Punamarjainen kesälaakeri (Ilex verticillata) on talviasuisena joulun ja uudenvuoden juhla-ajan väripiste. Tietoisuus siitä syksyn ja talven puuvartisena leikkokasvina on kasvanut viime vuosien aikana. Pidän näiden marjaoksien metsäisestä tunnelmasta ja graafisesta muodosta. Ne myös toimivat kauniina muistutuksena punaisesta värivoimasta lumisenakin vuodenaikana.
Mustilan arboretumissakin kasvatettua kesälaakeripensasta löytyy luontaisesti pohjoisen Amerikan itärannikolta, missä sitä kutsutaan esimerkiksi ’talvimarjaksi’. Ainavihannasta eurooppalaisesta orjanlaakerista laji eroaa talveksi karisevalla lehdistöllään, siitä kesäinen nimikin.
Ihanan hehkuvat marjat pysyvät luonnossa oksilla usein läpi talven – tai kunnes ruokaileva lintu poimii ne talvimuonakseen. Maljakossakin marjat luovat pitkäkestoista iloa, kun puuvartisuus huomioidaan esimerkiksi tarjoamalla vesi lämpimänä ja vuolemalla oksiin uutta imupintaa säännöllisesti.
Kirjoitan tekstejä kasvien maailmasta, puutarhastani Hangon saaristossa ja vuodenaikojen inspiroimia juttuja koti- ja ulkomailta. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Tänä talvena on ehtinyt jo olla jos jonkinlaista säätä. Luminen pakkasjoulu koettiin pitkästä aikaa myös etelässä, nyt taas lauhtuu. Samalla Alaskasta kantautuu kummia: siellä lämpöä on nyt parikymmentä astetta. Viime vuosiin mahtuu talvi, joka oli miltei yhtä lauhaa ja myrskyistä syksyn jatketta sekä useampia monimuotosäisiä talvikausia, jolloin lauhaa alkua seuraa pakastuminen talven loppupuolella. Talvivaihteluiden yllä
Viime maanantain (29.2.) luontolenkilläni kohtasin merenrannan tuntumassa pienen urpiaisparven ahmimassa siemeniä ns. talventörröttäjistä. Linnut olivat sen verran innostuneita siemenapajasta, että pääsin aika läheltä niitä kuvaamaan. Urpiaisten pyrähdettyä matkoihinsa aloin tarkastella, että minkä kasvin siemenillä ne oikein herkuttelivatkaan. Pähkäiltyäni asiaa, ja kotona myöhemmin sitä netistä tarkisteltuani päädyin siihen, että pujon pähkylöitähän ne linnut söivät. Kunpa olisi
Talvi keikkuen tulevi. Välillä pakastaa ja luntakin sataa, mutta enimmäkseen loka- ja marraskuu ovat varsin leutoja. Maa pysyy sulana tai sulaa aina uudelleen, ja puutarhassa pääsee askaroimaan kaikenlaista. Kunpa vain olisi enemmän valoa!
Kevät valmistellaan nyt! Syksyllä istutetuista kukkasipuleista saadaan väri-iloa maaliskuulta keskikesään. Sipulien maahan upottaminen sopii myös kärsimättömälle, sillä syyssahramit ja syysmyrkkyliljat kukkivat pian istuttamisen jälkeen.
