8 ideaa – Vähemmän muovia puutarhaan
Muovin määrää vähennetään pihassa ja puutarhassa tietoisilla valinnoilla. Luonnonmateriaalit miellyttävät silmää ja ovat ympäristön ystäviä.
Vuodenaikojen merkitys, kivien ja kasvien liitto sekä kauneuden näkeminen pienissä asioissa ovat japanilaisen puutarhataiteen kulmakiviä. Tämä näkyy tavallisessa arjessakin. Portinpieli tai sisäänkäynti on oiva paikka pikkupuutarhalle, ja sievä asetelma syntyy jo yhdestä tai kahdesta kasvista. Luonnosta ammentava japanilainen estetiikka inspiroi myös suomalaisen puutarhaihmisen mieltä.

Missä sammal viihtyy, sen annetaan kasvaa, oivalsivat japanilaiset jo kauan sitten. Puolivarjoisa, satumainen sammalpuutarha sopii suomalaiseen sielunmaisemaan. Hyvinvoivana ja kauniina se pidetään tunnollisella hoidolla: rikkaruohot ja pudonneet lehdet poistetaan käsin, samoin haitalliset lajit. Sammalia voi käyttää myös pieniin asetelmiin ja kokedamapalloihin.

Kivien estetiikka on olennainen osa Kiinan ja Japanin puutarhataidetta. Kivet asetetaan pystyyn tai lappeelleen riippuen kivien ominaispiirteistä sekä merkityksistä, joita niille halutaan antaa. Tutki siis kiveä, etsi sen edustavin tai kiinnostavin sivu ja aseta sen mukaan. Kivi voi olla puutarhan katseenvangitsija, tuoda symboliarvoa tai korostaa seuraksi istutettua kasvia.

Japanilaispuutarhoissa otetaan usein mallia jostakin kuuluisasta näkymästä ja se toteutetaan puutarhaan abstraktina ja pienoiskoossa. Fujivuori toistuu tekokumpuina ja hiekkakartioina, Matsushiman lahti mäntysaarineen lampipuutarhoissa. Suomessa inspiraatiota voi hakea järvimaisemista, saaristosta, harjuista ja tuntureista. Millainen puutarha syntyisikään Punkaharjun tai Kolin maisemien innoittamana?
Puutarha ei katso kokoa, tiedetään Japanissa. Pienen puutarhan voi tehdä mihin tahansa, kuten talojen väliin jäävään kapeaan tilaan, sisäänkäynnin viereen tai kerrostalon pihan nurkkaan. Minikokoisessa puutarhassa tila käytetään tarkkaan ahtamatta sitä kuitenkaan täyteen. Pikkupuutarhan voi toteuttaa kivistä, muutamasta pensaasta ja sammalesta.
Puiden ja pensaiden leikkaamisella on pitkät perinteet, mutta toisin kuin eurooppalaisessa geometrisessä tai esittävässä topiariassa, Japanissa suositaan orgaanisia muotoja. Pyörät pensaat muistuttavat vihreitä kiviä, havupuiden oksat trimmataan pilvenhattaroiksi. Lisäksi puiden oksia karsitaan niin, että katse pääsee niiden läpi ja valo siivilöityy kauniisti.
Mänty kasvattaa luonnostaan pitkiä oksia, mistä Japanissa on luotu taidetta. Oksaa voidaan johdattaa haluttuun suuntaan sitomalla se bambutukeen. Pitkä männyn oksa portin yläpuolella tai ojentumassa lammen ylle on tunnollisen työn ja toisinaan usean sukupolven tai jopa satojen vuosien tulos.
Muutamasta kukkavarresta tai oksasta toteutetuissa pienoisasetelmissa on vaatimatonta viehätystä. Vähemmän on tässä tapauksessa enemmän, ja minimalistisuudessa korostuu asettelun ja valitun kasvin merkitys. Laita pieneen kukkamaljakkoon tai vaasiin muutama erilainen kauden kukka tai lehtevä oksa ja aseta sellaiselle paikalle, mihin katse etsiytyy: keittiön ikkunalle, matalalle hyllylle, työpöydälle.
Narsissien, suvikellojen ja muiden pitkälehtisten sipulikukkien upeaa kukintaa seuraa nuupahtaneiden lehtien ongelma. Ei lehtiä voi vielä nyhtää poiskaan, mutta sellaisenaan ne näyttävät epäsiisteiltä. Japanilaisilla on hauska tapa vetäistä pitkäksi venähtäneet lehdet solmuun. Piha siistiytyy kummasti, ja pyöreäpäiset lehtiruusukkeet tuovat hauskan lisän alkukesän istutuksiin.
Kukapa ei rakastaisi kirsikkapuiden kukintaa! Kaupunkeihin perustetaan kirsikkapuistoja, ja kotipihallekin voi istuttaa upeasti kukkivan puun. Valinnanvaraa riittää pystykasvuisista riippaoksaisiin ja kukiltaan yksinkertaisista kerrannaisiin tai nuokkuviin. Kukinta-aikaa voi venyttää sijoittamalla kirsikoiden rinnalle koristeomenapuita, joiden myötä eksoottisuus saa kansallisromanttisen lisän.
Japanissa on tapana kasvattaa köynnöskasveista lehtiverhot kesähelteitä silmällä pitäen. Köynnökset tuovat varjoa, viilentävät miellyttävästi ja avaavat sisältä lehtivihreän näkymän. Eräänlainen entisajan ilmastointilaite, siis! Tyypillisiä lajeja ovat karvaskurkku, rakkoköynnös, pesusienikurkku ja päivänsini. Toteuta oma viherverhosi parvekkeelle tai terassille näkö- ja hellesuojaksi tai sellaisen ikkunan eteen, josta ei haluta näkyvyyttä.
Rakkauteen ja romantiikkaan viittaava sydän on suosittu muoto japanilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Kiveykseen on saatettu kätkeä sydämen muotoinen kivi, jota kaikki etsivät innoissaan, tai nurmikkoon jätetään sydämen muotoinen kuvio. Myös yksittäiset pensaat voi leikata mallin mukaan. Mikä olisikaan romanttisempaa, kuin keväällä vaaleanpunaisena kukkiva sydämen muotoinen atsaleapensas!
Kasvimaan voi perustaa mihin vain, jos japanilaisilta kysytään. Kurkut kasvavat sisäänkäynnin vieressä, maissi mahtuu tien viereen ja jos jossakin on tyhjillään oleva maapläntti, siihen voi panna vaikka perunat kasvamaan. Missä ei ole multavaa maata, siihen laitetaan laatikko salaatteja varten tai ruukku minitomaatille. Ei hyötytarha vaadi aina tilaa, mielikuvitusta kylläkin.
Ruukkuistutukset ovat olennainen osa japanilaista katukuvaa. Kaupungeissa ruukkutarhat tuovat vihreyttä asvaltoituun ympäristöön, minkä lisäksi niillä on paikkansa sisäänkäyntien yhteydessä, portinpielissä ja porrastetuilla telineillä. Laakeisiin ruukkuihin sijoitetut bonsait ovat oma taiteenlajinsa, mutta yhtä lailla ruukkuun sopivat ruusut, kausiasetelmat, mehikasvit, pikkupuut, pensaat ja hyötykasvit.
Sadevesiketju on esteettinen vaihtoehto rännien syöksytorville. On kiehtovaa katsella veden soljumista ketjua pitkin. Sadevesiketjuja on monenlaisia: kuppimaisia, tulppaaneja, sateenvarjoja, pyöreitä rinkuloita ja rautakaupasta saatavia sinkittyjä metalliketjuja. Voipa sellaisen toteuttaa tervatusta köydestäkin. Suomen oloissa sadevesiketju tuo omanlaista kauneutta talvella kimaltelevana jääketjuna.
Kuiva kivipuutarha on japanilaisen puutarhataiteen kiehtovimpia aiheita. Siinä mielikuvitus lisää sen, mitä ei ole eli veden. Kuivan puutarhan voi toteuttaa kivistä tai sorasta tai molemmista. Kivistä rakennettu kuiva joenuoma saa veden virtaamaan mielessä, kun taas haravoidun soran keskellä oleva kivi tuo mieleen vedestä nousevan saaren tai pilvien yläpuolella kohoavan vuorenhuipun.
Piikkisuorien linjojen ja puhtaan symmetrian sijaan japanilaisessa puutarhassa suositaan epäsäännöllisyyttä, epäsymmetriaa ja parittomia lukuja. Polku noudattaa luonnollista kulkua ja askelkivet sallivat sivuaskeleet, tasaisuuden rikkoo taiten luotu virhe. Esikuvana on luonto, jossa harmonia ja tasapaino syntyvät epätäydellisyydestä ja yllätyksellisyydestä.
Japanilaisen puutarhan symboliikka tukeutuu luontoon ja uskomuksiin. Pystykivi kuvaa vuorta, pienet kivet saaria. Puun tai kiven erikoinen muoto viittaa vertauskuvallisiin eläimiin, kuten kilpikonnaan tai haikaraan, ja temppelipuutarhoissa on viittauksia buddhismiin. Kotimaassa käännytään omaan historiaan ja mytologiaan. Kivistä voi löytyä menninkäisiä ja maahisia, kuusen oksilta naavapartoja. Entä nouseeko lammesta kivi kuin Ilmattaren polvi, onko varpujen keskeltä kohoava lohkare myyttinen otso?
Lainattu maisema eli shakkei on japanilaisen puutarhan peruselementtejä. Rakennetun puutarhan ja luonnonmaiseman raja katoaa, ja pihan näkymät jatkuvat etäämpänä siintävään metsään, vuorimaisemaan tai kimmeltävään järvenselkään. Myös rakennus tai rakennelma voi muodostaa lainatun maiseman sulautuessaan saumattomasti osaksi puutarhaa. Millainen on sinun lainamaisemasi?
Kierrätysmateriaalien käyttö puutarhassa ei ole uusi keksintö. Japanissa vanhoilla tai ylimääräisillä kattotiilillä luodaan mitä upeimpia kuvioita ja ne toimivat myös istutusalueiden tai polkujen reunuksina. Vanhat myllynkivet käyvät askelkiviksi, ja entisaikojen saviset säilöntäruukut saavat uuden elämän puutarhan katseenvangitsijoina. Ajan patina saa näkyä ruostuneissa rautakoristeissa ja auringon haalistamissa puupinnoissa, sammal ja saniaiset seuranaan.
Kirkas vesi virtaa kivistä joenuomaa pitkin tuoden puutarhaan uuden ulottuvuuden. Vesi solisee, lirisee, lorisee, suhahtelee ja kimaltelee auringon valossa ja kuun loisteessa. Johda vesi virtaamaan kotipihan poikki tai tuo vesi muulla tavoin osaksi puutarhaa, kuten altaana tai kallionpainaumaan toteutettuna luonnonlampena.

Koko puutarhavuosi samoissa kansissa – ajankohtaiset vinkit, tärkeät puutarhatyöt ja omat suunnitelmat kuukaudesta toiseen.
Pihakalenteri on 224-sivuinen, A5-kokoinen pihatarhurin apu, jossa on kierreselkä ja paljon tilaa muistiinpanoille ja piirroksille.
Pihakalenterin ennakkohinta 15.11. asti on 21 €.
















