Jos piha ei saa lumipeittoa, kuten joskus rannikkoalueilla käy, paljastuu istutusalueilta aika paljonkin ihasteltavaa. Talviseen vihreyteen kannattaa suorastaan panostaa.
Talvella ei juurikaan vietetä aikaa puutarhan eri osissa, joten joka aluetta ei tarvitse miettiä talvisen kauneuden kannalta. Pääkulkureitin varrelle ja sisäänkäynnin yhteyteen on järkevää istuttaa kauniita talvikasveja, samoin miettiä talon lähelle sellainen näkymä, joka voisi olla talvisin edukseen.
Ikkunoista avautuvien maisemien tärkeys korostuu talvella – erityisesti niistä ikkunoista, joiden ääressä vietetään aikaa: ruokapöytä, sohvaryhmä, työhuone. Vähintään yksi näistä näkymistä suunnitellaan talvella katsottavaksi. Istutus on luultavasti kesälläkin kivan näköinen etenkin, jos talvivihreiden pensaiden ja perennojen väliin istutetaan jotakin kesällä kukkivaa.
Kaunis talvi-istutus voi koostua vaikkapa aidan tai pensasaidan edustalle istutetuista ainavihannista pensaista, joiden väleissä voi olla myös lehtensä varistavia lajeja, esimerkiksi pensasruusuja tai lumimarjoja, joiden oksia koristavat talvella kiulukat ja marjat. Havukasveissa panostetaan ainakin yhteen kartion muotoiseen tai pilarimaiseen pensaaseen, johon ripustetaan valosarja valaisemaan pimeimpiä kuukausia. Kasvien väliin pystytettävä valopuu on myös hyvä ajatus.
Pensaiden alla levittäytyy matala maanpeittokasvillisuus, jossa on siellä täällä korkeampia talvivihreitä perennoja, kuten jouluruusuja. Perennoissa kannattaa satsata heti aluksi useisiin taimiin, joiden avulla saavutetaan nopeasti isompi laikku talvivihreää. Kanerviakin voi tällaiseen istutukseen lisätä vaikkapa vain kausikasveiksi. Ulkomailta tuodut kanervat eivät yleensä talvehdi, mutta luonnon kanervaa voi omalta maalta tai maanomistajan luvalla siirtää puutarhaan. Varhaiskevättä ajatellen istutetaan lumikelloja ja krookuksia näkyvään kohtaan penkin etureunan tuntumaan.
Istutuksen suunnittelussa kiinnitetään huomio kasvien koon ja hahmon lisäksi lehtien värisävyyn, muotoon ja kokoon. Vierekkäin laitetaan kasveja, joiden lehtimuodot erottuvat toisistaan, esimerkiksi piikikäslehtisen orjanlaakerin tai mahonian alle istutetaan pyöreälehtistä taponlehteä. Vuorenkilven tai jouluruusun kookkaat lehdet korostavat puolestaan viereen istutetun sinikatajan neulasten pientä kokoa ja sinertävää väriä.
Sammaleinen nurmikko on klassinen talvikauden kaunistus, mutta istutusalueidenkin multapinnan talvinen viherrytys onnistuu. Lehtotaponlehti on yksi kauneimmista. Se muodostaa mättäitä, jotka laajenevat vähitellen tiiviiksi matoksi. Siementaimia löytyy usein metrienkin päässä emokasvista, ja maailmanvalloitus jatkuu.
Kotoinen luonnon ahomansikka on samanlainen matala ja mainio maanpeittokasvi – ja usein vielä talvellakin vihreä. Sen leviämistyyli on nopea, sillä se kasvattaa pitkiä rönsyjä, joiden lehtiruusukkeet juurtuvat maahan. Ahomansikka on paitsi kaunis, myös herkullinen: maukkaiden marjojen lisäksi kukat ja lehdet ovat syötäviä. Sen käytön soisi lisääntyvän puutarhoissa, sillä luonnossa sen suosimat kasvupaikat – kuivahkot, valoisat ahot – ovat vähentyneet.
Muita lähes ympärivuotisesti vihreitä maanpeittokasveja ovat hopeatäpläpeippi ja eräät matalat kurjenpolvet. Varjoyrtti on kaunis ainavihanta, vähän korkeampi maanpeittokasvi happamalle kasvupaikalle.
Varjomuratti ei meidän ilmastossamme pärjää pihalla köynnöksenä, mutta maanpeittokasvina se kestää talvet paremmin. Kauniisti suonikkaat lehdet muodostavat tummanvihreän maton. Parhaiten muratti viihtyy varjoisalla kasvupaikalla.
Sinivuokot, jouluruusut ja varjohiipat kasvavat jopa puolisäären korkuisiksi ja kaunistavat talvista puutarhaa tehokkaasti. Niistä vain varjohiippa leviää kasvullisesti eli kasvusto laajenee sivusuuntiin, melko hitaasti tosin. Kaikki varjohiipat eivät ole talvivihantia, parhaiten lehtensä vihreinä pitää piivarjohiippa.
Sinivuokot ja jouluruusut muodostavat yksittäisiä pehkoja, mutta siementaimia syntyy lähelle ja etäämmäs. Tarhajouluruusun lehdet ovat raikkaanvihreät, vaaleajouluruusun tummanvihreät. Kukkia saattaa tulla marras–huhtikuun välillä koska tahansa; jouluruusujen kukinta-aika on suorastaan ihmeellinen. Nuppujen tuottaminen vuoden pimeimpinä viikkoina on lahja puutarhaihmiselle. Siksipä jouluruusut kuuluvat ehdottomasti näkyvälle paikalle, josta nuput ja kukat huomataan.
Kesällä sormustin- ja harmaakäenkukkien kukkavarret kohoavat korkealle, mutta talvikaudella huomio kohdistuu mataliin lehtiruusukkeisiin, jotka pysyvät melko hyvin vihreinä talvikuukausien yli ja kaunistavat paljasta maanpintaa. Harmaakäenkukan lehdissä on hieno hopean vivahdus, joka on edukseen esimerkiksi tammen tai pyökin alla; nämä puuthan pitävät lämpimänruskeat lehtensä talven yli oksissa kiinni. Maksaruohon ja siankärsämön ruskeiksi kuivuneet kukinnot sointuvat kokonaisuuteen hyvin.
Pensaskerroksessa voi olla monta ainavihantaa talven vihreyttäjää. Kauniit orjanlaakerit, joiden punamarjaisia oksia ihastellaan ulkomaisissa joulukorteissa, ovat meillä yleensä talvenarkoja, mutta pihaorjanlaakeri sietää talvet vyöhykkeillä I–II. Orjanlaakereita kestävämpi mahonia on lehdiltään samannäköinen, ainavihanta pensas.
Alppiruusu on talvisen puutarhan klassikko. Kookkaiden alppiruusujen suuret lehdet näyttävät lähes trooppisilta. Pakkasessa ne vetäytyvät rullalle, mutta lauhoina talvijaksoina lehdissä on runsaasti kaunista, vihreää pintaa.
Havupensaiden lukuisassa joukossa on monia muotoja ja sävyjä keskivihreästä siniharmaaseen. Sinertäväneulasinen pallohopeakuusi on hyvin kaunis pieni havupensas. Väri kehittyy parhaaksi valoisalla kasvupaikalla tai korkeintaan puolivarjossa.
Kartion muotoisiksi luonnostaan kasvavat kartiovalkokuuset ovat syystäkin suosittuja. Muoto erottuu muista puutarhan kasveista ja luo talviseen puutarhaan vaihtelua. Tonttumaisen hiippalakkinen hahmo tuo pihaan huumoria ja luonnetta. Sinineulasinen 'Sander's Blue' on erityisen hienostunut, kellanvihreä 'Daisy's White' puolestaan kuin iloinen virnistys.
Marjakuusi on kauneimpia talvivihantia pensaita. Tummat, pehmeät neulaset keräävät kuuraa hienosti. Ulkomailla sitä käytetään leikattavissa aidoissa sekä topiaareissa eli muotopensaissa. Meillä marjakuusen hyvää leikkuunkestoa ei juurikaan hyödynnetä, vaikka kannattaisi. Leikkaamalla saadaan marjakuusesta tiivis, ympärivuotisesti näkö- ja tuulensuojan tuova aita. Tummanvihreä sävy on tehokas myös kukkapenkin taustana.
Yrttipenkin asukkaista talvivihantina pysyvät ainakin timjamit ja ryytisalvia. Salvia kasvaa ajan mittaan polvenkorkuiseksi pensaaksi, jonka kaunis hopeanharmaa hahmo saattaa olla parhaiten edukseen koristekasvien istutusalueella eikä keittiötarhassa, riippuen toki siitä, kuinka näkyvällä paikalla se on. Salviasta voi kerätä tuoretta lehtisatoa parhaina talvina jatkuvasti, mikä on hyvä syy pitää salvia helposti nähtävällä ja saavutettavalla kasvupaikalla.
Lehtensä varistavat kanukat värittävät talvista pihaa värikkäillä oksillaan. Niistä löytyy punaisia ja keltaisia sävyjä. Myös monet pajut ovat hyviä talvisen puutarhan huomiokasveja. Paras väri on nuorissa oksissa. Kanukoiden ja pajujen vanhimmat oksat leikataan silloin tällöin kokonaan alas, jotta saadaan uusia versoja tilalle. Joissakin pajuissa on erityisen komeat tai erikoisen väriset pajunkissat, esimerkkinä mainittakoon vaaleanpunakissainen 'Mt. Aso'.
Puita valittaessa kannattaa miettiä myös niiden talvista asua. Lehtikuusissa on kauniit kävyt ja nystyiset oksat, joissakin koivuissa, koristekirsikoissa, tuohituomessa ja kuparivaahterassa taas erikoisen kaunis kuori. Valkomarjaisten pihlajien marjat pysyvät oksilla pitkälle talveen, sillä linnut eivät miellä niitä syötäviksi.
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Talventörröttäjiksi kutsutaan ruohovartisia kasveja, joiden kuolleet varret ovat tarpeeksi jäykkiä jäämään pystyyn nietosten keskelle jopa kevääseen saakka. Kuihtuneet muodot nousevat esiin lumisen puutarhan harmonista taustaa vasten. Kauneus piilee graafisuuden lisäksi varsien maanläheisen ruskeassa, ajoittain kuuran sävyttämässä värityksessä. Silmänilon lisäksi talventörröttäjät tarjoavat talvimuonaa linnuille.
En tiedä ihanampaa kuin iltahetket keväisessä puutarhassa. Pitkät valoisat illat takaavat sen että ulkona voi puuhastella vielä pitkään. Vaikka koko ilta tuli oltua ulkona, lähdin vielä pienelle kierrokselle hieman ennen iltakymmentä kun aurinko värjäsi pilvet vaaleanpunaisiksi. Hetkeä aikaisemmin oli juuri aavistuksen verran satanut ja ilma oli kostea, joten sain nauttia tänä vuonna ensimmäistä kertaa pienten
Kasviaiheet kukkivat sisällä Pokrovan ortodoksisen veljesyhteisön kirkossa ja ulkona puutarhassa.
Viikko sitten minulla oli ilo vierailla Loviisassa. Viehättävä pikkuinen puukaupunki ansaitsisi jokavuotisen käynnin, mutta niin vain ovat vuodet vierineet ilman. Kävin Villa Aaltosen puutarhassa ensimmäisen kerran vuonna 2006, jolloin vanhojen rakennusten korjaus ja entisöinti oli jo pitkällä, pusikoitunut tontti oli raivattu ja koko alapiha oli myllätty viemäröinnin takia. Maasta nousseista suurista lohkareista oli muotoiltu pengermiä.
