Pihatarinat

24.06.2026

Hyvällä maulla ja taitavilla käsillä

Omakotialueen pienehköstä pihasta on muodostunut suojaisa ja monipuolinen keidas, jossa vesi solisee, sukupolvien lapset leikkivät ja ystäviltä saadut kasvit kukoistavat.

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti ja kuvat Saila Routio

– Tyttöpatsas on meidän Jenna, näyttää Kirsti Marmela. – Meillä on jo lapsenlapsenlapsia! 

Jenna on keramiikkaa. Jo etupihalla selviää, että täällä asuu keramiikkataituri. Keramiikkahahmojen lisäksi katse kiinnittyy kivilaattoihin istutusalueiden väleissä. Ne muodostavat kauniita kuvioita. Myöhemmin selviää, että keramiikkataituri on Kirsti ja laattataituri on Raimo Marmela. Mutta lähdetään ensin pihakierrokselle. 

Talon ja autotallin välistä avautuu kurkistusaukko takapihalle. 

– Tässä vaiheessa vierailijoiden suusta pääsee yleensä vau, Marmelat paljastavat. 

Näkymä onkin kuin kurkistus satumaailmaan. Takapihalla on reheviä istutuksia, taidokkaita kiveyksiä ja keramiikkatöitä, houkuttelevia istumapaikkoja, veden solinaa ja hämmästyttävä määrä yksityisyyttä. 

Kaikki kasvaa 

Vaikka etupiha on talon etelän puolella, kylpee takapihakin auringossa. Marmelat asuvat Porin viihtyisällä ja lehtevällä Murtosenmutkan omakotialueella. Talot ovat matalia ja päästävät auringon paistamaan pihoille. 

Paahteenkesto on tärkeää, sillä säännöllistä sadetta ei välttämättä kesällä tipu. Nukkapähkämö (Stachys byzantina) saa Kirstiltä kiitosta, se kestää kuumaa. Kesäkukat kestävät huonommin poutaa, etenkin amppeleissa, ja Kirstiä harmittaa, kun niitä pitää vaihtaa. 

– Meillä on kaikenlaisia kasveja, Kirsti paljastaa. – Niitä on tuotu meille aika paljon, ja kaikille täytyy löytää paikka, ei kasveja henno pois heittää. Täällä päin on niin vilkas puutarhakulttuuri. Aina löytyy joku, joka sanoo: "ai, sinulla ei ole, no saat minulta alun". 

Jokainen taimi, jonka Marmelat istuttavat, näyttää myös viihtyvän. 

– Yhdeltä ystävältä sain 'Moskovan Kaunotar' -syreenin, kun hänellä se ei kukkinut. Meillä sekin alkoi kukkia, Kirsti päivittelee. 

– Hyvän kasvun syy voi olla se, että kun omakotialue perustettiin, tänne tuotiin laadukasta maata, huomauttaa Raimo. – Pohjamaan päällä on 60 cm kunnollista peltomultaa. 

Perinnekasvien joukossa kasvaa harvinaisuuksiakin. Sinivaleunikko (Meconopsis) kukoistaa silminnähden ja myös pärskäjuuri (Veratrum) on korkea ja komea, vaikka kuvauspäiväksi osuu paahteisen kesän 2021 kenties kuumin päivä. 

Kärsäkalla (Arisaema), ruohokanukka (Cornus suecica) ja keltakoiranhammas (Erythronium tuolumnense) viihtyvät talon varjoisalla luoteisseinustalla. Harvinaisuudet on käyty useimmiten hakemassa Virosta. Kirsti on järjestänyt Murtosenmutkan asukasyhdistyksen retkiä Türin kukkamarkkinoille. 

– Nämä isot lehdet ovat kuin sademetsästä, Kirsti ihastelee kultanauhusta (Ligularia wilsoniana). 

Nauhuksen korkeat kukkavarret houkuttelevat perhosia. Kasvin ainoa huono puoli on surkea kuivuudenkesto. 

Taajama-alueilla on kasteluveden saanti usein ongelmallista. Vesijohtovettä ei raaski käyttää. 

– Keräämme sadevedet omaan hulevesikaivoon, josta otamme uppopumpulla kasteluvettä, Raimo paljastaa. – Jos sataa paljon, ylimääräiset vedet menevät kaupungin viemäriin. 

Kukkaloisto ilostuttaa ohikulkijaa 

Naapuritalot ovat vieressä, mutta niitä ei edes huomaa. Korkeat perennaistutukset, köynnöstelineisiin ja puihin kiipeilevät kärhöt sekä korkeat, kapeiksi leikatut tuijat tuovat näkösuojaa. Liikenteen melua ei rauhallisella omakotialueella ole, mutta L-kirjaimen muotoinen talo eristää takapihan katualueesta mukavasti. 

– Puut ovat tärkeitä pienelläkin pihalla, Kirsti ja Raimo pohtivat. – Suojan ja lehtevyyden lisäksi niiden alle pääsee varjoon. Etupihan kaksi isoa purppuraomenapuuta varjostavat ja tuovat yksityisyyttä. 

Omenapuiden alle on valittu pensaita ja perennoja koko kasvukautta ajatellen, mistä ohikulkijatkin pääsevät nauttimaan. Yksi hienoimmista on gentinatsalea 'Aamurusko' (Rhododendron Ghent-Ryhmä). Moni lenkkeilijä pysähtyy ja kysyy, mikä on tuo loistava pensas. 

– Se on niin hehkuvan oranssi, sellainen kuin pensaan sisällä olisi valo! 

Vaihtelevien istutusten lisäksi piha myös muuttuu sesongin mukaan. Alppiruusut (Rhododendron) ja etupihan upeat vaaleanpunakukkaiset koristeomenapuut kukkivat kesän aluksi. Niiden jälkeen avautuvat kurjenmiekat (Iris), idänunikot (Papaver orientale) ja keltapäivänliljat (Hemerocallis lilioasphodelus), joiden jälkeen kukkaan tulevat pionit (Paeonia), ruusut (Rosa) ja hortensiat (Hydrangea). 

Talveakin on ajateltu. Leutona talvena saattaa näsiä (Daphne mezereum) kukkia monta kuukautta. Runsas havupensaiden käyttö takaa, että pihassa on kaunista katsottavaa talvellakin. Myös Virosta hankittu ainavihanta puksipuu (Buxus) kestää II-vyöhykkeen talvet moitteetta. 

Monen sukupolven juhlat ja leikit 

Marmelat voittivat Porin kaupungin järjestämän pihakilpailun jo vuonna 1993. Silloin pihaa oli hoidettu vasta reilut kymmenen vuotta. 

– Muutimme tähän kerrostalosta vuonna 1981. Olimme molemmat kerrostalossa töissäkin, Raimo huoltomiehenä ja minä kiinteistönhoitajana, Kirsti kertoo. 

– Tuttu pankinjohtaja sanoi, että nyt lakkaatte maksamasta vuokraa ja ostatte oman talon. Niin sitten tehtiin ja olihan se mukavaa päästä omakotitaloon, kun työpäivät kuitenkin vietettiin kerrostalojen parissa, pariskunta muistelee. 

Tässä pihassa on vanhin poika vihitty ja hänen poikansa kastettu. Syntymäpäiviä vietetään, viimeksi Raimon tasavuosia. 

– Juhlat vaativat aina valmisteluja, mutta se on hauskaa, Kirsti kertoo. – Olen tehnyt elämästämme laulun sanat, ja se esitettiin juhlissa. 

Kirsti ja Raimo tapasivat joulun aikaan lähes puoli vuosisataa sitten. Kirsti oli jäänyt leskeksi ja kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi hyvin nuorena. 

– Löysin hyvän miehen, Kirsti kertoo. – Raimo on pitänyt lapsiani omanaan. 

Myös lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset saavat nauttia Raimon huomiosta. Hän valmisti pojanpojalle lasten sohvan vanhan mallin mukaan. Tämä ei osannut vielä puhua, mutta näytti värikartasta iloisenpunaista väriä, jollaiseksi penkki maalattiin. 

Kätevä isäntä 

Hiekkalaatikko ei ole tämänhetkisten pikkulasten suosiossa, niinpä se toimii Raimon kivivarastona. Hän on tehnyt itse pihan kauniit kiveykset, eikä pelkästään kiveykset, vaan laatatkin – ja niitä on satoja. Pariskunta mietti yhteistuumin laatoitusten värit, jotka sopivat tismalleen paikoilleen. Keinun edessä ja muissa pysähdyspaikoissa on klassisia tähtikuvioita, polkujen varsilla teema toistuu pienemmässä koossa. 

Lisäksi Raimo valmistaa kasvitukia kaatuileville kasveille. 

– Mää niihin hermostuin, niin Raimo pisti tuulemaan, Kirsti nauraa. 

Toinen hermostuttava asia ovat lehtokotilot. Niitä on Porissa runsaasti. 

– Mutta onneksi ei ole espanjansiruetanaa. Liljakukkoja harmiksemme on, mutta ainahan puutarhassa on kaikenlaista, se on osa luontoa. 

Havukasveja pariskunta muotoilee, sillä pienellä pihalla ne on paras pitää tiiviskasvuisina. Perennat saavat kasvaa kuten haluavat, vaikka välillä Kirsti haluaisi hieman ohjata niitä. Harmaakäenkukkia (Lychnis coronaria) pitäisi saada peittämään alastomanimmen (Colchicum autumnale) lehdet, jotka eivät ole erityisen kauniit. 

– Mutta ei harmaakäenkukan siirtäminen oikein onnistu, Kirsti huomauttaa. Siementaimia ilmestyy mihin sattuu. 

Piha näyttää erittäin viimeistellyltä. Onko se valmis? 

– Olemme itse suunnitelleet tämän osa kerrallaan, Raimo tuumii. – Ei, ei tämä valmistu koskaan. 

Meidän piha, Pihatarinat

Saila Routio

Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri. Lue Sailan juttuja

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Tilaa Oma PIHA

Mainos päättyy