Siirry sisältöön

Saila Routio

Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.

  • Silmänilot talvisessa puutarhassa

    Jos piha ei saa lumipeittoa, kuten joskus rannikkoalueilla käy, paljastuu istutusalueilta aika paljonkin ihasteltavaa. Talviseen vihreyteen kannattaa suorastaan panostaa.

  • Mikä kasvuvyöhyke?

    Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymis- eli kestävyysvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.

  • Kirje Pihakalenterin tekijältä

    Hei vaan! On taas se ihana aika vuodesta, kun Pihakalenteri on tehty ja se lähtee painosta tilaajille kuun vaihteessa. Tätä on kuukausia suunniteltu, kirjoitettu ja kuvattu. Ja nyt se on käsissä! Sain ennakkokappaleen kuvaamista varten. Syksyisestä pihasta löytyi vehreä valkokuusi ’Sander’s Blue’ (Picea glauca) kalenterin taustaksi. Olen jo monena vuonna tehnyt Pihakalenteriin viikkotekstit. Se on

  • Omenapuun syysleikkuu

    Oma PIHA -lehdessä 5/2024 on paljon asiaa omenapuista: neuvoja lajikkeen valintaan, hedelmätarhan suunnitteluun ja säilöntään. Itse kirjoitin lyhyen jutun siitä, kuinka monella eri tavalla omenapuuta voi leikata. Omakin omenapuuni esiintyy muiden mallien joukossa – tässä omenapuuni tarinaa vähän lähemmin. Kun kävin katsomassa myytävää, nykyistä taloani toukokuussa 2006, kasvoi talon edessä surkea omenapuu, jonka runko oli

  • Ruusun pistokas

    Tarvitsin kesäkuun alussa pari kuvaa ruusun pistokaslisäyksestä. Piti näin ollen ottaa ruususta pistokas. Päädyin ihanaan kirjavakukkaiseen bourbonruusuun ’Variegata di Bologna’, jonka olin istuttanut edelliskesänä. Se ei ole vielä kukkinut ruusutarhassani, mutta on toivottavasti keskittynyt juurtumiseen. Ainakin se näyttää voivan varsin hyvin. Mutta koska se on harvinainen herkku, jota jouduin vähän etsimään ja onnenkantamoisella löysin, ajattelin,

  • Kukkasipulien aika

    Toukokuu, ihanien sipulikukkien luvattu kuukausi, on vuoden huumaavinta aikaa. Toisaalta tämä intiaanikesä on aika mahtavaa. Tuntuu jollain lailla hassulta nähdä kaupoissa kukkasipuleita, kun olo on kumman heinäkuinen. Totta se on: nyt on syyskuu. Syksyssä on monet hyvät puolet. Yksi kivoimpia on ensi kevään ajattelu ja suunnittelu. Toivottavasti olen muistanut kirjata puutarhapäiväkirjaan paikkoja, joihin haluan istuttaa

  • Herkulliset aroniat – vai onko?

    Lukijamme Mona lähetti kuvan marjoja notkuvasta marja-aroniasta ja kokemuksiaan siitä. ”Sanotaan, että marja-aronian marjat pitää noukkia vasta myöhään syksyllä, muuten marjat ovat kitkeriä. Olen itse todennut, että marjat on paras noukkia vasta lehtien pudotessa. Ostin mökille marja-aronian kolme vuotta sitten. Viime syksynä noukin viimeiset pari marjaa vasta lehtien pudottua. Ne olivat mahdottoman makeita ja herkullisia!

  • Perhospuutarhuri

    Ensin Sotkamon Taimiston liikeidealle naureskeltiin. Että oikein perhoskasveja. Ajatusmaailma muuttui kuitenkin nopeasti. Kasvivalinnoilla voi vaikuttaa muun muassa pihan lintulajistoon.

  • Kämppäkavereina talvetettavat kasvit

    Vähän, tai paljonkin, mietityttää, kuinka kaikki puutarhan kasvit pärjäävät, kun tuli tällainen ikijäätalvi. Sen aika näyttää, mutta sisällä on onneksi ihan mukavat oltavat. Ruostekukka kukki kauniisti marraskuussa, kun kannoin sen sisään lähestyvän talven alta. Se kukki vielä joulunakin. Vasta viime viikolla leikkasin sen kuivat kukkavarret ja lehdet pois, vaikka kukat olivat vielä kuivuneinakin ihanan oranssinkeltaisia.

  • Vihreä joulumieli

    Kuulutko heihin, joille joulun täytyy olla valkoinen? Tältä näyttää pihassani Turun saaristossa nyt. Onneksi minulle vihreä joulu on erittäin mieleinen. Eipä tarvitse edes joulukuusta kantaa sisälle, kun näkymät ovat näin vihreät. Toiveikkaana olen kiertänyt pihan ympäri jo monena päivänä etsien lumikellojen piippoja. Maa on kohmeinen, pakkasjakso oli pitkä ja ankara. Lumi toi onneksi tänne saaristoonkin