Siirry sisältöön

Lehtokotilo on haitallinen nilviäislaji puutarhassa

Jaa artikkeli

Jos havaitset keväällä yhdenkin lehtokotilon puutarhassasi, se kannattaa hävittää, koska kotilot saattavat runsastua varsinkin sateisina kesinä niin, että syksyllä kotiloita on kasvien varsissa, lehdillä ja kukissa kymmenittäin, ja pahimmissa tapauksissa satamäärin. Keskimäärin parin senttimetrin kokoisia lehtokotiloita esiintyy pääosin Etelä-Suomessa ja ne viihtyvät parhaiten hoitamattomissa kasvustoissa. Ne käyttävät ravintonaan pihamaan kasvillisuutta ja ovat kaikkiruokaisia. Lehtokotilo syö päivässä kolmasosan painostaan. Vioitukset näkyvät mm. reikinä lehdissä. Kotiloiden torjumiseksi on kehitetty syöttejä ja ansoja, mutta paras torjuntakeino lienee kuitenkin niiden kerääminen ja pudottaminen ämpäriin, missä on kiehuvankuumaa vettä. Oheisen kuvasarjan alimmainen otos esittää valkohuulitarhakotiloa, jota tavataan monen värisenä maan etelä- ja lounaisosissa. Kotilo käyttää ravintonaan sekä kasvien vihreitä että lakastuneita osia. Se ei ole yhtä yleinen kuin lehtokotilo, joten haitatkin ovat pienemmät. Ainoa yksilö (kuvassa), jonka olen havainnut, ei kiipeillyt kasvissa, vaan terassin ikkunalaudalla!

, ,

Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017). 

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Tilaa Oma PIHA
Mainos päättyy

Kommentit (2)

  1. Soile

    https://omapiha.info/jutut/lehtokotilo-on-haitallinen-nilviaislaji-puutarhassa/

    Tuo vaaleareunainen selkeästi raidallinen on valkotarhakotilo (Cepaea hortensis),
    ei Lehtokotilo (Arianta arbustorum)!
    Molemmat kyllä kuuluvat tarhakotiloiden heimoon, mutta kuuluvat eri sukuun ja sen alla eri lajeihin.
    Kas kun kukaan ei aiemmin ole huomannut silmin nähden selkeää eroa. Eikö teillä toimituksessa ole ainuttakaan puutarhuria, joka ymmärtäisi kasvitieteellisen ryhmittelyn päälle.

    Sitäpaitsi nuo haitallisesti levinneet lehtokotilot eivät ole suomalaista kantaa vaan tulleet ilmeisesti ulkomaisten taimipaakkujen mukana Suomeen. Suomalaiset alkuperäiset lehtokotilot ovat kiltisti pysyneet lehdoissa omissa oloissaan.

    Voisiko ylläpito poistaa väärän lajikuvan, koska se löytyy Google-haulla lehtokotilon nimellä!

    Vastaa
    1. Saila Routio

      Kiitos kommentistasi! Tekstissä kyllä kerrotaan, että viimeisessä kuvassa on valkohuulitarhakotilo.
      Google-hakuun on vaikea vaikuttaa, sillä siellä näkyy kaikenlaisia kuvia artikkeleista, joissa mainitaan lehtokotilo, tai vaikkapa tarhakurjenmiekka. Valitettavasti ne nappaavat sitten kaikki kuvat ko. jutuista kuvahaun tuloksiin. Tämä on yleismaailmallinen ongelma. Siksi googlen kuvahakuun on hyvin vähän luottamista.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Saako olla lisää

  • Liljakukot keisarinkruunujen ja idänliljojen kimpussa

    Oma Piha-lehden numerossa 1/2010 kerroin sanoin ja kuvin naapurin rouvan komeista idänliljoista. Tänä kesänä ilmeisesti vain muutama nuppu avautuu kauniiksi ja isokokoiseksi kukaksi, koska liljakukot vahingoittivat nuppuja pahoin. Samoin kävi jo aiemmin kesällä kukkineille keisarinkruunuille eli ruskoliljoille. Tämä on ensimmäinen kesä, kun sekä liljakukot että lehtokotilot ilmestyivät sankoin joukoin naapurin kukkamaahan. Pääasiassa Etelä- ja Keski-Suomessa…

  • Tuoksuva iltahetki puutarhassa

    En tiedä ihanampaa kuin iltahetket keväisessä puutarhassa. Pitkät valoisat illat takaavat sen että ulkona voi puuhastella vielä pitkään. Vaikka koko ilta tuli oltua ulkona, lähdin vielä pienelle kierrokselle hieman ennen iltakymmentä kun aurinko värjäsi pilvet vaaleanpunaisiksi. Hetkeä aikaisemmin oli juuri aavistuksen verran satanut ja ilma oli kostea, joten sain nauttia tänä vuonna ensimmäistä kertaa pienten…

  • Uusintakäynti Villa Aaltosen puutarhassa

    Viikko sitten minulla oli ilo vierailla Loviisassa. Viehättävä pikkuinen puukaupunki ansaitsisi jokavuotisen käynnin, mutta niin vain ovat vuodet vierineet ilman. Kävin Villa Aaltosen puutarhassa ensimmäisen kerran vuonna 2006, jolloin vanhojen rakennusten korjaus ja entisöinti oli jo pitkällä, pusikoitunut tontti oli raivattu ja koko alapiha oli myllätty viemäröinnin takia. Maasta nousseista suurista lohkareista oli muotoiltu pengermiä.…

  • Iltakierros puutarhassa

    Uusia kukkia aukeaa puutarhassa kaiken aikaa. Kirjopikarililjat ovat aina yhtä erikoinen ja sykähdyttävä näky. Millainen luonnon ikioma taideteos! Tummahelmilljat kukkivat vuosi vuoden jälkeen runsaimpina tuppaina. Etualalla vaaleanpunainen helmililjan lajike ’Pink Sunrise’. Hyasintti ’Red Magic’, taustalla viimeisiään vetelevät kirjokevättähdet. Helmililjojen kaverina kukkii myös tämä hauskan persikkainen narsissi, lajike on ’Walz’.

Uusimmat jutut

  • 15 tapaa tehdä polku

    Polut ja kulkuväylät jäsentävät pihaa ja yhdistävät pihan osat toisiinsa. Suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon polun käyttötarkoitus, maan muodot ja luonnolliset kulkureitit – esteettisiä arvoja unohtamatta.

  • Aistipuutarhan kasvit  

    Hyvän mielen puutarhan tarkoitus on tuottaa myönteisiä aistikokemuksia, ja siinä kasvien rooli on oleellinen. Puutarhassa voi olla lintujen laulupuu, syysvärejä, havupuu jouluvaloja varten, loistava perennapenkki ja maukas hyötytarha sekä paljon muuta.

  • Omenapuiden leikkaaminen

    Talvi lähestyy loppuaan ja puutarhaihmiset ovat täynnä energiaa. Vihdoinkin päästään ulkotöihin! Omenapuiden leikkausaika on maalis–huhtikuussa paukkupakkasten jälkeen ja ennen kuin silmut alkavat turvota.

Kaikki jutut