhäisruskakausi. Seppelvarpu (Stephanandra incisa) esimerkiksi ponnistaa aiemman kasvukauden vehreyttäjän roolistaan aurinkoiseksi katseenvangitsijaksi. Kasvia suositaan erityisesti julkisten alueiden massaistutuksissa. Keltaisena hehkuva seppelvarpurinne näyttääkin hienolta. Kasvin herkkänä kaartuva varsisto on omiaan myös kotipuutarhan pienemmän skaalan istutuksia elävöittämään. Tuoksuvatukkakasvustot (Rubus odoratus) valaisevat tehokkaasti muutoin tummasävyisemmäksi muuttuvaa maisemaa. Niiden suuret lehvät värittyvät kauniin kuultavalla keltaisella. Tämä
