Viimeksi postailin kuinka pihani oli valkeana lumesta, mutta nopeasti tilanne muuttui. Lumesta ei ole enää jälkeäkään. Kylmässä viimassa ja tihkusateessa ajastin jouluvalojani syttymään tuntia aikaisemmin ja tein iltapäivän hämärässä samalla nopean pihakierroksen. Koko syksyn odottelin josko kaipailemani syysmyrkkylilja ’Waterlily’ olisi noussut pintaan. Siitä ei ollut jälkeäkään – mutta tänään oli! Kaksi ihanaa nuppua hohti pimeydessä. Kaiken mustan keskellä hempeä ilmestys. Istutin sen viime syksynä jolloin se kukki. Vahingossa se kukki vielä uudelleen keväälläkin ja teki nyt taas sinnikkään paluun. Käsittämätöntä kuinka noin pieni kukka voi aiheuttaa ihmisessä niin suurta innostusta. Vaaleajouluruusut kävin myös tarkistamassa ja tuttuun tapaan pienet nuput pilkottivat lehtien tyvellä. Moni saattaa hankkia joulukukakseen herkän jouluruusun ja se kannattaakin ehdottomasti säilyttää viileässä kevääseen asti ja istuttaa se ulos heti maan sulettua. Otollinen kasvupaikka löytyy muhevasta ja läpäisevästä maasta puolivarjossa tai varjossa. Puutarhassa jouluruusu on aikainen ja pitkäkestoinen ilahduttaja.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Omalla pihallani perinteinen juhannusruusu ehtii aina kukkia ennen juhannusta. Niin nytkin, vaikka on ollut kovin viileää. Sateet ovat tällä kertaa ruskettaneet kukkia, vaikka nuppujakin vielä on. Ruusu on silti varsin kaunis, vaikka kukissa olisikin ruskeaa. Miten voikin olla pensas näin täynnä kukkia joka vuosi! Tänä vuonna puutarhassani on viimein kauan odotettu ruusu, papulanruusu. Tämän ensimmäinen
Kevät valmistellaan nyt! Syksyllä istutetuista kukkasipuleista saadaan väri-iloa maaliskuulta keskikesään. Sipulien maahan upottaminen sopii myös kärsimättömälle, sillä syyssahramit ja syysmyrkkyliljat kukkivat pian istuttamisen jälkeen.
Tyhjien tonttien muuttaminen auringonkukkapelloiksi on kerrassaan mainio idea. Kenellepä ei nousisi hymy huulille kirkkaankeltaisten, aurinkoa kohti kurkottavien kukkasten edessä? Kun kukkia saa kaiken lisäksi poimia omaa käyttöä varten, ovat asukkaat vieläkin tyytyväisempiä. Sunnuntaiaamuna tälle pellolle oli löytänyt useampikin kukkien kerääjä. Enimmäkseen naisia, mutta oli joukossa miehiäkin. Oli hauska näky, kun vanhat herrat ajelivat polkupyörällä kotia
Pakkanen on piirrellyt kuurankukkia kasvihuoneen laseihin. Kuura on jo peittänyt myös pihamaan kasvit kauniin kristallisilla kiteillään puhtaanvalkoisiksi. Jänisten ja jyrsijöiden varalta kasvit on suojattu verkoin ja arimmat kasvit peitelty huolella talvisuojin. Viimeiset puutarhan syystyöt ovat siten tehty ja on aika tunnelmoida talven taikaa pihamaalla. Joulukuun lähestyessä puutarha täyttyy pikkuhiljaa kauniista kaamos- ja jouluvaloista. Kasvihuone on
