Viikonlopun aikana kävin parikin kertaa Hangon kaupungin puistolammella eli Parkdammenilla, jota voi hyvästä syystä kutsua myös lummelammeksi. Kesäkuun puolenvälin paikkeilla lähes koko lammenpinta peittyy kukkivista lumpeista (gallerian kolme viimeistä kuvaa). Monivuotiset ja paksut juurakot ovat jo varmaankin työntämässä uutta kasvua kohti pintaa, mutta toistaiseksi näkymää hallitsevat vesilinnut ja lokit, joilla on meneillään kiihkeät, vettä pärskyttävät lemmenleikit eli soidinmenot.
Lammen rannalla kasvaa joitakin korkeita pensaita, joissa olen muina vuosina tottunut näkemään lähinnä tiaisia ja pajulintuja. Nyt yllätyin, kun näin pensaissa hyörimässä puolikymmentä vikkeläliikkeistä hippiäistä, jotka viihtyvät lähinnä kuusivaltaisissa sekametsissä. Kovat pakkaset verottavat yleensä kovastikin talvehtimaan jäänyttä hippiäiskantaa. Saattaa olla, että nyt, olemattoman talven takia, hippiäisiä on niin runsaasti, että osa niistä on lähtenyt kaupunkiin saakka ravintoa etsimään. Ja löytyihän sitä ravintoa, kuten (tekstin jälkeisestä) gallerian ensimmäisestä kuvasta voi havaita. Siinä hippiäisellä on nokkansa kärjessä pienenpieni hämähäkki.
Jo viikko sitten näin kevään ensimmäisen västäräkin tepastelemassa lammen vieressä olevalla tenniskentällä. Ehkäpä tuo kuvan västäräkki rannalla on se sama. Punarinta puikkelehti myös pensaiden oksilla. Se tuntui olevan kovin arka kuvattavaksi. Potikohan se vielä muuttomatkaväsymystä? Lokeilla on tapana istua (tai seisoa) lammen päälle rakennetun istumalaiturin kaiteella. Nyt siinä nuokkui puoliunessa kaksi naurulokkia.
Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017).
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Tämän viikon tiistaina (3.1.) mittarin elohopea näytti noin kymmentä pakkasastetta. Aurinko oli paistellut koko päivän niin mukavasti, että päätin käväistä pikaisesti merenrannalla katsomassa olisiko siellä mitään kuvattavaa viimeisten auringonsäteiden valossa. Oheiset 10 kuvaa on otettu Hankoniemellä sijaitsevan, talvihiljaisen Prediumin lomakylän edustalta.
Kävin eilen (15.2.) merenrannalla Lappohjassa katselemassa olisiko muutaman asteen pakkanen ja vapaina vellovat aallot tehneet viime kesän jäljiltä oleviin korrenpätkiin jäisiä muotoja. Ja olihan niissä, kuten oheiset kuvat osoittavat. Itselleni tulee mieleen kahdesta ensimmäisestä kuvasta äkkiseltään vilkaistuna, että siinähän on kuin pajunoksia kissoineen. Korret ovat järviruokoa, joista muodostuu tälle rannalle kesäisin 3-4 metrin korkuinen ruovikko,
Edellisestä postauksestani ”Kukintaa ikkunalla” (5.2.) on varsin mainio ja humoristinen luonnehdinta Oma PIHAn facebook-sivulla: ”Talvi on vanginnut Eeron tupaukoksi….” Tupaukko ja hänen turinansa juontuvat vanhasta kansanperinteestä. Voimansa menettäneet papat siirtyivät tupaukoiksi, missä virassa he piipahtivat nopsasti pakkasesta puut sisälle ja virittivät valkeat uuniin ruoan kypsyttelyä ja lämmintä varten. Toisin kuin monia muita, talvi ei kuitenkaan
Kävin torstaina (26.5.) kiertelemässä Hangon rantoja ja puistoja. Casinon edustan hienot tulppaani-istutukset olivat vielä näyttäviä, vaikka kukintaa on kestänyt jo melko pitkään. Viereisen puistolammen pinta alkaa täyttyä upeista lumpeenkukista. Luulisin näkymän olevan kauneimmillaan viikon kahden kuluttua. Onneksi valkoposkihanhet olivat häipyneet – ilmeisesti pesintäpuuhiinsa – lampea ympäröiviltä nurmialueilta, joten vastedes kengänpohjat pysyvät siistimpinä. Huomasin lammenrannalla muutamia
Karjalanruusu aloittaa ruusupuiston kukintanäytöksen, jota jatkuu talven kynnykselle saakka. Kai Ahmio seuraa näytöstä päivittäin. Välillä hän piipahtaa puistossa parikin kertaa päivässä.
Oma PIHA -lehden järjestämässä Suomen Paras Piha -kilpailun finaalissa oli mukana Mensosten piha Lemiltä. Piha on vasta muutaman vuoden ikäinen, mutta se tarjoaa lapsille mielenkiintoisen seikkailuympäristön.
Kukoistavalla porvoolaispihalla kasvillisuus, kivet ja polut ovat asettuneet paikoilleen kuin luonnostaan. Monilajinen ja monipuolinen piha antaa hoitajilleen voimaa, ja siellä viihtyvät myös luonnon eläimet.
Kun puut kasvavat, istuskellaan saunan vilvoitteluterassilla latvusten alla ja popsitaan marjoja pensaista – seitsemännen kerroksen korkeudella.
Leean ja Karin kesäparatiisi on käsin rakennettu ja huolella kunnostettu pihapiiri, joka huokuu vanhan ajan tunnelmaa.
Henkeäsalpaava The Lost Gardens of Heligan on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Puutarha on Eden Projectin luojan Tim Smitin ensimmäinen taidonnäyte. Se on valtavalla työmäärällä upeasti entisöity, lähes sadan hehtaarin laajuinen puutarhakokonaisuus.
