Avoin puutarhassa sijaitseva pergolaportti, rautaportti tai köynnöskaari kutsuu luokseen ja houkuttelee kulkemaan lävitseen kohti seikkailuja.
Portti toimii tilanjakajana ja katseenvangitsijana, mutta sen avulla saadaan myös laajennettua kasvutilaa ylöspäin, kun se verhotaan koriste- tai hyötyköynnöksillä. Nappaa tästä jutusta ideoita ja innoitusta puutarhasi porttirakennelmiin!
Tutustutaanpa ensin kuuluisiin porttityyleihin.
Ranskan Versailles’n puutarhan kuuluisa Bosquet de l’Encelade on kasvien varjostama, tunnelimainen ristikkorakennelma, jota pitkin pääsee kulkemaan tilasta toiseen. Se on aivan omanlaisensa maailma, joka toimii ylellisen katveisena paikkana hellepäivänä.
Omaan puutarhaan voi tehdä pienimuotoisen säleikköportin helpoimmin yhdistämällä yksinkertaiseen porttirakennelmaan kolme säleikköä: yhden päälle ja kaksi sivuille.
Jos tilaa ja rakennustarpeita riittää, voi tehdä pidemmän säleikkökäytävän useista porteista, jotka yhdistetään toisiinsa puusäleiköillä tai metalliverkolla. Rakennelma verhotaan lehteväksi istuttamalla köynnöksiä kiipeilemään sitä pitkin.
Esimerkiksi kelloköynnös (Cobaea scandens), joka on helppo, näyttävä ja edullinen yksivuotinen kasvi kasvattaa siemenestä itse, peittää nopeasti suuriakin rakennelmia. Monivuotisista köynnöksistä säleikkövilliviini (Parthenocissus vitacea) ilahduttaa myös syksyllä saadessaan kirkkaanpunaisen ruskan. Kärhöt (Clematis) verhoavat kasvituet runsaaseen kukkaloistoon ja minikiivi eli kiinanlaikkuköynnös (Actinidia kolomikta) puolestaan kätkee valkokirjavien lehtiensä alle syötäviä, pieniä hedelmiä. Kestävimmät viiniköynnöslajikkeet ohjataan kasvamaan aurinkoisen puolen säleikköön.
Kunnianhimoinen pihatarhuri lähtee muotoilemaan säleikkörakennelmasta elävää omena- tai päärynätunnelia.
Linnun ortta tarkoittava japanilainen torii merkitsee siirtymistä pyhälle alueelle šintolaisessa pyhätössä. Perusrakenteeltaan kahden portinpylvään päällä lepää yksi vaakapalkki, joka ulottuu pienen matkaa pystytolppien ulkopuolelle ja toinen, lyhyempi palkki on alempana pylväiden välissä. Ylhäällä keskellä vaakapalkkien välissä voi olla myös lyhyt pystypalkki, jossa on tilaa pyhätön nimelle. Torii maalataan usein kirkkaanpunaiseksi tai mustaksi tai jätetään maalaamatta.
Torii-tyylisiä portteja nähdään useissa Aasian maissa. Thaimaassa on ”suuri keinu”, Sao Chingcha, Koreassa punaisten ylöspäin osoittavien nuolien portti hongsalmun ja Malesiassa torana.
Kiinassa paifang tai pailou noudattelee samaa muotoa, mutta on massiivisempi. Siinä saattaa olla useita rinnakkaisportteja, kaariportteja sekä palkin tilalla koristeellinen katosta muistuttava rakennelma.
Kautta aikojen on eurooppalaisiin puutarhoihin lainailtu visuaalisia palasia kaukaisten maiden arkkitehtuureista. Kaukomaiden löytöretkiltä tuotiin eksoottisia vaikutteita ja inspiraatiota omiin puutarhoihin etenkin silloin, kun rikkaat halusivat hieman pröystäillä ja tehdä vaikutuksen.
Kuuportiksi kutsutaan pyöreää porttia puutarhan tilasta toiseen. Se voi olla pensasaitaan leikattu pyöreä kulkuaukko, käsistään taitavan puusepän työtä vaativa puinen rengasportti tai betonista valettu rengas. Alun perin kuuportit ovat lähtöisin kiinalaisista puutarhoista ja kivistä muotoon ladottuja ja muurattuja. Pyöreä muoto symboloi täysikuuta ja edustaa ykseyttä ja harmoniaa. Kuuportti on koettu myös ystävällisille naapureille avoimemmaksi vaihtoehdoksi suljettavan oven asemasta.
Koska vaativaa rakennustyötä edellyttävä kuuportti jää useimmille meistä vain unelmaksi, viime vuosina moni kekseliäs viherpeukalo on kierrättänyt trampoliinin kehikon puutarhassaan pyöreiksi porteiksi tai kaarituiksi köynnöksille. Verkottamalla niistä saa oivan, vehreän sisäänkäynnin. Korkean pensasaidan tai kuusiaidan keskellä kehikko toimii apumuottina pyöreän kulkuaukon leikkaamisessa.
Klassisesta puutarhaportista ja sen luomasta tunnelmasta monelle meistä varmasti nousee mieleen Frances Hodgson Burnettin kirja Salainen puutarha ja sen pohjalta tehdyt elokuvat. Tarinassa muurien ympäröimä ruusutarha on lukittu, kunnes päähenkilö Mary löytää avaimen sinne. Englantilaisiin muuripuutarhoihin johtaa usein vanha puinen ovi rautaisine salpoineen.
Koska harvalla on puutarhassaan monimetrinen kivi- tai tiilimuuri, voi ovi-idean toteuttaa vaikka keskelle korkeaa, vehreää, köynnöksien kietomaa säleikköseinää tai läpi elävän, leikatun kuusi- tai marjakuusiaidan. Maahan tukevasti valettuihin tolpanjalkoihin pystytetään karmit, joihin rakennetaan uusi tai kierrätetään vanha ovi.
Tukeva, betonivaluihin tarkoitettu raudoitusverkko on monen pihatarhurin luottomateriaali. Sen avulla saa tehtyä helposti tukevia seinämiä ja pergolaportteja. Ruosteenruskea väri saa verkon sulautumaan ympäristöön, jolloin kasvit pääsevät näyttävästi esille. Koska raudoitusverkko on itsessään hyvin kestävä, se on hyvä kiinnittää tukevasti tolppiin. Upota maahan metalliset tolpanjalat tai vala kestopuuta betoniin. Metallisella reikänauhalla ja ruuveilla verkon saa kätevästi kiinnitettyä tolppaan.
Reikänauhasta tehdyillä renkailla voi kiinnittää ruukkuja raudoitusverkkoon. Sulje reikänauhalenkki lyhyillä pulteilla ja muttereilla. Käsistään kätevä vääntää kaikkein ohuimmasta harjateräksestä pienille ja keskikokoisille ruukuille sopivia lenkkejä ja hitsaa ne kiinni raudoitusverkkoon. Ruukkuseinämä tai -portti sopii keittiöpuutarhan yrteille ja kesäkukille. Myös teräksestä tehtyjä amppelikoukkuja voi hitsata raudoitusverkkoon.
Sen sijaan, että käyttää paljon rahaa prameaan rautaporttiin, jotakin yhtä lumoavaa voi luoda nollabudjetilla ja ekologisesti, etenkin jos pihalta tulee raivausjätettä.
Käkkyräisistä, keloontuneista männynoksista sitomalla tai ruuvaamalla syntyy hienosti ympäristöön sulautuva portti. Myös pajunvitsoista, pihlajanvesoista ja risuista saa punottua tai sidottua kaariportin täysin ilmaiseksi. Se ei tietenkään ole ikuinen, mutta alati muuttuvassa ja elävässä puutarhassa tämä sallittakoon. Risuportti toimii samalla ötökkähotellina. Luonnonmateriaaleista tehdyt portit ovat kierrätystä parhaimmillaan ja näyttävät luontevan kauniilta niin hyötypuutarhassa kuin varjoisan metsäpuutarhan katveessakin.
Mitä suurempi piha, sitä useampia tiloja eli huoneita on mahdollista tehdä. Puutarhanhoito saa olla hauskaa ja leikkisää. Uusien maailmojen luominen ja teemojen ideointi pitää mielenkiinnon yllä. Tietyssä puutarhan huoneessa voi kasvattaa vaikka vain tietynvärisiä kukkia, mistä aiheesta on tunnettu esimerkki Vita Sackville-Westin suunnittelema Sissinghurstin linnan valkoinen puutarha Iso-Britannian Kentissä.
Cottage garden -tyylinen puutarhahuone istutetaan täyteen romanttisia ruusuja, kukoistavia kärhöjä ja pastellisävyisten perennojen reunustamia polkuja. Japanilaishenkinen teehuone voi olla vaikkapa minimalistisen harkittu rauhoittumispaikka sammalten ja havujen keskellä.
Kun perehtyy erimallisten porttien historiaan, huomaa nykyistenkin puutarhaporttien muodoissa vaikutteita niin Aasiasta kuin Ranskastakin. Persoonallinen sisäänkäynti on puutarhan katseenvangitsija ja antaa alueelle tyylisuuntaa.
Monelle meistä kotipiha on arjen keskellä melkeinpä pyhä paikka, josta löytää rauhaa ja merkitystä elämään. Tämä on hyvä pitää mielessä porttia pystyttäessään ja samalla kysyä itseltään, haluaako portin erottuvan vai mieluummin sulautuvan kasvillisuuden joukkoon. Tulisiko portin toistaa pihan rakennusten värejä? Mitä portista kuljettuaan näkee ja kokee? Minkälaiseen uuteen tilaan ja maailmaan se johdattaa kulkijan?
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Opastaessani ryhmiä Eija’s gardenissa olen pannut merkille kesän mittaan toistuvan kysymyksen. Vierailijoita askarruttaa, millainen on salainen puutarha ja miten se määritellään.
Muotoonleikkuu on Suomessa nykyisin uusi asia, vaikka oikeasti kasvien leikkaamista yhtenäisen muotoisiksi on harrastettu täällä yhtä hartaasti kuin missä tahansa muussa Euroopan maassa vuosisatoja sitten. Tapa vain unohtui sotien myllerryksissä, kuten moni muukin puutarhataiteen ilmiö.
Kun nuori perhe etsi tonttia, jolle rakentaa, oli tärkeimpänä kriteerinä mahdollisuus tehdä puutarha. Toiveiden paikka löytyi Tammisaaren tuntumasta.
Monasterio de Piedran puutarha on vehreä ja soliseva keidas keskellä karua Aragoniaa. Samalla se on filosofinen näkemys ylevästä luonnosta, jota ihmiskäsi on avustanut.
Puutarhanhoito ei vaadi paksua lompakkoa. Tarkka tarhuri säästää kekseliäisyydellä, kierrättämällä ja suosimalla kimppahankintoja.
Polut ja kulkuväylät jäsentävät pihaa ja yhdistävät pihan osat toisiinsa. Suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon polun käyttötarkoitus, maan muodot ja luonnolliset kulkureitit – esteettisiä arvoja unohtamatta.
Hyvän mielen puutarhan tarkoitus on tuottaa myönteisiä aistikokemuksia, ja siinä kasvien rooli on oleellinen. Puutarhassa voi olla lintujen laulupuu, syysvärejä, havupuu jouluvaloja varten, loistava perennapenkki ja maukas hyötytarha sekä paljon muuta.
Talvi lähestyy loppuaan ja puutarhaihmiset ovat täynnä energiaa. Vihdoinkin päästään ulkotöihin! Omenapuiden leikkausaika on maalis–huhtikuussa paukkupakkasten jälkeen ja ennen kuin silmut alkavat turvota.
Suurten puiden suoma katve luo otolliset olot lehteville varjopaikan perennoille ja happaman maan alppiruusuille. Vaaleat kukat ja lehdet ovat varjopuutarhan valopilkkuja.
Meitä oli jo vuosien ajan vaivannut pihalla kiemurteleva ja epämääräinen, mutta omalla tavallaan hellyttävä kivimuodostelma. Se könötti tontin rajalla kylätien laidassa ja muistutti etäisesti aitaa olematta sellainen. Päätimme ryhdistää rykelmän katsetta kestäväksi kiviaidaksi.
