Hyvien kasvivalintojen ansiosta piha on rehevä ja suojaisa, vaikka omakotialueella naapurit ovat vieressä. Monet terassit, istumapaikat ja vesiaiheet sekä pihaa kehystävät rakennukset tuottavat viihtyisän pihan.
Jussi Palomäki ja Ulla Kytömäki viettävät pihalla aikaa joka päivä.
– Emme raaski lähteä kesällä pois kotoa. Voimme olla yhden yön yli, mutta sitten on jo päästävä katsomaan, miltä puutarha näyttää.
Aiemmin pariskunnalla oli mökki, mutta he päättivät luopua siitä ja satsata puutarhaan.
– Viikonloppuisin kuljemme pihaa ympäri uudestaan ja uudestaan, viinilasi kädessä, nautimme vain. Laitamme sisällä ruokaa, mutta tulemme ulos lautasten kanssa syömään.
On helppo kuvitella pariskunta leppeässä kesäillassa nauttimassa aikaansaannoksestaan. Välillä voi istahtaa keinuun tai upota porealtaan ylellisen kuplivaan veteen.
Talo valmistui vuonna 1998. Ensin metsäisen tontin piha laitettiin nurmikoksi. Pihasuunnitelmaa ei otettu, vaan Ulla ja Jussi halusivat itse suunnitella vähitellen, vuosi vuodelta edeten.
– Minä valitsen kasveja ja Jussi kaivaa, Ulla valottaa prosessia. – Jussilla on avaruudellista hahmotuskykyä, joten pergolat, terassit ja istutusalueiden muodot ovat hänen heiniään. Hän näkee, millainen muoto mihinkin sopii. Lopulliset kasvivalinnatkin tehdään yhteistuumin.
– Vaimo tykkää kasveista ja ulkoilusta, antaa Jussi tunnustusta Ullalle. – Muunlaista en olisi voinut ottaakaan, hän virnistää. Sitten hän herkistyy.
– Tätä voi sanoa onnelliseksi kohtaamiseksi: kaksi ihmistä, jotka täydentävät toisiaan erilaisine taipumuksineen.
Kun kuuntelee, kuinka pariskunta antaa tunnustusta toistensa vahvuuksille, on selvää, että puutarha on tärkeä yhteinen harrastus ja onnistuneen lopputuloksen reseptinä on rakkaus ja toimiva yhteispeli.
Istutusalueiden muodot hahmottuivat köyden avulla. Aamuisin ennen töihin lähtöä Jussi kävi muuttamassa köyden rajaaman alueen muotoa niin kauan, kunnes oli tyytyväinen.
– Se on useimmiten sitkeyden ja pohdinnan tulosta, mutta joskus käy niinkin, että näkemys tulee yhdessä välähdyksessä, Jussi sanoo.
Etupihalla on pihan ensimmäinen kasvi, vuonna 1999 istutettu valesypressi (Chamaecyparis). Nyt puu on jo monimetrinen, runkokin on paksu. Jussi ihastelee uurteista kuorta, joka tuo mieleen vanhat puut Kreikassa.
Kasvien kauniit yksityiskohdat ihastuttavat muutenkin. Koreanpihta (Abies koreana) saa Jussilta täydet pisteet: hieno sinivihreä sävy ja kauniit kävyt.
Etupihan tunnelma on suojaisa, ja tien varrelle istutetun monilajisen pensasaidanteen ansiosta piha on piilossa katseiltakin. Istutusalueiden tuuheat havupensaat antavat iloa talvella vihreytensä ansiosta ja siksikin, että ne tuovat pihaan elämää. Linnut viihtyvät ja yöpyvät oksien kätköissä.
– Leikkaamme kuitenkin valesypressin ja tuijien alimpia oksia, Ulla kertoo. – Näin saadaan enemmän valoa ja tilaa istutuksille niiden alla.
Havupensaiden alla on lehtimuotojen runsas tilkkutäkki. Ullan mieleen ovat toki kukat, mutta eniten hän pitää kerroksellisista istutuksista, joissa on puita, pensaita ja niiden alla vaihtelevia lehtimuotoja.
– Matkailu avartaa, Ulla aloittaa. – Verikonnantatar on vanha perenna, joka peittää pian vieruskasvit alleen. Mutta kun huomasin sitä Chelsean puutarhanäyttelyn näytepuutarhoissa, annoin sen olla ja levitä.
Pallo-ohdakkeita (Echinops) ja siankärsämöäkään (Achillea millefolium) ei pihassa olisi ilman ulkomaisten puutarhakohteiden antia. Ohdakkeen ja kärsämön tapaiset kasvit eivät ole luonnostaan Ullan makuun, mutta hän pitää mielen avoimena uudelle.
– Virossa opin, että marjakuusia pitää leikata! Silloin niistä kasvaa tuuheita ja muodon saa valita sen mukaan, mikä mihinkin sopii.
Etupihan pienen lammen reunabetoniin on aseteltu Italian-matkalta tuotuja kiviä. Siihen on ikuistettu myös pojan kädenjälki ajalta, kun hänellä vielä oli pieni käsi.
Lammessa vesi lämpenee kasteluun sopivaksi. Kuivana kesänä 2021 sai huomata, mikä kasvi pärjää ja mikä ei.
– Leimut sietivät kuivuutta hyvin, mutta nauhuksille sai kantaa vettä vähän väliä, Ulla kertoo.
Suosikkikukkiin kuuluvat ruusut ja pionit, joista etenkin hybridit eli risteymäpionit ovat viime vuosina nousseet pariskunnan suosikeiksi. Ne kukkivat kiinanpioneja (Paeonia lactiflora) aikaisemmin kesäkuussa ja tarvitsevat harvemmin tuentaa.
– Maku muuttuu ja kehittyy, Jussi miettii. – On kivaa rakentaa pihaa vähitellen. Siinä saa kokea tekemisen iloa, epäonnistumisiakin. Tämä piha on meidän persoonaa.
Viuhkan muotoinen pergola syntyi talon luoteisnurkalle Jussin oman pohdinnan tuloksena. Sen alla voi istua ilta-auringossa villiviinin (Parthenocissus) suomassa kevyessä varjossa.
Kuten etupihaa, myös takapihaa suojaa monilajinen aidanne, josta Jussi antaa tunnustuksen Ullan taidoille.
– Pensasrivi tuo meille täydellisen näkösuojan ja kukkiikin lähes koko kesän.
Takapiha on hyvin lämmin, sillä se sijoittuu talon ja autotallin eteläpuolelle. Lisäksi L-kirjaimen muotoinen talo kehystää takapihaa ja luo tuulensuojaa. Talon eteläsiivessä on valoisa harrastustila, jossa Jussi maalaa ja Ulla harrastaa musiikkia.
Takapihan suojaisimmassa nurkassa autotallin lämpimällä eteläseinustalla on terassi ja poreallas. Ruukuissa oleanteri (Nerium oleander) avaa kukkiaan ja tuoksuherneet (Lathyrus odoratus) tuoksuvat. Tunnelma on kuin etelänmatkalla ilman matkalaukkujen raahaamista.
– Poreallas on yksi parhaista hankinnoistamme, Jussi paljastaa.
Allasterassin edestä alkaa uusin istutusalue.
– Vauhti kiihtyy, kun pinta-ala loppuu, Jussi nauraa. – Onneksi meillä ei ole isompi tontti!
Uudelle alueelle istutettiin muun muassa liljoja (Lilium), kärhöjä (Clematis) ja laventelia (Lavandula). Puulilja kohoaa korkeuksiin, ja sen kukista leviää voimakas tuoksu.
– Uusien kasvien myötä puutarhaan tulee myös uusi tuoksumaailma, pariskunta pohtii.
Uuden alueen eteläpäähän tehtiin pieni kivimuuri, jonka juurelle pääsi viiniköynnös 'Somerset Seedless' (Vitis). Kivimuuri tuottaa sille lämpöä, joka auttaa hedelmien kypsymisessä. Ylempänä rinteessä kasvaa talvenkestävämpi 'Zilga', mutta se on tuottanut pienen pettymyksen kivisine rypäleineen.
'Somerset Seedless' ja laventelit talvehtivat hyvin, kun Ulla suojaa niiden tyvet turpeella, samoin kuin ruusutkin.
Päärynä 'Pepi' ja viereinen omenapuu eivät vielä keväällä varjosta. Niiden alla on silloin tulppaanien meri, "Mini-Keukenhof", Jussin sanoin.
– Tulppaanien jälkeen kukkapenkit ovat hieman kaljun näköiset. Siihen väliin voisi vielä keksiä jotakin, hän miettii.
Alati laajenneet istutusalueet täyttävät jo valtaosan takapihasta.
– Ennen ruohonleikkuuseen kului pari tuntia, nyt vartti, Jussi hymyilee.
Päärynän oksien alta voi nähdä pihan takareunalla sievän, keltaisen kesämajan ja sen vieressä kulmikkaan katoksen, joka kätkee suojiinsa kesäkeittiön.
– Katossa on puu poikineen, Jussi osoittaa jykeviä kattoparruja. – Tällaista tavaraa ei saa kuin tilaamalla.
Kesäkeittiön muotokin syntyi mittojen mukaan. Se piti saada loksahtamaan täydellisesti yhteen viereisen kesämajan kanssa. Jussi mittaili, mietti kulmia ja katon muotoa.
– Ulla sanoi: kyl sä oot hullu, Jussi muistelee.
Lopputuloksena on täydellinen pesä, jossa voi istua lähes piilossa. Vanhat tiilet, jollaisista Ulla haaveili, päätyivät tiiliseinäksi sekä pöydänjaloiksi.
– Ulla myös keksi, että tarvitsemme järeän pöydän. Sen kansi on valtavan paksua puuta, Jussi näyttää. – Täällä me pistämme puuhellan kuumaksi ja kuuntelemme musiikkia.
Piha on taajama-alueen pihaksi valtavan suojaisa ja rauhallinen.
– Naapuri kaatoi metsän, sitten alkoi kasitien humina kuulua ja läheinen tuulivoimala tuli näkyviin, mutta vastapainoksi takapihamme kylpee nyt valossa koko päivän iltaa myöten, Jussi pohtii. – Pihassamme on mukavasti eri paikkoja eri vuorokaudenajoille.
Talon lämpimällä eteläseinustalla on ruusupenkki, jossa valkokukkainen Swany, hempeän vaaleanpunainen Sommerwind ja tummemman pinkki Heidi Klum Rose muodostavat hurmaavan värikimaran. Paikka on niin suojaisa, että Ulla kokeilee, jos saisi magnolian onnistumaan avomaalla. Ruusupenkin reunaksi on suunnitteilla aidanne iisopista (Hyssopus officinalis).
Talon päädyn puutarhahuoneesta tassuttelee kissa, brittiläinen lyhytkarva Elisa, ja asettuu makoilemaan lämpimälle terassille.
Tässä pihassa kaikki osaavat nautiskelun taidon.
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Paasioiden piha on koristeltu matkamuistoilla ja maailmanluokan monumenteilla. Hulluja ideoita ei torpata vaan ne toteutetaan. Pihan tärkein virka, hauskojen projektien toteuttamisen ohella, on toimia perheen ja perhejuhlien viihtymispaikkana.
Pihanomistaja tietää, että kannattaa kärrätä multaa ja leikata kuivuneita oksia. Kun kaikki on tehty, kauneus palkitsee.
Pienen tontin suunnitteluun voisi ottaa kaksi punaista lankaa: selkeyden ja rehevyyden. Rakennusmateriaaleiksi on paras valita vain pari yhteensopivaa elementtiä, esimerkiksi grafiitinharmaa kivi ja salvianvihreäksi maalattu puu. Mieleen pulpahtaa saman tien liuta hopealehtisiä kasveja, jotka sointuvat niihin täydellisesti!
Muhosjoen rannalle syntyi kukkea pihapiiri rakkauden siivittämänä. Omin käsin tekeminen, tontin mahdollisuuksien hyödyntäminen ja kierrätysmateriaalien käyttö ovat minibudjetilla toteutetun pihan kulmakivet.
