Muisto kesästä: kävelyhetki arboretumissa eli puulajistopuistossa. Ensin kaikki näyttää tutulta, on kuusia, tammia, pihlajia. Sitten puita alkaa katsella tarkemmin. Nehän ovat kaikki hiukan erilaisia. Matalaan pylvääseen kiinnitetty nimikyltti vahvistaa epäilyn: tuo on tuttu kotipihlaja, tuo taas makeapihlaja, tuo japaninpihlaja, tuo tuossa keltamarjapihlaja. Tästähän tulee varsinainen oppitunti!
Matka jatkuu: Tässä on purppurakuusi, tuossa tavallinen kuusi, käärmekuusi erottuu niistä selvästi, samoin surukuusi. Kartiotammi, punatammi ja tavallinen tammi ovat nekin omansalaisia. Tuossa kasvaa lännenhemlokkeja, nuo taas ovat vuorihemlokkeja. Katsurat ovat tuttuja Japanista, mutta kasvavat näemmä täälläkin. Köynnöshortensia kiipeää puunrunkoa pitkin, atsaleoiden kukintaa on odotettava seuraavaan kevääseen.
Suomessa on lukuisia tunnettuja arboretumeja, kuten Mustilan arboretum tai Hatanpään arboretum, mutta niiden lisäksi on monia muita vähemmän tunnettuja puulajistopuistoja. Tällä kertaa seurasin tienviittaa ja tulin yhteen näistä tuntemattomammista helmistä.
Kyseessä on Koivuhaan arboretum eli Ystävyydenpuisto Vantaalla, paikallisille varmasti tuttu paikka, mutta jota kannattaa kyllä lähteä katsomaan kauempaakin. Arboretum on perustettu 2000-luvun alussa, joskin alkunsa se on saanut jo vuoden 1985 Vihervuoden aikana, jolloin yritykset ja yhdistykset istuttivat puistoon omia nimikkopuitaan. Vuonna 2005 eri puuvartisia lajeja oli jo 170. Puiston pääsisäänkäynti on Meiramitieltä melkein vastapäätä Viherpajan taimistoa, pysäköintipaikalle johdattavat tienviitat ja pylväsmäisin pensain reunustettu hiekkatie. Puisto on avoin koko vuoden ja sinne on vapaa pääsy.
Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään.
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Piha oli Oma PIHA -lehden lukijaäänestyksen ylivoimainen voittaja. Röngän perheen mökkipiha vastaakin monen suomalaisen mielikuvaa täydellisestä kesäparatiisista. Se on hieno saavutus.
Punamarjainen kesälaakeri (Ilex verticillata) on talviasuisena joulun ja uudenvuoden juhla-ajan väripiste. Tietoisuus siitä syksyn ja talven puuvartisena leikkokasvina on kasvanut viime vuosien aikana. Pidän näiden marjaoksien metsäisestä tunnelmasta ja graafisesta muodosta. Ne myös toimivat kauniina muistutuksena punaisesta värivoimasta lumisenakin vuodenaikana. Mustilan arboretumissakin kasvatettua kesälaakeripensasta löytyy luontaisesti pohjoisen Amerikan itärannikolta, missä sitä kutsutaan esimerkiksi ’talvimarjaksi’. Ainavihannasta
Viimeksi postailin kuinka pihani oli valkeana lumesta, mutta nopeasti tilanne muuttui. Lumesta ei ole enää jälkeäkään. Kylmässä viimassa ja tihkusateessa ajastin jouluvalojani syttymään tuntia aikaisemmin ja tein iltapäivän hämärässä samalla nopean pihakierroksen. Koko syksyn odottelin josko kaipailemani syysmyrkkylilja ’Waterlily’ olisi noussut pintaan. Siitä ei ollut jälkeäkään – mutta tänään oli! Kaksi ihanaa nuppua hohti pimeydessä.
Sammalta kannattaa vaalia siellä, missä se näyttää viihtyvän. Sammalhan on ihana puutarhaelementti: hyvinvoivana se on todella kaunis, hiukan salaperäinenkin, ja tuntuu niin ihanan pehmeältä paljaiden jalkojen alla. Varsinaista luonnon samettia! Japanissa sammalen käytöllä puutarhakasvina on pitkät perinteet. Eri lajikkeet sopivat eri tarkoituksiin. Joskus sammal saa peittää laajojakin alueita, toisinaan vain kiviä, lyhtyjä ja puiden juuria.
