Karjalanruusu aloittaa ruusupuiston kukintanäytöksen, jota jatkuu talven kynnykselle saakka. Kai Ahmio seuraa näytöstä päivittäin. Välillä hän piipahtaa puistossa parikin kertaa päivässä.
Kai Ahmio on tuttu näky ruusupuistossa Joensuun Penttilänrannassa. Kesäkuusta alkaen hän pistäytyy siellä säännöllisesti, ettei vain Pohjois-Karjalan maakuntakukaksi valittu karjalanruusu (Rosa acicularis) avaa nuppujaan hänen tietämättään. Vaaleanpunaiset, miedosti tuoksuvat kukat ilmaantuvat pensaisiin usein kuukauden toisella viikolla. Siitä pitäen puistossa riittää seurattavaa, kun noin 130 pensasruusulajia ja -lajiketta kukkii vuorollaan yhteensä yhdeksänsadan pensaan voimin. Eniten katseltavaa ja nuuhkittavaa on kesä–heinäkuun vaihteessa.
– Käyn tällä joskus kaksikin kertaa päivässä, Kai Ahmio myöntää.
Hän kertoo, että usein paikalla on kymmenkunta muutakin ruusujen ihailijaa. Eräänä päivänä mies kuitenkin huolestui, sillä katsottavaa olisi ollut isommallekin väkimäärälle.
– Laitoin lehteen kirjoituksen, että nyt ruusupuistossa on paras aika. Kun tulin katsomaan, niin täällä oli ainakin viisikymmentä henkeä.
Syy, miksi Ahmio haluaa kertoa ruusupuistosta muillekin, on selvä. Hän suunnitteli sen ollessaan jo eläkkeellä Joensuun kaupunginpuutarhurin työstä. Upeat kukkijat ovat silti muutenkin miehen mieleen.
– Ruusut on kohtaloni. Mutta ei se mitään. Se on ihan mukavaa, Ahmio sanoo nauraen.
Ahmio kertoo, että ruusujen tielle hänet viitoitti muun muassa se, että hän teki ruusuista erikoistyön opiskellessaan hortonomiksi Lepaan puutarhaoppilaitoksessa. Kaupunginpuutarhurina hän aina haaveili ruusujen täyttämän puiston perustamisesta, mutta ehdotukset torpattiin liian kalliina. Kun sittemmin paikallisista lionsklubeista otettiin Ahmioon yhteyttä ja kysyttiin, voisiko hän suunnitella Lions-järjestön lähestyvän juhlan kunniaksi puiston, oli vastaus valmiina.
– Silloin sanoin, ettei mitä tahansa puistoa, vaan teen ruusupuiston.
Niin Joensuun kaupunki ja lionsklubit ryhtyivät yhteistyöhön. Kukkiva puisto päätettiin perustaa Penttilänrannan laajenevan asuntoalueen liepeille lähelle Pielisjokea. Kaupunki aloitti lähes puolentoista hehtaarin suuruisen alueen rakentamisen vuonna 2015 perustamalla käytäviä, nurmialueita ja ruusupenkkejä. Seuraavan vuoden kesäkuussa lionsklubien talkoolaiset pääsivät istuttamaan lahjoitusvaroin hankittuja taimia, joita kaupunkilaisilla ja yhdistyksillä oli ollut mahdollisuus ostaa nimikkoruusuikseen. Lopulta kesäkuussa 2017 Lions-puistossa vietettiin avajaisia ja maailmanlaajuisen järjestön satavuotisjuhlallisuuksia kansainvälisissä tunnelmissa.
Nyt monet ruusuista ovat jo ehtineet kasvaa kokoa lV–V-vyöhykkeiden rajalla sijaitsevassa puistossa. Ahmio kertoo, että Penttilänrannassa käydään paljon tunnelmoimassa, mutta myös tutustumassa erilaisiin, mahdollisesti omalle pihalle sopiviin lajikkeisiin. Ruusujen vertailua helpottaa se, että ne on ryhmitelty omiin alueisiinsa. Eniten on tarhakurtturuusuja, yhteensä 46 lajiketta, ja seuraavaksi eniten tarhapimpinellaruusuja, 26 lajiketta. Niiden lisäksi puistossa on alueita luonnonruusuista aina ranskanruusuihin saakka. Kaikki ovat omajuurisia pensasruusuja, siis mahdollisimman helppohoitoisia julkisen puiston kaunistajia, mutta samalla mitä soveliaimpia lajeja kotipuutarhoihin. Harrastajan kannalta hyvää on myös se, että vastaavia taimia saa kotimaasta. Kaikki puiston ruusut ovat Oulujoen Taimistolta.
Kai Ahmio on huomannut, että eniten ihailua saavat osakseen pensaat, jotka ovat kulloinkin kukassa. Hän itsekin pitää ruusuista juuri niiden kukkien ansiosta. Hänen omat suosikkinsa löytyvät pitkään kukkivien tarhakurtturuusujen (Rugosa-Ryhmä) joukosta.
– 'Annala' on minun ihanneruusu. Siinä on isot kukat ja vähän tuoksuakin, Ahmio sanoo aniliininpunaista kukkaa nuuhkaisten.
– Myös 'Wasagaming' on minun lempiruusuja. Se näyttää vanhanajan ruusulta, on kerrottu, hieman sinertävänpunainen ja suurikukkainen, Ahmio jatkaa esittelyä.
Tarhapimpinellaruusujen joukosta erottuu 'Aila Korhonen' (Pimpinellifolia-Ryhmä). Moni kuulemma pysähtyy ihastelemaan sen runsasta kukintaa. Ahmion mielestä pensaan huono puoli on se, että vaaleanpunaiset kukat haalistuvat auettuaan. Myös ranskanruusuihin kuuluva 'Iitin Tiltu' (Gallica-Ryhmä) saa runsaalla, voimakkaan punaisella kukinnallaan osakseen ihailua.
Niin ikään ensimmäiset ja viimeiset kukkijat huomataan. Siinä missä karjalanruusu aloittaa koko puiston kukkanäytöksen, neilikkaruusulla (Grootendorst-Ryhmä) on kunnia lopettaa se. 'F.J. Grootendorst' availee karmiininpunaisiin kukkaterttuihin viimeisiä nuppujaan talven kynnykselle saakka.
Puistossa voi ammentaa tietoa myös eri lajikkeiden kasvutavasta. Esimerkiksi 'Ilo' (Puistoruusu-Ryhmä) kurkottelee kaartuvine oksineen yli kaksimetriseksi. Kaarevahaarainen punalehtiruusu (Rosa glauca) kasvaa parhaimmillaan sitäkin korkeammaksi, ja myös sen kerrannaiskukkainen 'Nova'-lajike on huiskeakasvuinen.
– 'Nova' on vähän käytetty, mutta sitä kannattaisi istuttaa. Se on niin upea, kukkiikin runsaasti, Ahmio yltyy kehumaan hennon vaaleanpunakukkaista, sorjaa kaunotarta.
Mataliksi jääviä pensaita ovat puolestaan 'Tuija' ja 'Hailuoto' (Rugosa-Ryhmä). Ne kasvavat mattomaisesti ja yltävät vain noin puolen metrin korkeuteen.
Tärkeää on myös tietää, tekeekö pensas juurivesoja. Esimerkiksi keltakukkaisista ruusuista kestävimpänä pidetty 'Williams’ Double Yellow' (Harisonii-Ryhmä) näkyy viihtyvän myös Penttilänrannassa kasvattaen runsaasti juurivesoja. Pensas jää noin metrin korkuiseksi, mutta tuuhistuu leveäksi.
Kukinnan ja kasvutavan lisäksi ruusupensaissa on paljon muutakin tutkittavaa.
– Mitä enemmän niitä katsoo, sitä enemmän huomaa eroja myös kiulukoissa ja varsissa.
Ahmio näyttää esimerkkinä 'Maija Hesperia' ja 'Matti Hesperia' -tarhaharisoninruusuja (Harisonii-Ryhmä). Kumpikin kukkii kesäkuun lopulla samannäköisin, sitruunankeltaisin kukin, mutta niiden kiulukat eroavat toisistaan. Matin kiulukoissa on piikkejä (”partaa”), ja Maija on piikitön.
Kun lokakuussa kaikki kiulukat on tutkittu, syysvärit hehkuneet ja viimeisetkin kukkijat kukkineet, ahkera puistossa kävijä siirtyy öljyvärimaalausten äärelle. Siirtyykö ruusuloisto kankaille?
– Yhtään ruusua en ole maalannut. Se on vaikein maalattava. Joku harva maalaus on nimetty kasvin mukaan, esimerkiksi Kuunlilja. Jos taulu ei onnistu, nimeän sen epämääräisesti niin kuin Kesäkukkia tai Niitty, useita näyttelyitä pitänyt ja eläkeläisten taidekerhoa vetävä Kai Ahmio juttelee hymyssä suin.
Oma puutarhani sijaitsee Savossa. Omenapuut tuottavat jo hyvin satoa, marjasinikuusamat ja marjatuomipihlajat niukemmin. Kasvattelen lisäksi mielelläni yrttejä ja toisinaan hurahdan kylvämään trooppisten kesäköynnösten siemeniä niin, että joka purkista versoo. Rakkainta on kuitenkin vaalia ja ihastella järvinäkymää. Vierailen mielelläni muiden puutarhoissa, lumoudun kauniista näkymistä ja ihmettelen ihmisten kekseliäisyyttä. Myös tarinat intohimon taustalla kiinnostavat minua.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Hiroshiman ja Nagasakin rauhanpuistot kunnioittavat atomipommien uhrien muistoa ja muistuttavat maailmaa ydinaseiden kauhuista. Kahdeksankymmentä vuotta tapahtumien jälkeen viesti on yhä ajankohtainen.
Miltä kotipihalla tai mieluisassa puistokohteessa näyttää marrassävyjen ajanjaksona? Puistomaiseman vaihtelevuuteen eri vuodenaikoina on kiinnitetty erityistä huomiota Kotkan Sapokanlahden vesipuistossa.
Jokilaakson matkailupuutarhasta on tullut kaupunkilaisten vehreä ja kukkiva olohuone, jossa vierailijatkin viihtyvät.
Tauti iskee vaivihkaa. Ensin yksi laatu, sitten toisenlainen, jossain vaiheessa täytyy jo tilata ulkomailta. Vähitellen tajuaa olevansa lumikellokuumeen vallassa.
Oma PIHA -lehden järjestämässä Suomen Paras Piha -kilpailun finaalissa oli mukana Mensosten piha Lemiltä. Piha on vasta muutaman vuoden ikäinen, mutta se tarjoaa lapsille mielenkiintoisen seikkailuympäristön.
Kukoistavalla porvoolaispihalla kasvillisuus, kivet ja polut ovat asettuneet paikoilleen kuin luonnostaan. Monilajinen ja monipuolinen piha antaa hoitajilleen voimaa, ja siellä viihtyvät myös luonnon eläimet.
Kun puut kasvavat, istuskellaan saunan vilvoitteluterassilla latvusten alla ja popsitaan marjoja pensaista – seitsemännen kerroksen korkeudella.
Leean ja Karin kesäparatiisi on käsin rakennettu ja huolella kunnostettu pihapiiri, joka huokuu vanhan ajan tunnelmaa.
Henkeäsalpaava The Lost Gardens of Heligan on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Puutarha on Eden Projectin luojan Tim Smitin ensimmäinen taidonnäyte. Se on valtavalla työmäärällä upeasti entisöity, lähes sadan hehtaarin laajuinen puutarhakokonaisuus.
Oma PIHA -lehden järjestämässä Suomen Paras Piha -kilpailussa finaaliin valittiin kirkkonummelaisten Kärkien piha. Pihassa on runsas kukinta keväästä syksyyn ja muodoltaan erikoisia puita. Metalliset eläinhahmot ihastuttavat vierailijaa.
