Siirry sisältöön

Paluu hortensiapolulle

Jaa artikkeli

Yksi Ranskan puolituntemattomista helmistä on Ploermelin pikkukaupungissa Bretagnessa sijaitseva hortensiapolku, Le Circuit des Hortensias. Kyseessä on ranskalaisittainkin ainutlaatuinen puutarhapolku, jonka varrelta löytyy puolisensataa hortensialajiketta ja viitisentuhatta pensasta. Kirjoitin polusta jutunkin Oma Pihaan (5/2016), ja tänä vuonna, heinäkuun alussa, lähdin katsomaan miltä siellä nyt näyttää. Ihmisiä oli vähän, koko paikka oli lähes yksin meidän.

Edellisestä vierailusta oli kulunut pari vuotta. Osa pensaista oli kasvanut valtaviksi pöheiköiksi, osa taas oli leikattu kertaalleen maan tasalle. Ja vaikka ne nyt olivatkin tämän nuoruusleikkauksen jälkeen terhakoita ja vihreitä, kukintaa jouduttaisiin odotettelemaan vielä hetki. Eivätkä vuodetkaan ole veljeksiä: ensimmäisellä vierailullani hortensiapolku säteili hyvinvoivia hortensioitaan, olihan ollut sateista. Tänä vuonna Bretagnessa on kärsitty kuivuudesta, mikä näkyi siellä täällä hiukan nuutuneina hortensioina. Värisävyissäkin oli eroa: edelliskerralla olin ihastunut voimakkaan punaiseen ja pienikukkaiseen pallohortensiaan, ja nimen perusteella löysinkin sen – mutta tänä vuonna väri oli haaleampi.

Mutta riitti polulla toki nytkin nähtävää. Minua viehättävät erityisesti siniset jalohortensiat ja erilaiset kukkanuput, jotka pidättelevät vielä salaisuuksiaan, avautuakseen sitten täyteen loistoonsa. Otin muutamia kuvia, kas tässä:

Ylläoleva sininen jalohortensia nuppuvaiheessa.
Parhaimmin voivat puolivarjossa olevat pensaat.
Pallohortensia ’Invincibellen’ väri oli tänä vuonna haaleampi, vaan nätti se on näinkin!
Jalohortensioiden sini näyttää upealta vihreitä lehtiä vasten.
, , ,

Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään. 

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Katso tarjous
Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös

  • Syysleimujen väriloistoa

    Vanhojen pihapiirien yksi ikisuosikeista on syysleimu, joka aloittelee kukintaansa näin heinä-elokuun vaihteessa. Aniliininpunaiset, violetit, valkoiset ja kaksiväriset kukinnot ovat näyttäviä tiiviiksi ryhmiksi istutettuina, mutta yhtä hyvin niitä voisi sijoitella sinne tänne muiden kukkien joukkoon. Syysleimun kukissa on voimakas tuoksu, joka houkuttelee luokseen myös erilaisia pörriäisiä ja pölyttäjiä. Jotakin aika hurmaavaa näissä mummolan pihalta tutuissa kukissa

  • Kukkia pimeydessä

    Viimeksi postailin kuinka pihani oli valkeana lumesta, mutta nopeasti tilanne muuttui. Lumesta ei ole enää jälkeäkään. Kylmässä viimassa ja tihkusateessa ajastin jouluvalojani syttymään tuntia aikaisemmin ja tein iltapäivän hämärässä samalla nopean pihakierroksen. Koko syksyn odottelin josko kaipailemani syysmyrkkylilja ’Waterlily’ olisi noussut pintaan. Siitä ei ollut jälkeäkään – mutta tänään oli! Kaksi ihanaa nuppua hohti pimeydessä.

  • Kun odotus palkitaan

    Kukkien kasvattamiseen liittyy aina tietynlainen odotus ja jännitys. Ehkä se on puolet kasvattamisen viehätystä ja kun odotus vihdoin palkitaan ihanalla kukinnalla, saa se kenet tahansa kotipuutarhurin vallan villiintymään. Itse olen huhtikuusta asti (jolloin pistokkaaat sain) odottanut ruusunnuppupelargoni Prince Gustavin kukintaa ja nyt suloiset täyteen ahdetut lähes vaahtokarkkimaiset hempeät pallerot ovat avautumassa. Kasvihuoneessa ovat ruukussa kukkineet

  • Keltalehtinen nokkonen

    Kävimme hetki sitten koiran kanssa iltalenkillä. Otin pitkällä putkella varustetun kameran matkaan tarkoituksenani kuvata maisemia matalalta paistavassa ilta-auringossa. Paluumatkalla peltotien varren limenvihreä kasvusto kiinnitti huomioni ja lähempi tarkastelu osoitti lehtien kuuluvan nokkoselle (isonokkonen, Urtica dioica). Keltalehtiset yksilöt kasvavat tavallisten vihreiden limassa. Oletteko joskus nähneet tällaisia jossain? Minä en.  

Kaikki jutut