Talventörröttäjiksi kutsutaan ruohovartisia kasveja, joiden kuolleet varret ovat tarpeeksi jäykkiä jäämään pystyyn nietosten keskelle jopa kevääseen saakka. Kuihtuneet muodot nousevat esiin lumisen puutarhan harmonista taustaa vasten. Kauneus piilee graafisuuden lisäksi varsien maanläheisen ruskeassa, ajoittain kuuran sävyttämässä värityksessä. Silmänilon lisäksi talventörröttäjät tarjoavat talvimuonaa linnuille.
Kaksivuotinen laidunkarstaohdake (Dipsacus fullonum) edustaa talventörröttäjien jopa monimetristä hujoppiosastoa ja erottuu paksustakin hangesta. Varret kannattelevat piikikkään oloisia, kanelinsävyisiä ja munanmuotoisia mykerökukintoja, joista talvilinnut löytävät ravintoa.
Palmu- eli mustakaalit (Brassica oleracea Sabellica-Ryhmä)
vartioivat talvista kasvimaata kuin lumen keskelle päätynyt eksoottinen ryhmä pikkuisia puita. Palmukaali on monen hyötyviljelijän suosikki, sillä sen ravinteikasta, ensipakkasten makeut-
tamaa satoa kerätään vielä lumivaipan altakin. Kaalilla on siis hauskoja ja hyviä talviominaisuuksia, vaikka se tukevarunkoisena kasvina hieman poikkeaakin talventörröttäjämielikuvasta.
Jaloangervot (Astilbe) kuuluvat monen perennaryhmän vakiolajistoon. Ne pysyvät ryhdissä kasvukauden sateissa ja tuulissa sekä myös talventörröttäjinä. Erikorkuisia kasvustoja muodostavien jaloangervojen kukintovarret täplittävät puutarhan lumilakeutta hauskana minimetsänä.
Kaukoidästä kotoisin oleva dahuriankarhunputki (Angelica dahurica) esittelee sarjakukkaisten kasvien ihastuttavaa talventörröttäjätyyliä suurikokoisemmassa mittakaavassa kuin meillä tunnetummat karhun-, jättikarhun- ja väinönputket. Sarjakukkaisten talventörröttäjien sädehtivät ja arkkitehtoniset siluetit ovat vertaansa vailla.
Komeamaksaruohon (Hylotelephium 'Herbstfreude') laakeat kukinnot näyttävät talvipuutarhaan ilmaantuneelta koomiselta hahmojoukolta saatuaan päälleen pakkaslumiset hatut. Kasvin talviväreissä näkyy ruskean lisäksi aavistuksia kuultavasta vaaleanpunaisesta ja oranssista. Kuihtuneen maksaruohopensaan muoto on kauniin kaareva ja linjakas.
Kuvan jättiratamon (Plantago maxima) sekä tutumman piharatamon (P. major) ja sen erisävyisten puutarhamuotojen terhakkaat tähkät pistävät esiin matalasta hangesta. Ne muistuttavat hiirenhäntiä tai jonkin siiliä pehmeämmän eläimen selkäpiikkejä. Talvisessa puutarhassa kyykistelevälle katsojalle ratamo tarjoaa nähtäväksi maanläheisiä ruskean sävyjä.
Pensasmaisen hopeamarunan (Artemisia ludoviciana) metriset varret kasvavat tukeviksi auringossa, mikä auttaa pystyssä pysymistä talvella. Talvisessa puutarhassa ruskeanharmahtavaksi kuihtunut marunanvarsisto antaa siron ja keveän vaikutelman lumen yllä leijailevista savukiehkuroista.
Koristeheinien, kuten kuvan hieman talvenaran elefanttiheinän (Miscanthus sinensis) ja kestävämmän koristekastikan (Calamagrostis × acutiflora), röyhyt kannattaa jättää puutarhan talviseksi iloksi. Talvipäivän valo saa ne hohtamaan kauniisti, ja korretkin sävyttyvät lämpimän ruskeiksi. Kuivat koristeheinikot myös kahisevat mukavasti tuulessa. Leikkaamatta jättäminen edistää lisäksi heinien talvehtimista.
Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) on luontopihan parhaita talventörröttäjiä. Kuihtuneet, osin puutuneet ja taitettaessa napsahtavat varret ovat erityisen sitkeitä pysymään pystyssä. Tumma, miltei parkkiintuneen musta väri on dramaattinen varsien noustessa lumihangesta. Kuura koristelee nappimaisia mykerökukintoja pitsin kaltaisesti.
Kun kotkansiipisaniaisten (Matteuccia struthiopteris) uljaat lehtitötteröt lakoavat syksyisin, paljastuu niiden sisältä yhä ryhdikkäitä ja koristeellisia itiöpesäkelehtiä. Nämä lehdet ovat matalahkoja ja nousevat maasta kimppuna kuin tummasakarainen kruunu. Itiölehdet luovat varjopuutarhaan jännittävää muinaismaailman tunnelmaa kevääseen saakka.
Varjolilja (Lilium martagon) on isoäitien puutarhoista tuttu sipulikasvi, joka kukkii heti keskikesän jälkeen vaihtelevan täplikkäin, vaaleanpunertavin tai valkoisin turbaanikukin. Ruukkumaisia kotahedelmiä kantavat liljanvarret voivat olla jopa yli metrin korkuiset. Kuihtuneina niistä tulee erityisen herkän näköisiä, hyvin pystyssä pysyviä talventörröttäjiä.
Kesäkuuruoho (Lunaria annua) on talventörröttäjistä erikoisimpia ja käy mainiosti myös kuivakukaksi. Illakkoa muistuttava, yleensä kaksivuotinen ristikukkaiskasvi tekee liiloja tai valkeita kukkia. Kukkiessaan kasvi voi hyötyä tukemisesta etenkin tuulisilla paikoilla. Pyöreät ja litteät, hopearahoiksikin kutsutut lituhedelmät kuivuvat silkkipaperimaisiksi ja kuultavat valoisasti talviauringossa.
Kirjoitan tekstejä kasvien maailmasta, puutarhastani Hangon saaristossa ja vuodenaikojen inspiroimia juttuja koti- ja ulkomailta. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Kivi on kiehtova elementti niin pihalla, terassilla kuin portin pielessä. Sammalpeitteinen siirtolohkare henkii historiaa ja luonnon voimaa, ja pikkukivet muotoutuvat koristeiksi sellaisinaan tai maalattuina. Kivet, kaikenlaiset, kannattaa ottaa osaksi puutarhaa.
On hetki ennen uuden syntyä. Maa lepää lumen alla. Talvi näyttää pieniä ihmeitä sille, joka katsoo.
Tänä talvena on ehtinyt jo olla jos jonkinlaista säätä. Luminen pakkasjoulu koettiin pitkästä aikaa myös etelässä, nyt taas lauhtuu. Samalla Alaskasta kantautuu kummia: siellä lämpöä on nyt parikymmentä astetta. Viime vuosiin mahtuu talvi, joka oli miltei yhtä lauhaa ja myrskyistä syksyn jatketta sekä useampia monimuotosäisiä talvikausia, jolloin lauhaa alkua seuraa pakastuminen talven loppupuolella. Talvivaihteluiden yllä
Viime maanantain (29.2.) luontolenkilläni kohtasin merenrannan tuntumassa pienen urpiaisparven ahmimassa siemeniä ns. talventörröttäjistä. Linnut olivat sen verran innostuneita siemenapajasta, että pääsin aika läheltä niitä kuvaamaan. Urpiaisten pyrähdettyä matkoihinsa aloin tarkastella, että minkä kasvin siemenillä ne oikein herkuttelivatkaan. Pähkäiltyäni asiaa, ja kotona myöhemmin sitä netistä tarkisteltuani päädyin siihen, että pujon pähkylöitähän ne linnut söivät. Kunpa olisi
