Opiskelin joskus aikoinaan luomuyrttiviljelyä ja siinä tuli opittua kaikenlaista yrttien viljelystä ja käytöstä. Kun yrttejä kuitenkin kasvatetaan vain omaan käyttöön, ei kummempia taitoja tarvita. Sen kun istuttaa ja odottaa satoa. Niitä ei tarvitse edes suojata peuroilta ja jäniksiltä, sillä aromikkaina useimmat yrtit eivät tunnu tuholaisille maistuvan.
Ensimmäinen yrttilaatikkoni tuli tiensä päähän, se oli tehty huonoksi menneistä hirsistä ja palveli yli kymmenen vuotta. Uusikin tuli tehtyä jämätavarasta, mutta eiköhän tuolla seuraavat kymmenen vuotta selvitä.
Monivuotiset yrtit on sen vuoksi kätevintä pitää omassa laatikossaan, että niitä ei tarvitse vuosittain kylvää tai hankkia taimina. Ne ovat ja pysyvät vuodesta toiseen. Tarhurin ei tarvitse juuri muuta tehdä kuin saksia sieltä maustetta patoihin, munakkaisiin, kesäjuomiin ja uusien perunoiden päälle.
Tänä vuonna uudelleen rakentamani laatikon reunoille jäi tilaa, joten tökkäsin kaupasta ostetun ruukkupersiljan yhteen tyhjään kulmaan. Kauemmin se siinä tuottaa satoa kuin jääkaapissa; hyvällä tuurilla vielä ensi vuonnakin.
Persiljan takana näkyy pikkuluppiota. Se on hauska pieni kasvi, joka on muidenkin luppioiden tapaan syötävä ja kiva lisä salaattiin. Koristeelliset lehdet ja kukat ovat todella hienoa materiaalia voileipäkakun koristeluun.
Toisen puolen vapautuneeseen tilaan pistin kosmoskukkia, jotka alkavat vasta nyt kukkia. Näiden takia pitäisi muistaa välillä kastella viljelystä.
Yrttipenkissä on ajoittain hyvinkin kuivaa, sillä useimmat yrtit ovat kuivien seutujen lajeja: timjamit, salvia, rakuunat, kuvassa valkeana kukkiva talvikynteli myös. Lannoitustakaan ne eivät kaipaa, vaan maa saa olla laihaa ja hiekkaista. Kohopenkissä ja hiekansekaisessa maassa ne myös talvehtivat moitteetta.
Yrtit ovat helpoimpia kasveja, joita voi puutarhaansa pistää. Näin toteaa myös Linda, jonka artikkeli Aloittelijan yrttitarha löytyy Oma PIHA -lehden uusimmasta numerosta 4/2022.
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Ihanat leikkokukat ja hyödetyt sipulikukat luovat kotiin kevättunnelmaa. Pelargoniatkin alkavat jo silminnähden virkistyä kevään edetessä. Tässä muistutuksena muutamia yleishyödyllisiä vinkkejä jotta kasvisi kestävät mahdollisimman pitkään ja saat kaiken ilon irti alkukevään piristäjistä!
Moni perenna on syötävä ja moni vihannes kelpaa kukkapenkkiin. Hyötykasvien estetiikka ja koristekasvien hyötykäyttö, sekaviljely, hyönteiskannan suojeleminen ja mahdollisimman monipuolinen lajivalikoima pienessä puutarhassa ovat pinnalla
Sininen, valkoinen, keltainen – siinä on kevään vuokkoihanuuksien kukintajärjestys. Vuokonkukkien monimuotoisuus voi innostaa ryhtymään kasvikeräilijäksi. Valkovuokkomeren hohtava valo ja vuokkokimppu, onnekkaasti kohdattu keltavuokkolaikku ja sinivuokkojen salaperäinen sinisyys kuuluvat kevääseemme. Nämä näyt ovat piirtyneet lähtemättömästi muistiin usein jo lapsuudessa, ja myöhemminkin moni haluaa istuttaa kevätkukista juuri vuokkoja ihaillakseen niiden yltäkylläistä loistoa pihamaalla. Sini-, valko- ja keltavuokot
Aamulla herättiin hennon lumivalkeaan maisemaan. Hetkenhän sitä vain kesti, sillä kun tajusin lähteä kameroineni lumista yrttipenkkiä ikuistamaan, oli lumi jo alkanut sulaa ja kohta se oli poissa. Olkoon tämä siis ensimuisto tulevasta lumitalvesta. Salvia, sitruunamelissa, kehäkukat ja hiukan timjamiakin sieltä pilkistää.
