Siirry sisältöön

Maija ja Ville Mensonen ostivat 2012 tontin Lemin Iitiästä, kun kunta tarjosi edullisesti tontteja omakotirakentajille. Tontin koko on 2045 neliömetriä ja hinta oli kaksi euroa neliöltä. Matkaa Lappeenrantaan on vain 15 kilometriä, ja Iitiän kylälle onkin muodostunut kasvava omakotialue.

– Tämä on lapsiperheille hyvä paikka asua. Lemin kunta tarjoaa hyvinvointipalveluja ja päiväkoti on muutaman sadan metrin päässä, sanoo Maija tyytyväisenä asuinpaikkaansa. 

Vuosi 2013 kului talon rakentamisessa, ja seuraavana vuonna Mensoset alkoivat rakentaa pihaa. Samalla he ovat kasvattaneet perhettä kahdella lapsella – piharakentaminen onkin tehty lasten ehdoin. Saimi, 3, ja Sulo, 2, ovat kissoineen puutarhan suurkäyttäjiä. 

Kiinanpioni ja ukkolaukka (Allium hollandicum) kukkivat samaan aikaan ja kukkien sävyt sointuvat toisiinsa.

Kivenpyöritystä on riittänyt

Mensosten piha on omakotitaloalueen korkeimmalla kohdalla. Savimoreenia oleva tonttimaa osoittautui hyvin kiviseksi, kun naapureilla on kivettömät tontit. 

– On ollut hankala kaivaa, ja isoimmat kivet on jätetty esille. Kivistä on rakennettu pengerrystä. Onpa tontille tuotu kuorma lisääkin seulanpääkiviä, kertoo Maija. Hän uhkuu iloa ja positiivisuutta eivätkä kivihommat tunnu harmittavan. 

Mensoset ovat tehneet kukkapenkkien pohjat huolella, sillä ne kaivettiin 40–50 senttiä syviksi. Alkuun tilattiin kahdeksan 16 kuution multakuormaa, ja senkin jälkeen multaa on tarvittu lisää. Lapsille on rakennettu hiekka-alue.

– Sen ympärillä on kuukausimansikkaa, jotta lapset viihtyvät. Hiekalla on trampoliini, vaikka ei se pihan kaunistus ole, naurahtaa Maija ja lisää, että nurmikkoalue on suunniteltu lasten polkupyöräilyn tarpeisiin.

Laatikkoviljely sopii pienten lasten perheelle. Polun varrelta voi noukkia vadelmia.

Mopo karkasi kasviostoksilla

Maija sanoo olleensa alkuun tekemässä peruspihaa, jossa olisi havuja ja hakkeita sekä kuunliljoja.

– Mopo karkasi käsistä, kun löysin puutarhamyymälöistä ja netistä kaikkia mielenkiintoisia kasveja. 

– Perennapenkkejä täytyi ruveta laajentamaan jo seuraavana kesänä, mitä mieheni ihmetteli. Työhön tarvittiin lapiota ja rautakankea, kuvailee Maija ja kiittelee Villen apua kivien pyörittelyssä.

Polkuja on tehty kierrätysmateriaaleista. Kukkapenkkien multa pysyy paalureunan takana aloillaan, ja lopputulos on siisti ja helppohoitoinen. Uusissa penkeissä on monipuolisesti perennoja ja lisäksi matalia havupensaita. Kasvit kasvavat nopeasti, ja vuoden tai kahden päästä multaa ei enää näy.

– Alapihalle tein kohopenkkiä keventämällä ensin savimaapohjaa sekoittamalla siihen jyrsimellä hiekkaa ja päälle kuljetin 40–50 senttiä multaa, kuvaa Maija innostustaan, jonka hän on blogissaan nimennyt puutarhamaniaksi.

Maija sanoo harhailevansa pihalla mallaillen suunnitelmia päässään ja joskus paperilla.

– Pitää koettaa hahmottaa piha vuosien päähän ja nähdä kaikki puut ja pensaat isoina, jotta hahmottaisi kokonaisuuden ja mitkä käyvät mihinkin. Yleensä kuitenkin ostan päättömästi kaikkia kivoja kasveja ja niitä kertyy seinustoille ihan liikaa tilaan nähden, naurahtaa Maija.

Maija ja lapset viettävät paljon aikaa puutarhassa. Taustalla viherhuone ja etualalla satoa kypsyttävä, nuori kirsikkapuu.

Puutarhakärpänen perintönä

Puutarhaharrastus on maalaiskodista olevalla Maijalla piillyt ilmeisesti geeneissä. Hänen äitinsä hoitaa edelleen innokkaasti pihaa, nyt eläkeläiskodissaan. Äidin isällä oli oma arboretum, ja Maija muistaa papan käyttäneen häntä kolmivuotiaana myös Mustilan arboretumissa Elimäellä. Osa Maijan upeista pioneista on taasen isomummon peruja 60 vuoden takaa.

– Siskoni asuu saman kadun varrella ja me autamme toisiamme pihojen suunnittelussa sekä tuomme kasveja toisillemme. Teemme myös nettitilauksia kimpassa, kertoo Maija.

Korkea, valkokukkainen idänkurjenpolvi ’Derrick Cook’ (Geranium himalayense) pysyy jämäkästi pystyssä toisten perennojen välissä.

Maija on ammatiltaan farmaseutti, mikä työ vaatii tietämystä ja tarkkuutta. Samaa tarkkuutta on taimien ostoissa, kun hän täydentää netistä nopeasti tietonsa tarkistamalla kukan värin, kasvin korkeuden, valoisuus- ja maaperävaatimukset. Lemi on kakkoskasvuvyöhykkeellä, minkä hän huomioi puita hankkiessaan.

Maija sanoo kokeneensa pettymyksiä, kun lajike usein osoittautuu toiseksi, miksi se on nimetty.

– Minulla on 'Karl Rosenfield' -kiinanpionia jo turhan monta, kun esimerkiksi 'Festiva Maxima' -lajikkeena ostettu pioni onkin osoittautunut ”peruskalleksi”. 

– On kuitenkin hyvä muistaa, ettei puutarhan hoitoon pitäisi suhtautua liian vakavasti, sillä pettymyksiä tulee pakosti tavalla tai toisella, lohduttautuu Maija.

Siperiankurjenmiekat (Iris sibirica) ja alppiruusut (Rhododendron) viihtyvät kivipenkereessä.

Tuoksuja ja värikkyyttä

Mensosten tontti on tuulinen, ja Maija onkin suunnitellut pienilmastoon parannuksia. 

– Laidoille olen istuttanut pensaita ja puita, mutta ne eivät vielä anna tuulensuojaa. Seuraava projekti on rakentaa pystypergola, johon istutan villiviiniä. 

Maija tykkää tuoksuvista kasveista, kuten syreeneistä, pioneista, kurjenpolvista ja syksyllä hienosti tuoksuvista syysleimuista. 

– Tykkään myös väreistä: sininen, liila ja pinkki ovat suosikkejani. Verihanhikki on pihan ainoa tummanpunainen perenna. Keltaisia ja oransseja kukkia en suosi. Tähtiputket ovat suosikkejani, niitä on useita värejä ja ne sopivat pionien viereen. 

Maijan lempikukka on kurjenpolvi, sillä sen laji- ja lajikekirjo on hyvin laaja. Pihassa kukkii myös morsiusleinikki valkoisin kukin ja siellä on laaja valikoima kärhöjä ja päivänliljoja sekä ruusuja. 

Maijan mieleen ovat myös perhoskasvit, sillä hänestä on nautinnollista seurata sitä hyönteisten kuhinaa, joka käy muun muassa kaunopunahatuissa ja punavärimintussa. 

Parhaassa loistossa Mensosten piha on kesä–heinäkuun vaihteessa. Maija on halunnut lisätä syksyn kukintaa istuttamalla syyshortensioita.

Perennojen runsautta kasvihuoneen vierellä: kurjenpolvia, tähtiputkia, pioneja, morsiusleinikkiä…

Kierrätystä ja nikkarointia

Kukkapenkit on istutettu täyteen perennoja. Vanhemmat penkit ovat jo huoltovapaita, syksyllä täytyy kuitenkin silputa varret. Tyhjää aluetta on pihan perällä, mutta sinne on suunnitteilla pihasauna. Maija harrastaa kotinikkarointia rakennusten ylijäämätarvikkeista. 

Mensosten pihassa kierrätys on kunniassa. Se alkaa sadeveden talteenotosta. Katoilta otetaan kaikki vesi talteen ja se riittää normaalikesinä kasteluun. Hyötypuutarhassa on vesisäiliö, johon kerätty sadevesi nostetaan uppopumpulla lämpenemään. Puutarhasta lapset saavat terveellistä naposteltavaa herneistä, mansikoista, vadelmista, viinimarjoista ja kirsikoista sekä myöhemmin myös omenoista ja päärynöistä, kun puut kasvavat.

Pihan laatat on saatu kauppakeskuksen purkutyömaalta. Polkua reunustavat entiset sähköpylväät. Pihan koristeena on kirpputorilta hankittu rautasänky, joka on aikoinaan palvellut vankilassa. 

Uutena on hankittu Garden Villa -viherhuone, jota on muokattu ja laajennettu. Sen naapuriin päin oleva takaseinä on laitettu umpeen. Siellä lapset kesäisin nukkuvat päiväunet. 

Perennaryhmän vehmautta auringonpaisteessa. Edessä on komeita tarhakurjenpolvia (Geranium × magnificum) ja matalampia jalokurjenpolvia (G. ’Philippe Vapelle’). Taustalla pionit ovat aloittamassa kukintaa.
Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *