Viikko sitten minulla oli ilo vierailla Loviisassa. Viehättävä pikkuinen puukaupunki ansaitsisi jokavuotisen käynnin, mutta niin vain ovat vuodet vierineet ilman.
Kävin Villa Aaltosen puutarhassa ensimmäisen kerran vuonna 2006, jolloin vanhojen rakennusten korjaus ja entisöinti oli jo pitkällä, pusikoitunut tontti oli raivattu ja koko alapiha oli myllätty viemäröinnin takia. Maasta nousseista suurista lohkareista oli muotoiltu pengermiä.
Vuoden 2011 Oma PIHA -lehden numerossa 5 esiteltiin jo valmis piha, jossa on hyötytarha, muotopuutarha, metsäpuutarha, pieni nurmikenttä ja paljon kauniita istutuksia sekä taidetta. Juttuun pääsee tutustumaan Oma PIHA -lehden lehtiarkistossa täällä.
Nyt puutarha on kypsynyt ja kaunistunut entisestään. Puutarha on talon emännän Sisko Hallavainion itse suunnittelema.
Villa Aaltosen isäntä, näyttelijä Risto Aaltonen, on nikkaroinut monta yksityiskohtaa, kuten pergolan. Hän myös suunnitteli ja teki puiset kuuset korvaamaan kuusiaidan kuolleita kuusia tontin nurkalla. Nyt pääsin ihailemaan, miten hyvin nämä lavastekuuset toimivat käytännössä. Ne ovat aivan kuusiaidan väriset ja korkuiset ja tuovat mukavaa vaihtelua keskelle pitkää aitaa.
Loviisan puutarhoihin pääsee tutustumaan tänä kesänä Avoimet puutarhat -päivänä 28.6., Ruusujen hurmaa -viikonloppuna 4.–5.7. ja Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa 29.–30.8.
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Yhtäkkiä on täysi talvi, pakkasta yötä päivää ihan reippaasti, eikä lumesta tietoakaan täällä lounaissaaristossa. Osan kasveista suojaisin muutenkin talveksi, mutta osa täytyy suojata siksi, että lunta ei ole. Köynnösruusuille on kätevintä kietoa vanha, reikäinen villapaita tyven ylle. Hihat saa näppärästi sidottua solmuun, jolla suoja pysyy paikoillaan. Tärkeintä on suojata ruusun tyvi, sillä jos se paleltuu
En tiedä ihanampaa kuin iltahetket keväisessä puutarhassa. Pitkät valoisat illat takaavat sen että ulkona voi puuhastella vielä pitkään. Vaikka koko ilta tuli oltua ulkona, lähdin vielä pienelle kierrokselle hieman ennen iltakymmentä kun aurinko värjäsi pilvet vaaleanpunaisiksi. Hetkeä aikaisemmin oli juuri aavistuksen verran satanut ja ilma oli kostea, joten sain nauttia tänä vuonna ensimmäistä kertaa pienten
Laulun sanoja kielteisesti mukaillen voisi sanoa, ettei tullut kesä talven keskelle, eikä kevätkään, vaikka vielä viikko sitten siltä näytti ainakin täällä eteläisimmässä Suomessa, kun lumet olivat jo sulaneet ja lämpötila huiteli parhaimmillaan kahdessatoista plusasteessa. Nyt maa on peittynyt muutaman sentin lumikerrokseen ja taivaalta tulee edelleen kyvyttä lumisadetta. Päivällä ei ole juurikaan miinusasteita, mutta yöllä on
Uusia kukkia aukeaa puutarhassa kaiken aikaa. Kirjopikarililjat ovat aina yhtä erikoinen ja sykähdyttävä näky. Millainen luonnon ikioma taideteos! Tummahelmilljat kukkivat vuosi vuoden jälkeen runsaimpina tuppaina. Etualalla vaaleanpunainen helmililjan lajike ’Pink Sunrise’. Hyasintti ’Red Magic’, taustalla viimeisiään vetelevät kirjokevättähdet. Helmililjojen kaverina kukkii myös tämä hauskan persikkainen narsissi, lajike on ’Walz’.
