Piha paremmaksi

28.07.2026

Metsäluonto osana puutarhaa

Luonto ja rakennettu puutarha täydentävät upeasti toisiaan. Mikäli mahdollista, osa tontin luonnonalueesta kannattaa ottaa osaksi puutarhaa. Pienikin pälvi luontoa tekee puutarhasta entistä mielenkiintoisemman.

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti ja kuvat Eija Keckman

Puutarhasuunnitteluyritykseni Pihalla Oy:n perustin 20 vuotta sitten ja kuluneina vuosina olen käynyt monella tontilla ja pihamaalla. Mennessäni puutarhasuunnittelijan ominaisuudessa asiakkaan tontille näen liian usein, että kaivinkone ja moottorisaha ovat ehtineet tehdä korvaamatonta vahinkoa. Ymmärrän kyllä tilanteen, jossa koko pieni tontti on ollut pakko ottaa rakennustyömaan käyttöön tai jossa tontti on vanhaa pellonpohjaa ilman mitään säästettävää. 

Ihmetystä sen sijaan aiheuttaa se, kun suuret, yli tuhannen neliön tontit ovat kokeneet täydellisen "puhdistuksen". Se on harmi, sillä kokonaan myllätty tontti vaatii suunnitelman koko alalle sekä tietysti toteutuksen. On hyvä muistaa, että puutarhan rakennuskustannuksia sekä myöhemmin ylläpitoa voidaan etenkin suurilla tonteilla vähentää, kun osa tontista jätetään luonnontilaan. Luonto hoitaa itsensä niin kauan kuin ei kajota kenttäkerrokseen. En voi liikaa korostaa, että pienikin koskematon alue tuo puutarhaan lisäarvoa sekä kontrastia rakennettuun ympäristöön. 

Lähtökohtana voisi pitää, että mitä vähemmän aikaa puutarhan hoitoon on käytettävissä, sitä enemmän luonnonaluetta kannattaa säästää. Olipa puutarha suuri tai pieni, saattavat haaveet karata ylimitoitettuihin hankintoihin ja jopa ulkopuoliseen työvoimaan, joka hoitaa ja ylläpitää tuota unelmien paikkaa. Useimmat pihanomistajat kuitenkin oivaltavat, että tämä idylli on kaukana arkielämän todellisuudesta. Puutarhanhoitoon liikenevä aika, taloudellinen tilanne ja tontin koko vaikuttavat siihen, kuinka paljon tonttia kannattaa myllätä.

Kivet, luonnon parhaat pihaelementit

Omaa tonttia on hyvä katsoa avoimin mielin, sillä siellä saattaa piillä valmiita luonnonelementtejä käytettäväksi puutarhan hyväksi. Esimerkiksi kivet ovat puutarhaa elävöittäviä kappaleita. Rakennusprojektia aloittavan kannattaa ensi töiksi kartoittaa tontin kivitilanne. Jos tontilla on kiviä tai kalliota, niitä on viisasta hyödyntää puutarhassa. Jos mahdollista, kivet säästetään ja maansiirtotöiden yhteydessä siirrätetään tontilla paikkaan, jossa ne eivät häiritse rakentamista. Kivien sisällyttäminen puutarhaan säästää vaivaa ja rahaa, kun räjäytys- ja kuljetuskustannukset jäävät pois. 

Kiviä voidaan myöhemmin ”istuttaa” ryhmiin tai tehdä yksittäisestä lohkareesta upea katseenvangitsija, jota korostetaan 30 sentin levyisellä, tyveä kiertävällä kiveyksellä. Varjossa kivet sammaloituvat varsin nopeasti, mutta kärsimätön voi nopeuttaa prosessia sivelemällä kiviin piimästä, jogurtista ja sammalsilpusta tehtyä seosta. Paksun smaragdinvihreän sammalmaton peitossa olevat kivet tuovat satumaista tunnelmaa, ja pehmeä sammal korostaa ihastuttavasti kiven kovaa pintaa.

Pitää kuitenkin muistaa, että sammaleen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Toisen maa-alueelta keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Luonnonkivistä syntyvät myös perinteiset kivimuurit. Kylmäladotut luonnonkivimuurit ovat silmää hivelevän kauniita, mutta harmi kyllä monesti liian massiivisia pieneen puutarhaan. Kivimuurit ovat työläitä tehdä, mutta ikuisia kerran valmistuttuaan.

Ylväät ja upeat pihapuut

Luonto tarjoaa kivien lisäksi muitakin ihastuttavia yksityiskohtia ja katseenvangitsijoita, kuten omassa puutarhassani ollut harmaa kelo, joka seisoi ylväänä ja oli keväästä syksyyn lintujen suosima tapaamispaikka. Keväällä oksilta tapasi usein kuhertelevan sepelkyyhkyparin, runkoa nakuttavan palokärjen ja joskus ylimmältä oksalta teräväkatseisen haukan. Valitettavasti kelo jouduttiin myöhemmin tyvilahon vuoksi kaatamaan. 

Jos tontilla on suuri lehtipuu, voi sen alle rakentaa terassin, johon lehvästö luo luonnollista varjoa. En tiedä ihanampaa kuin aamuauringossa istua terassilla kahvilla puun viilentävän lehvästön alla. 

Isolla tontilla yksittäinen, upean ulkomuodon omaava puu saattaa olla juuri ”se juttu” puutarhassa, joka luo tunnelman koko pihamaalle. 

Ennen Eija’s Gardenin rakentamisen aloittamista oli kaadettava metsä tulevan puutarhan tieltä pois. Metsurit aloittivat työnsä, ja kuinka ollakaan, heidän silmiinsä pisti kaikkien puiden joukosta monirunkoinen raita, jonka he olisivat kaataneet ensimmäisenä. Ehdin juuri ja juuri pelastamaan tämän upean pajupuun. Nyt kymmenessä vuodessa se on kasvanut entisestään ja luo aivan omanlaisensa, viehättävän tunnelman ympäristöön. 

Parhaaseen tulokseen päästään, kun ymmärretään, että tontilla olevat rakennukset, puutarha ja ympäröivä seutu muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. 

Kasvit

Kasveilla luodaan tunnelmia, joissa värit valitaan materiaaleihin yhteensopiviksi. Havukasveja kannattaa istuttaa, sillä ne ilahduttavat silmää ympäri vuoden ja niillä puutarha saadaan luonnollisesti liitettyä metsään. 

Peruskasvit valitaan aikaa kestäviksi ja vuosittain esitellyt trendituotteet ovat niitä, joita voidaan liikutella tarpeen mukaan. 

Kasvien menestymiseen vaikuttaa puutarhan pienilmasto, jonka vaihtelut voivat olla merkittäviä hyvinkin pienellä alueella. Pienilmaston muodostumiseen vaikuttavat tontin sijainti maastossa sekä tontin ympäristö. Metsään rajoittuva tontti on tuulilta suojassa, mutta monesti alavaa, puutonta maata varjoisampi.

Alppiruusut metsäpuutarhassa 

Alppiruusut (Rhododendron) ovat kuin luotuja havumetsäiseen ympäristöön. Niille kaivetaan reilut istutuskuopat, jotka täytetään happamalla kasvualustalla. Istutuksia tehdessä metsänpohja pyritään pitämään mahdollisimman ehjänä ja uutta kasvualustaa laitetaan vain istutuskuoppiin. Alppiruusuista kannattaa valita kotimaisia lajikkeita, jotka kestävät talven varmasti. Atsaleat (Rhododendron) viihtyvät puolestaan aurinkoisella metsänrajalla ja kuten alppiruusut, happamassa maassa. 

Perennoja luonnon ehdoilla

Suomessa kasvaa runsaasti luonnonperennoja. Ne ovat onnen omiaan puutarhassa, joka on luonnonmukainen ja yhdistyy metsään.

Ennen kasvihankintoja on tärkeää huomioida alueen valon ja varjon määrä sekä paikan kasvualusta. Useimmat perennat viihtyvät tavallisessa puutarhamullassa, jonka laatuun kannattaa panostaa. Multaa hankittaessa huolehditaan, että se on peruslannoitettua ja kalkittua ja ettei siinä ole monivuotisia rikkakasveja eikä niiden siemeniä. Kasvualustan täytyy myös olla vettä läpäisevää, sillä ainoastaan ranta- ja vesikasvit viihtyvät jatkuvasti märässä maassa. Liian tiivistä maata voi parantaa sekoittamalla siihen hiekkaa tai hankalammassa tapauksessa maan tilaa voi korjata salaojituksella. Liian läpäisevään moreenimaahan lisätään savea. 

Perennoille kaivetaan yhtenäinen istutusalue, jonka syvyys määräytyy syvimmän multatilan tarvitsevan kasvilajin mukaan. Suuriin perennapenkkeihin voi istuttaa myös koristepensaita. 

Perennoja pihan luonnonalueelle 

Tummakurjenpolvi (Geranium phaeum)

Meillä vielä suhteellisen harvoin nähty, 40–60 cm korkea tummakurjenpolvi on kiitollisimpia ja viehättävimpiä perennoja. Se kukkii keskikesällä runsain, pienin, kiiltävän mustanvioletein kukin. Kukinta-ajan ulkopuolellakin tummakurjenpolvi on koristeellinen tummaläiskäisten lehtiensä ansiosta. Parhaimmillaan se on auringossa tai puolivarjoisassa paikassa, jossa maa on multavaa ja tuoretta. 

Punapäivänkakkara (Tanacetum coccineum)

Pirteä punapäivänkakkara kukkii aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla punaisin tai roosanvärisin kukin kesä–heinäkuussa. Se kasvaa 50–80 cm korkeaksi kuivassa tai tavallisessa maassa. Se on iloinen väriläiskä sinisävyisessä perennapenkissä, ja etenkin sinikukkaisten kurjenmiekkojen kanssa se muodostaa hurmaavan värikimaran. Kukkavarsien leikkaaminen edistää uutta kukintaa.

Tuoksuorvokki (Viola odorata)

Huhti–toukokuun paikkeilla kukintansa aloittavan tuoksuorvokin kukat ovat pienet, mutta suloisuudessa vertaansa vailla. Siitä tulee vain 5–10 cm korkea, ja lyhyestä maavarresta lähtevät lehdet, kukkavanat sekä rönsyt. Maan tulee olla lehtomaisen tuoretta, kosteaa, savista multamaata. 

Hiirenporras (Athyrium filix-femina)

Hiirenporras on helppohoitoinen luonnonsaniainen, joka kasvaa suotuisilla paikoilla noin metrin korkuiseksi. Kaikenlaiset maaperät käyvät, kunhan ne ovat tuoreita tai kosteita, vaikka hiirenporras kestää lyhytaikaista kuivuuttakin. Ainoa hoitotoimi on kastelu kuivina kausina. Hiirenporras menestyy puuston eteen istutettuna, varjoisissa, luonnonmukaisissa paikoissa sekä taustalla varjoisissa perennapenkeissä. 

Kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris)

Kasvurauhan vaativa kotkansiipi kasvaa noin metrin korkuiseksi, raikkaanvihreäksi väriläiskäksi varjoisaan tai puolivarjoisaan paikkaan. Se menestyy tasaisen kosteilla, rehevillä ja ravinteikkailla paikoilla. Vaikka kotkansiipi on erittäin kestävä, se kannattaa istuttaa tuulensuojaan ja lumettomina talvina peittää havuilla. Kuivassa ja paahteisessa paikassa lehdet kellastuvat ja kasvu jää pieneksi. Kotkansiipi pääsee parhaiten oikeuksiinsa runsaina kasvustoina. Se leviää kasvattamalla maanalaisia rönsyjä, joita voi siirtää keväällä. 

Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum)

Kasvupaikan suhteen vaatimaton ja erittäin kestävä lehtosinilatva kasvaa 50–80 cm korkeaksi ja kukkii pitkään sinisin tai valkoisin kukin kesä–elokuussa. Sillä on koristeelliset, pihlajamaiset lehdet, jotka kasvavat tuuheina tanakoissa varsissa. Maavarren avulla leviävä lehtosinilatva viihtyy niin auringossa kuin varjossa ja sopii yhtä lailla perennapenkkiin kuin puutarhan luonnonalueellekin. Koreimmin se kukkii ja kukoistaa ravinnepitoisessa ja kosteutta pidättävässä maassa. Lehtosinilatva kuuluu niihin perennoihin, jotka vaativat kasvurauhan, ja se jaetaankin vasta, kun kukinta alkaa selvästi laantua.

Jättipoimulehti (Alchemilla mollis)

Poimulehti on helppohoitoinen kasvi moneen paikkaan. Se kukkii auringossa, puolivarjossa ja jopa varjossa heinä–elokuussa limenkeltaisin, harsomaisin kukin. Se kasvaa noin 40 cm korkeaksi ja muodostaa rehevän, puolipallon muotoisen kasvuston. Kasvualustan tulee olla tuoretta ja savista. Tiheä lehdistö estää tehokkaasti rikkakasvien kasvun ja ihastuttavana lisänä keveät aamukaste- ja sadepisarat kimmeltävät lehdillä kuin kauniit jalokivet. Jättipoimulehti sopii yllättävän monen perennan kanssa yhteen. 

Viiruhelpi (Phalaris arundinacea ’Picta’)

Viiruhelpi on melko yleinen koristeheinä. Se viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla, kasvualustan tulee olla tuoretta tai märkää. Vihreä-valkoraitaiset lehdet ovat hyvin koristeelliset, ja viiruhelpi tuo valoa istutusryhmään. Se on nopea leviämään juuristolla, joten jos sen haluaa pysyvän paikoillaan, kannattaa istutuskuoppa reunustaa juurikankaalla tai istuttaa heinä maahan upotettavaan ämpäriin, josta on leikattu pohja pois. 

Siperiankurjenmiekka (Iris sibirica)

Siperiankurjenmiekka tulee 70–100 cm korkeaksi ja kukkii valkoisin tai sinisin kukin kesä–heinäkuussa. Se viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla tavallisessa puutarhamullassa. Lehdet ovat kapean miekkamaiset ja kaunistavat lammen rantaa kukinnan jälkeen. Siperiankurjenmiekan lehdistö muodostaa kauniin kontrastin jättipoimulehden poimuisenpyöreille lehdille. 

Kullero (Trollius)

Keltaisin tai oranssein kukin kukkiva kullero kasvaa lajikkeen mukaan 30–70 cm korkeaksi. Tämä melko yleinen perenna kukkii touko–kesäkuussa aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla. Kasvualustaksi käy tuore tai kostea, runsasravinteinen maa. Kuivina kausina kulleroa täytyy kastella riittävästi. 

Lehtoakileija (Aquilegia vulgaris)

Lehtoakileija on vanha, 40–80 cm korkeaksi kasvava perenna ja erinomainen kasvi metsäpuutarhaan. Se viihtyy parhaiten aurinkoisella ja puolivarjoisalla paikalla maassa, joka on tuoretta. 

Kasvuvyöhyke I, Kasvuvyöhyke II, Kasvuvyöhyke III, Kasvuvyöhyke IV, Kasvuvyöhyke V, Kasvuvyöhyke VI, Kasvuvyöhyke VII, Kasvuvyöhyke VIII, Köynnökset, Luonnonkasvit, Pensaat, Perennat, Piha paremmaksi, Pihasuunnittelu, Puut

Eija Keckman

Suhteeni puutarhaan on intohimoinen, leikittelevä ja luontoa kunnioittava. Ihanin puutarha on muuttuva, arvotuksellinen, terapeuttinen ja elämyksellinen, jossa saa nauttia luonnontilaisten ja rakennettujen alueiden harmoniasta. Siellä on myös paljon suuria kiviä! Suunnitelmissani haluan painottaa sitä, ettei puutarhan perustaminen välttämättä vaadi ihmeitä, ei edes suurta budjettia. Puutarhasuunnitelman tekeminen tai teettäminen kannattaa aina. Se toimii rakennusvaiheessa punaisena lankana, etenkin silloin kun puutarhaa rakennetaan pitkällä aikavälillä osa kerrallaan. Puutarhaterapiaopinnot avasivat minulle uuden näkökulman ja intohimon puutarhaan. Luennoin, koulutan ja teen pienryhmille puutarhakävelyjä Eija's Gardenissa.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Tilaa Oma PIHA

Mainos päättyy