Kukkien kasvattamiseen liittyy aina tietynlainen odotus ja jännitys. Ehkä se on puolet kasvattamisen viehätystä ja kun odotus vihdoin palkitaan ihanalla kukinnalla, saa se kenet tahansa kotipuutarhurin vallan villiintymään. Itse olen huhtikuusta asti (jolloin pistokkaaat sain) odottanut ruusunnuppupelargoni Prince Gustavin kukintaa ja nyt suloiset täyteen ahdetut lähes vaahtokarkkimaiset hempeät pallerot ovat avautumassa. Kasvihuoneessa ovat ruukussa kukkineet pitkään myös töyhtövanat joiden seurana kasvaa vihreäkukkaista kellohyasinttia joiden nuput pullistuvat päivä päivältä. Ensimmäistä kertaa istutin kokeeksi saviruukkuun tuoksumiekkaliljaa huhtikuun lopulla ja kesän aikana niiden vanat ovat venyneet jo yli puolitoistametrisiksi ja pienen kasvihuoneeni katto alkaa jo tulla vastaan. Ne ovat pysyneet hyvin pystyssä sillä ovathan ne tuulelta ja sateelta suojassa, mutta nyt oli pakko niitä hieman sitoa. Ensimmäiset nuput ovat ilmestyneet joten paljon odotettavaa vielä riittää vaikka hieman jo ilmassa leijuukin syksyn tuntua.
Kesän yllättäjä oli pihallani puolestaan ihana harjaneilikka jota myös lapsena rakastin yli kaiken, harjaneilikakimppu oli kauneinta mitä tiesin. Se teki nyt paluun omalle pihalleni muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. Harjaneilikkahan on kaksivuotinen joten se saattaa välillä tuntua kadonneen, vain ilmestyäkseen taas uudelleen kun se on saanut ensin siementää rauhassa ja kasvattaa tyviruusukkeensa. Näistä taidan tosin kerätä siemenet talteen jotta saan kylvää ne juuri sinne minne haluan.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Viime viikolla sain viimeisetkin kukkasipulit multaan ja tarjoushintaan hankitut pensaat ja puun istutettua. Kyllä, niitäkin riitti, viimeksi pari viikkoa sitten kun tulin kaupunkireissulta, oli mukanani yhdeksän pensasta ja yksi puu! Mutta kun niitä saattaa tähän aikaan vuodesta löytyä taimimyymälöistä jopa eurolla, niin… no, eipä siitä sen enempää muuta kuin että säästöä syntyy. Ensi keväänä on
Rintamamiestalo puutarhoineen sai uuden elämän, kun porvoolaiset Beatrice Klaucke-Virtala ja Joni Virtala päättivät toteuttaa unelmansa kodista maaseudun rauhassa. Pitkään vailla vakituista asujaa ollut talo vajaan neljäntuhannen neliön kokoisella tontilla löytyi Loviisan Koskenkylästä.
Suomalaisissa pihoissa ja puutarhoissa on paljon tekemätöntä työtä, kun omistajilta vähenevät voimat tai ruuhkavuosien kiireet vievät ajan. Tämä tarjoaisi nuorille työmahdollisuuksia vaikkapa yrittäjänä. Antti Siponen otti tilaisuudesta kiinni ja perusti oman 4H-harrasteyrityksen kotikylälleen. Tämä artikkeli on julkaistu Oma PIHA -lehden numerossa 2/2018. Savon sydämessä, Lapinlahden Alapitkän kylässä, asuva lukiolaispoika Antti Siponen löysi alun yrittäjyydelle, kun
Juuri nyt, kun uusi ruohonleikkuukausi alkaa, on sopiva hetki huoltaa ruohonleikkuri. On parempi laittaa uudet öljyt ja bensat keväällä, sillä syksyllä laitettuna öljyyn voi kondensoitua vettä ja pari kuukautta tankissa ollut huoltamobensa ei syty lainkaan. Hyvän ruohonleikkurin elinkaari voi olla hyvinkin 20 vuotta, kun laitetta huolletaan asianmukaisesti. Ruoho ei välitä siitä, kuinka kiiltävällä koneella
