Muovin määrää vähennetään pihassa ja puutarhassa tietoisilla valinnoilla. Luonnonmateriaalit miellyttävät silmää ja ovat ympäristön ystäviä.
Muovin aiheuttamiin ongelmiin on havahduttu toden teolla viime vuosina. Uutiskuvien öljyn tahrimat linnut ovat vaihtuneet muoviroskaan peittyneisiin hiekkarantoihin ja mikromuoviin tukehtuviin kilpikonniin. Vaikka muovia nykyään kierrätetään ja poltetaan energiaksi, suuri osa muovijätteestä päätyy edelleen kaatopaikoille ja täyttömaan sekaan.
Muovin historia on lyhyt, ja maailmanvalloituksensa se aloitti vasta toisen maailmansodan jälkeen. Muovilla on monia hyviä ominaisuuksia: se on edullista, kevyttä, taipuisaa ja suhteellisen kestävää. Rikkoutunut muovituote ei kuitenkaan ole yleensä korjattavissa, vaan se heitetään pois. Esteettisiltä ominaisuuksiltaan muovi jää muiden materiaalien varjoon eikä se patinoidu vanhetessaan kauniisti.
Puutarhakaan ei ole muovista vapaa, päinvastoin. Muovia käytetään taimiruukuissa, nimikylteissä, multasäkeissä, harso- ja maisemointikankaissa, ämpäreissä, vesialtaissa, säleiköissä, työkaluissa, letkuissa, puutarhakalusteissa, jopa terassilaudoissa ja pihalaatoissa. Vaikka muovi on tullut jäädäkseen, voi sen määrää vähentää omilla valinnoilla. Otetaan mummon vanhat niksit käyttöön ja suositaan maatuvia ja aikaa kestäviä materiaaleja, kuten puuta, paperia, kangasta, lasia, kiveä ja metallia. Liikemaailma seuraa perässä, sillä se kuuntelee herkällä korvalla kuluttajien mieltymyksiä.
Hyötytarhoilla, mansikkamailla ja pensaiden alla käytetyt muovikatteet ovat käteviä, mutta haurastuessaan pian käyttökelvottomia ja hankalia poistaa. Eloperäiset katteet ovat hyvä vaihtoehto. Kasvimaalla käytetään olkia, ruohosilppua ja sanomalehtiä, kun taas pihapuutarhaan sopivat tyylikkäät puunkuori- ja koristekatteet, liuskekivet ja sora. Pienemmille alueille riittävät rikkoontuneiden saviruukkujen palaset.
Muovisella kastelukannulla on etunsa, se on kevyt kantaa ja edullinen ostaa. Kauneudessa se ei kuitenkaan pärjää sinkkikannulle! Vanhat sinkkikannut ja -ämpärit voi myös korjata, jos niiden liitokset alkavat vuotaa. Reikiintynyt sinkkiastia kelpaa pihalle romanttiseksi istutusruukuksi. Sijoita siihen huolettomia kedonkukkia tai minttua, jonka ei haluta leviävän koko pihaan. Ruukkukukkien kasteluun tyylikäs ja kestävä valinta on ruostumattomasta teräksestä valmistettu kannu.
Kivi on täydellinen vastakohta muoville ja pitkäikäinen materiaali pihapuutarhaan. Kivi kestää säiden vaihteluja ja ajan hammasta. Pienet kolhut, sammal ja jäkälä eivät haittaa, vaan kuuluvat ikään kuin pakettiin. Kiven suurin haitta on paino. Kun kiviset penkit, pöydät, ruukut ja koristeet asetetaan paikoilleen, niitä ei enää juuri siirrellä.
Muovi on löytänyt tiensä myös työkaluihin, mutta perinteisiäkin materiaaleja on yhä tarjolla. Kun kirveen puuvarsi katkeaa, sen voi vaihtaa. Puinen haravanvarsi tuntuu kädessä hyvältä ja kevyet metallipiikit taipuvat luontevasti – haravoinnin äänikin on kaunis! Harjana toimii risuluuta. Japanilaista puutarhaa hoidetaan bambusta valmistetuilla haravilla ja haroilla, muu ei tulisi kuuloonkaan.
Valmiit kesäkukka-amppelit on kätevä ripustaa oven pieleen tai roskakatosta kaunistamaan. Kauden jälkeen käteen jää tyhjä muoviruukku, jonka voi pestä ja käyttää uudelleen. Usein se kuitenkin heitetään pois. Entä jos tekisikin amppeliasetelman itse? Tällöin kiinnitetään huomiota amppelin ulkonäköön: se voi olla punottu pajukori, keraaminen ruukku tai metalliketjuun kiinnitetty kookoskuituinen astia. Kauniissa amppelissa kukkaloisto tulee upeasti esiin.
Muovinaru ei kestä muuttuvassa säässä kovinkaan kauan ja haurastuessaan siitä tulee rispaantunut ja ruma. Naruja, köysiä ja muita kiinnittimiä on tarjolla muistakin materiaaleista ja moniin eri tarkoituksiin: puuvillaa, hamppua, agaavekasvista saatua sisalia, juuttia ja niintä. Paperinarua voi käyttää paikassa, jossa se ei pääse vettymään. Joskus kaikkein paras ja kestävin kiinnitysmateriaali on metallilanka.
Taimia voi kasvattaa melkein missä tahansa! Käytä muovipurkkien sijaan kananmunakennoja, leikkaa maitopurkeista sopivan kokoisia astioita tai tee sanomalehdestä kertakäyttöpotit. Valmiit turveruukut voi istuttaa sellaisenaan maahan. Yksittäispottien sijaan taimet voi kasvattaa laakeilla alustoilla, joista taimet irrotetaan yksitellen maahan pantaviksi.
Hallalta ja pikkupakkaselta on kasveja suojeltu ennen synteettisten peiteharsojen keksimistäkin. Vielä 1970-luvulla emännät peittelivät tomaatintaimensa ja muut herkät kasvit sanomalehdillä tai vanhoilla lakanoilla. Kolminkertaisena sanomalehti antaa hyvän suojan kylmää vastaan, paikoillaan paperit pidetään kepeillä ja kivillä. Pipot ja pannumyssyt suojaavat puolestaan pienempiä taimia. Yksittäiselle taimelle voi taiteilla pienen sanomalehtikodan yösuojaksi.
Lasikellot eli lasiset kuvut olivat suosittuja viktoriaanisella ajalla, jolloin ne toimivat yksittäisten kasvien minikasvihuoneina. Kauneimmat lasikellot hivelevät esteetikon silmää. Kupuja voi käyttää pihalla sekä taimikasvatuksessa, jolloin iso juomalasi tai avoin lasimaljakko ajaa asian.
Muovisille nurmikonreunuksille on monia vaihtoehtoja. Kanttaamalla saadaan siistit ja tyylikkäät reunat erottamaan nurmi istutusalueista. Vastaavasti voi käyttää kiviä, puureunuksia, metallisia rajauslistoja tai punoa reunus pajusta.
Puutarhakalusteissa puu on poikaa. Se tuntuu miellyttävältä iholla ja kestää pitkään. Rikkoutuneet puukalusteet on helppo korjata, ja kun niistä aika jättää, ne voi maalattua tai kyllästettyä puuta lukuun ottamatta polttaa saunanpesässä. Puupintojen ilmettä voi piristää hionnalla ja pellavaöljyllä tai maalaamalla haluamansa värisiksi.
Vanhoja ikkunalaseja ei kannata heittää pois vaan hyödyntää kasvimaalla. Kasvilavaan voi liittää yksittäiset ikkunat kansiksi, joiden lämmössä kevätsato aikaistuu. Jos ikkunoita siunaantuu runsaasti, niistä rakennetaan sieviä ja omaperäisiä kausihuoneita tai seinää vasten tuettuja minikasvihuoneita. Lasiset ansarit olivat suosittuja 1800-luvulla, kun trooppiset kasvit olivat muotia.
Parvekkeen kaiteelle ja ikkunalaudoille sijoitetut kukka-astiat voivat aivan hyvin olla keraamisia, sinkkisiä tai puisia. Punasaviset parvekelaatikot sointuvat tiilitalon verhoukseen, kun taas puiset istutusastiat tuovat syksyiselle puuterassille tšehovilaista tunnelmaa rönsyilevine muratteineen.
Lannoitteiden muoviastioita ja -säkkejä voi välttää tekemällä lannoitteet itse. Vanha kunnon nokkoskäyte on tuhtia tavaraa, mutta ilmaista ja helppo valmistaa. Nokkoset laitetaan saaviin, kaadetaan vettä päälle ja annetaan hautua. Kompostikäymälästä erikseen kerätty virtsa on sekin hyvää lannoitusainetta sellaisenaan tai laimennettuna. Hevosenlantaa voi hakea suoraan tallilta, ja kanankakkaakin kannattaa kysellä.
Multakin pakataan muoviin, samoin sora ja katemateriaalit. Muovijätettä välttelevä puutarhuri tekee tilaukset suoraan tuottajalta ja saa pihaansa komean multa- tai sorakasan. Kuormia kannattaa tilata myös kimpassa palstaviljelijöiden tai naapurien kesken. Omaa mullantuotantoa ei pidä väheksyä, kompostissa multaa valmistuu puolihuomaamatta.
Köynnöstukien materiaaliin kannattaa satsata, sillä kun tuet ovat kauniit, ei kasvillisuuden tarvitse peittää niitä. Seinää vasten asetettavat puiset tai pajusta punotut tuet ovat ekologinen ja esteettinen vaihtoehto muovisille tai muovitetuille tuille. Tyylikkäitä ovat lisäksi puutarhassa itsenäisesti seisovat, raudasta tai teräksestä valmistetut kukkatuet, joita pitkin kärhöt ja köynnösruusut kiipeilevät.
Keraamiset kukkaruukut ovat kauniita, kestäviä ja tukevia, ja toisin kuin muoviruukkujen, niiden väri ei haalistu auringossa. Näyttävimpiä ovat koristeelliset, maalatut ruukut, kun taas punasavisissa terrakottaruukuissa on maanläheistä viehätystä. Sinkkisangot, vanhat emaliastiat ja ruosteiset rautapadat sopivat niin ikään muovittoman puutarhan istutusastioiksi.
Taimitorille mennessä on hyvä ottaa mukaan oma kassi tai kori, jolloin välttyy kertakäyttöisiltä muovipusseilta. Ostotaimet myydään tavallisesti muoviruukuissa, mutta jakotaimet voi nostaa koriin sellaisenaan tai kietaista niiden ympärille palan juuttikangasta. Siistinä kori pysyy, kun sen vuoraa sanomalehdellä, paksulla kartongilla tai mehiläisvahalla käsitellyllä kankaalla.
Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Talventörröttäjiksi kutsutaan ruohovartisia kasveja, joiden kuolleet varret ovat tarpeeksi jäykkiä jäämään pystyyn nietosten keskelle jopa kevääseen saakka. Kuihtuneet muodot nousevat esiin lumisen puutarhan harmonista taustaa vasten. Kauneus piilee graafisuuden lisäksi varsien maanläheisen ruskeassa, ajoittain kuuran sävyttämässä värityksessä. Silmänilon lisäksi talventörröttäjät tarjoavat talvimuonaa linnuille.
Kivi on kiehtova elementti niin pihalla, terassilla kuin portin pielessä. Sammalpeitteinen siirtolohkare henkii historiaa ja luonnon voimaa, ja pikkukivet muotoutuvat koristeiksi sellaisinaan tai maalattuina. Kivet, kaikenlaiset, kannattaa ottaa osaksi puutarhaa.
Sininen, valkoinen, keltainen – siinä on kevään vuokkoihanuuksien kukintajärjestys. Vuokonkukkien monimuotoisuus voi innostaa ryhtymään kasvikeräilijäksi. Valkovuokkomeren hohtava valo ja vuokkokimppu, onnekkaasti kohdattu keltavuokkolaikku ja sinivuokkojen salaperäinen sinisyys kuuluvat kevääseemme. Nämä näyt ovat piirtyneet lähtemättömästi muistiin usein jo lapsuudessa, ja myöhemminkin moni haluaa istuttaa kevätkukista juuri vuokkoja ihaillakseen niiden yltäkylläistä loistoa pihamaalla. Sini-, valko- ja keltavuokot
Lumitöiden lomassa voi pihapiiriin jäädyttää raidallisia lyhtyjä talvi-iltojen iloksi. Viirut syntyvät pajujen tai muiden nuorien vesojen avulla. Tyynessä säässä lyhdyt voi varustaa kynttilöin, tuulisempana iltana led-valoin tai led-kynttilöin.
Karjalanruusu aloittaa ruusupuiston kukintanäytöksen, jota jatkuu talven kynnykselle saakka. Kai Ahmio seuraa näytöstä päivittäin. Välillä hän piipahtaa puistossa parikin kertaa päivässä.
Oma PIHA -lehden järjestämässä Suomen Paras Piha -kilpailun finaalissa oli mukana Mensosten piha Lemiltä. Piha on vasta muutaman vuoden ikäinen, mutta se tarjoaa lapsille mielenkiintoisen seikkailuympäristön.
Kukoistavalla porvoolaispihalla kasvillisuus, kivet ja polut ovat asettuneet paikoilleen kuin luonnostaan. Monilajinen ja monipuolinen piha antaa hoitajilleen voimaa, ja siellä viihtyvät myös luonnon eläimet.
Kun puut kasvavat, istuskellaan saunan vilvoitteluterassilla latvusten alla ja popsitaan marjoja pensaista – seitsemännen kerroksen korkeudella.
Leean ja Karin kesäparatiisi on käsin rakennettu ja huolella kunnostettu pihapiiri, joka huokuu vanhan ajan tunnelmaa.
Henkeäsalpaava The Lost Gardens of Heligan on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Puutarha on Eden Projectin luojan Tim Smitin ensimmäinen taidonnäyte. Se on valtavalla työmäärällä upeasti entisöity, lähes sadan hehtaarin laajuinen puutarhakokonaisuus.
