Pihatarinat

21.04.2026

Vihreistä vihrein kortteli

Kun puut kasvavat, istuskellaan saunan vilvoitteluterassilla latvusten alla ja popsitaan marjoja pensaista – seitsemännen kerroksen korkeudella.

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti ja kuvat Saila Routio

Kuulostaa unelta: yli 2000 neliötä kattopuutarhaa helsinkiläiskorttelin katolla Jätkäsaaressa. Kun Vihreistä vihrein -korttelin rakennuttajan TA-Yhtymän edustaja Markku Hainari oli kuulemassa vihersuunnittelija ja ympäristöbiologi Taina Suonion esitelmää viherkatoista Vantaan kaupungin hulevesiseminaarissa, hän innostui. Hän lausui silloin Suoniolle ratkaisevat sanat: ”Tehdään Helsingistä vihreä”. 

Korttelin suunnittelu alkoi vuonna 2011. Suunnitteluporukka oli poikkitieteellinen, jolloin alkuvaihe vei tavanomaista pidempään. Biologit, hortonomit ja sosiologit pohtivat projektia yhdessä arkkitehtien, teknisten suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden kanssa. Tavoitteena oli tuottaa vihreyden kokonaan peittämä kortteli, ensimmäistä kertaa Suomessa. Insinöörit miettivät, mikä on mahdollista samalla, kun tutkijoiden toiveena oli saada kattopuutarhaan erityyppisiä kasvupaikkoja, kuten keto, marjan- ja hedelmäntuotantoa, keittiöpuutarha ja perhosbaari. 

Kasveja myös parkkihallissa

Vuonna 2017 Helsingin Jätkäsaareen valmistunut Vihreistä vihrein -kortteli syntyi uteliaisuudesta, kunnianhimosta ja tarpeesta. Kahden vuokratalon kokoinen kortteli päätettiin toteuttaa niin paljon kasvillisuutta käyttäen kuin mahdollista. Sisäpihalla on keto ja perhoskasveja, parkkiluolan kattoaukosta kasvaa puita, talon seiniä pitkin kiipeävät köynnökset ja koko kattopinta-ala on otettu kasvien ja asukkaiden käyttöön. 

Kattopuutarhat ovat imeneet lähes kaiken mediahuomion tähän asti, niinpä aloitamme parkkihallista. Pihakannen aukosta nousee yllätys, alhaalla parkkihallissa kasvavien havupuiden latvat. 

– Ne piti istuttaa kookkaina, jotta latvat ulottuvat katon aukosta valoon; muuten niillä ei juuri olisi selviämisen mahdollisuutta, selventää Taina Suonio.

Puut ovat osa tutkimusta. On vaikeaa tietää, mikä on mahdollista, ennen kuin kokeilee. Jos puut eivät menesty, korvataan puut muilla lajeilla. 

Havupuiden taustaseinän koloista kurkkivat sammalet, Juhamatti Niemi-Kapeen taideteos Vierivä kivi ei sammaloidu, joka on samalla koekenttä. Sammalten käyttö on ollut vähäistä viherrakentamisessa. Viime kesän kuivuus koetteli sammalia erityisesti, mutta niillä on taipumus pärjätä ääriolosuhteissakin. 

Korttelin sisäpihalla, samoin kuin korkeimmilla katoilla, on biodiversiteettipuutarha. Kasvien menestymistä osin tuulisella ja paikoin varjoisalla, paikoin paahteisella sisäpihalla tutkitaan kymmenen vuoden ajan. Kortteli valmistui 2017.

Pyörävarastossa on maksaruohokatto. Sisäpihan kiveyksen yhdisteet puhdistavat ilmasta pakokaasupäästöjä. Tuntuu, että tähän kohteeseen on yhdistelty viimeisin teknologia ja luonto.

– Pyrimme tekemään niin hyvää kuin mahdollista, myös ympäristöä ja läheistä merta ajatellen, Suonio sanoo. 

Tavoitteena kasvillisuuden peittämät seinät

Korttelin ulkomuoto muuttuu köynnösten kasvaessa julkisivun ritilöitä pitkin ja kasvillisuuden peittäessä seiniä sekä kattoa. Samalla tutkitaan, miten julkisivujen vihreyttäminen auttaa pitämään asuntoja viileinä kesähelteillä. Parvekkeiden yhteydessä on suuret istutuslaatikot, joihin on istutettu pieniä havupensaita ja köynnöksiä. 

Seinien köynnösverkkoihin ja -vaijereihin kiipeää villiviiniä (Parthenocissus), köynnöshortensiaa (Hydrangea anomala ssp. petiolaris), piippuköynnöstä (Aristolochia), kärhöjä (Clematis), viiniköynnöstä (Vitis) ja humalaa (Humulus lupulus). Humala valittiin mukaan muiden hyvien ominaisuuksien vuosi siksikin, että se kasvaa nopeasti. Laikkuköynnöksestä (Actinidia kolomikta) valittiin kotimainen 'Annikki'-lajike.

– Se uskomus, että köynnöskasvillisuus vahingoittaa rakennuksen seinää, on osoitettu vääräksi, Suonio huomauttaa.
– Kunhan ne eivät juurru kiinni rakenteisiin, niistä on pelkkää hyötyä: ne suojaavat seinämateriaalia paahteelta ja asuntoja kuumentumiselta sekä vähentävät melua. Köynnöskasvillisuus on tärkeää luonnon monimuotoisuudenkin kannalta.

Köynnökset, samoin kuin seinien kasvilaatikoiden lajit, mietittiin ilmansuuntien ja valo-olosuhteiden mukaan. 

Ääriolosuhteiden lajeja

– Kasvilajien valinta oli projektin vaikeimpia ja antoisimpia osia, Suonio kertoo. – Elävät kasvit ovat kiehtovin puoli työssäni; se syy, miksi olen alalla. Jätkäsaaren kerrostalokorttelin katto on niin haastava kasvupaikka kuin vain voi olla. Tuuli muodostaa pyörteitä ja paahde on melkoista. Istutusten, jotka täällä pärjäävät, voidaan sanoa pärjäävän muuallakin!

Kasvilajeja mietittiin yhdessä Helsingin yliopiston dosentti Susanna Lehvävirran kanssa, aluksi poissulkien vaihtoehtoja. 

– Sitten kiinnitimme mielemme saariston kasvillisuuteen. Kallionkolon ohuessa multatilassa ja tuulessa pärjäävät lajit kestävät luultavasti katollakin.

Biodiversiteettipuutarhat ovat hankkeen luonnontilaisimpia alueita. Niissä kasvaa kotoperäisiä lajeja: ketoneilikkaa (Dianthus deltoides), siankärsämöitä (Achillea millefolium), valko- ja kelta-apilaa (Trifolium repens ja aureum), nurmi- ja rohtotädykettä (Veronica chamaedrys ja officinalis), suolaheinää (Rumex) ja päivänkakkaroita (Leucanthemum). Rikkakasveja ei kitketä – koko korttelin alueella – ennen kuin ne on tunnistettu ja niiden pärjäämistä seurattu. Jos rikkakasvi osoittautuu muita jyrääväksi lajiksi, se poistetaan. 

Kuivuutta ja tuulta kestävien taimien hankkiminen oli tärkeää, mutta harva taimisto pystyy antamaan takuuta kasvien kestämisestä ääriolosuhteissa. Hongiston Taimiston kotimaista luonnonkantaa oleville katajille pystyttiin antamaan tällainen lupaus, ja niitä istutettiinkin sekä ketokatolle että seinien suuriin kasvilaatikoihin. 

Kasvilajeiksi on valittu ensisijaisesti luonnon- ja perinnekasveja. Useiden lajien ja lajikkeiden sekoituksella pyritään selvittämään ne, joita voidaan suositella vastaaviin kohteisiin.

Ihmisen rakentama luonto

Kivikorit tarjoavat pesä- ja talvehtimiskoloja hyönteisille. Kasvillisuuden keskelle on asetettu kookkaita puunrunkoja ja suuria kiviä lähinnä hyönteisiä ajatellen. 

Biodiversiteettikattojen kumpareet on muotoiltu järviruokosilpulla. 

– Halusimme välttää muovin käyttöä niissä kohdissa, joissa se oli mahdollista, selventää Suonio. – Veden läheisyys oli siinä tärkeä kriteeri: mahdollisimman vähän kuormittavaa materiaalia, esimerkiksi mereen mahdollisesti jätettä tuottavia muoveja tai kemiallisia lannoitteita. 

Eliöstön syntymistä kattopuutarhaan tutkitaan. Vie luultavasti aikaa ennen kuin katolle muodostuu samanlainen hyönteispopulaatio kuin vastaavassa paikassa maan pinnalla. Tutkijoiden kannalta on ainutlaatuista päästä näkemään, kuinka ja millä lajistolla kasvillisuus ja hyönteiset voimakkaimmin kehittyvät ihmisen täysin rakentamassa ympäristössä. 

– Tutkimusryhmän tekemä hoitosuunnitelma on ratkaiseva, kuten sekin, että hoidolle on varattu määräraha jo kustannusarviossa, Suonio pohtii. – Kaikkien puutarhaa hoitamaan tulevien työntekijöiden täytyy olla selvillä siitä, ettei rikkaruohoa saa kitkeä eikä kemiallisia lannoitteita tai torjunta-aineita käytetä. Että kohde on osa tutkimusta.

Yhteinen kasvimaa

Suurin kattopuutarha-alue kuuluu molempien talojen yhteiselle keittiöpuutarhalle. Siitä avautuu upea näkymä satamaan. Yhdessä päädyssä on kiinteä kasvihuone. 

Suuret viljelylaatikot on jaettu pienempiin lokeroihin, joita viljellään halukkaiden asukkaiden kesken. He saavat viljellä mitä haluavat, kunhan hoito on luonnonmukaista. Kompostit sijaitsevat keittiöpuutarhan kulmauksessa, jotta niiden tyhjentäminen ja kompostimullan kärrääminen viljelylaatikoihin sujuu mahdollisimman jouhevasti.

Lapsilla on käytössään oma viljelylaatikko, lisäksi joissakin laatikoissa on monivuotista kasvillisuutta, kuten yrttejä, raparperia ja ruusuja. Kasvilaatikoiden verhoilu ja saunojen puuterassit ovat Accoya-puuta, joka on etikkakäsiteltyä mäntyä. Sitä ei tarvitse huoltaa, se on lahoamatonta ja silti myrkytöntä.

Asukkaiden kerhotilat sijaitsevat katolla ja niistä päästään suoraan puutarhaan. Suuret pöytäryhmät niin taivasalla kuin kasvihuoneessakin kutsuvat viettämään aikaa. Kattopuutarhoille on ilmeisen helppo pistäytyä virkistäytymään.

Yhteiset puutarhat ja oleskelupaikat tuottavat yhteisöllisyyttä ja asukastoimintaa.

– Asukkaat voivat varata kerhohuoneita omia juhliaan varten, lisäksi he järjestävät yhteisiä tapahtumia, kuten syksyisen sadonkorjuujuhlan. Puutarhan yhdistävä vaikutus on mahtavaa, Suonio innostuu.

Toiveissa vihreämpi suunnittelu

Taina Suonio toivoo, että kasvillisuus otettaisiin huomioon kaikissa rakennusprojekteissa jo suunnittelun alkuvaiheessa, miksei jo kaavoituksessa.

– Kaupungeissa on paljon pinta-alaa, jota voitaisiin luovuttaa luonnon käyttöön. Luonnon monimuotoisuuden parantaminen etenkin kaupunkialueilla on niin tärkeää. Toivoisin niin, että alettaisiin siirtyä yhden lajin massaistutuksista yhä enemmän kohti monilajisia kasviryhmiä, joissa olisi sija luonnonkasveille. Pieni sinnittelevä kukkanen sillä hetkellä, kun se kukkii, on aivan yhtä ihmeellinen kuin kukkapenkillinen koko kesän kukkivia ruusuja. 

Vihreistä vihrein -hanke on jo saanut paljon tunnustusta ja medianäkyvyyttä pelottomuutensa ja kunnianhimonsa ansiosta. Pohjoismaisen viherkattopalkinnon perusteluissa todettiin: "Hanke asettaa lähtötason tulevaisuuden kaupunkivihreyttämiselle". 

– Kaikkein parasta on kuitenkin palaute asukkailta, viherkattojen käyttäjiltä, Suonio myöntää. – Vaikka saisi mitä palkintoja, eivät ne lämmitä ihan niin paljoa kuin asukkaiden tyytyväisyys. 

Kasvuvyöhyke I, Pihan ammattilainen, Pihatarinat, Puutarhahistoria ja filosofia

Saila Routio

Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Tilaa Oma PIHA

Mainos päättyy