Lähiluonnosta on kautta aikain haettu yrttejä terveyden tueksi. Luonnonyrtit ovat hellävarainen, tehokas ja ekologinen tapa edistää naisten hyvinvointia.
Kansanperinne ja kasvien nimet ympäri maailman sisältävät viittauksia naisten ja rohtokasvien erityiseen kytkökseen. Etenkin naiset ovat aina tunteneet pihapiirin kasvit ja niiden mahdollisuudet rohtoina.
Hormonitasapaino on keskeistä kaikenikäisten naisten hyvinvoinnille. Hormonijärjestelmä voi joutua epäkuntoon esimerkiksi stressin tai liian hiilihydraattipitoisen tai vähäravinteisen ruokavalion vuoksi.
Hormonien rakennusaineiksi tarvitaan runsaasti mineraaleja ja hivenaineita. Naisten parhaissa yrteissä, kuten poimulehdessä, vadelmanlehdissä ja nokkosessa, on monipuolinen mineraali- ja hivenainesisältö, joka tulee kasvien kautta nautituksi luonnollisessa muodossa ja keholle lempeinä annoksina. Hormonaalisesti hyvä vaihe yrteille on erityisesti kuukautisten ja vaihdevuosien aikaan, mutta elimistön ja elinvoimaisuuden ylläpitäjinä yrtit kulkevat mukana läpi naisen koko elinkaaren.
Naistenyrttien joukossa on kasveja, jotka vaikuttavat muun muassa kuukautisiin liittyviin kiputiloihin, kuukautisten puuttumiseen tai runsauteen sekä hedelmällisyyteen ja raskauden jälkeiseen hyvinvointiin. Yrteissä on myös runsaasti antioksidantteja, jotka lievittävät elimistön hiljaista tulehdustilaa. Suolistokin kiittää yrttiteen juojaa. Yrtit tasaavat oloa vaihdevuosien hormonimuutoksissa ja ravitsevat esimerkiksi luustoa.
Parhaat naistenyrtit kasvavat ilahduttavan yleisinä, jopa rikkaruohoiksi luokiteltuina. Yrttien poimiminen on parhaimmillaan rauhoittavaa luonnossa olemista, jossa saa kokea iloa ja yhteenkuuluvuutta lähiympäristön kanssa. Samalla voi havainnoida keruupaikan muuta luonnonelämää. On mukavaa ajatella, että mineraalipitoisia kasveja nauttimalla juurrumme asuinpaikkaamme maaperän koostumuksesta lähtien.
Ekologinen ja helppohoitoinen terveyskasvitarha on mahdollista perustaa esimerkiksi antamalla pihalla jo esiintyville naistenyrteille lisää kasvutilaa. Silloin nokkospöheiköstä tulee vaalittu osa pihapiiriä eikä ravintoainepitoista vesiheinää tarvitse kitkeä kompostiin vaan viedä syötäväksi. Jos tontilla on luonnonniitty, sitä kannattaa ryhtyä hoitamaan tai aluksi ennallistamaan, mikäli niitty on päässyt kasvamaan umpeen. Muun muassa monet poimulehtilajit sekä siankärsämö viihtyvät tällaisilla kasvupaikoilla.
Lisäksi naistenyrttejä löytää niin luonnontuotekerääjien kuin luontaistuotekauppojenkin valikoimista.
Helppo tapa nauttia villivihanneksia on lisätä niistä tehtyä viherjauhetta ruokiin tai vaikka aamupalajugurttiin. Yrttikasvien, kuten nokkosen, terveysvaikutukset limittyvätkin usein niiden muihin, maustevaikutuksen kaltaisiin hyviin ominaisuuksiin.
Yksinkertainen, mutta tehokas ja tunnelmallinen tapa nauttia luonnonyrttejä on hauduttaa niistä teetä. Toivo Rautavaara kutsuu tällaista juomaa kirjassaan Terveysteetä kasveista hauskasti ja osuvasti ”pihateeksi”.
Teesekoituksia voi muokata tarkoituksen ja oman maun mukaan. Teetä voi valmistaa noin kymmenen minuutin haudutuksella tai erityisen ravinteikkaana antamalla yrttiaineksen seistä kiehautusastiassa yön yli.
Teetä tehdään niin tuoreista kuin kuivatuistakin yrteistä. Kuivattua kasviainesta haudutetaan teelusikallinen tai kaksi per teekupillinen. Tuoretta yrttiä kuluu usein enemmän. Teekupillisia juodaan yleensä muutamia päivässä. Omaan terveydentilaan räätälöityjä yrttihoito-ohjeita voi kysyä yrtti- tai fytoterapeuteilta sekä neuvotella tarvittaessa lääkärin kanssa. Parhaimmillaan terveyden edistämiseksi ovatkin käytössä keinot sekä perinteisen parantamisen piiristä että lääketieteestä.
Teehetkestä hauduttamisaikoineen kannattaa tehdä meditatiivinen ja moniaistillinen rauhoittumishetki. Silloin on hyvä keskittyä kiittämään kehoa kaikesta, mitä se päivän aikana on mahdollistanut. Teenjuonnin myötä yrttikasvien maut ja kupista leijailevat tuoksut koetaan puhtaimmillaan. Esimerkiksi siankärsämön voimakkaan ryytisestä mausta jo tunnistaa juovansa terveyttä. Karvaanoloinen tuoksu ja maku liittyvät kärsämön ruoansulatusta stimuloivaan vaikutukseen.
Varmasti tunnistettujen kasvien keruu tapahtuu aurinkoisella säällä aamukasteen kuivahdettua. Kukat korjataan talteen mahdollisimman pian avautumisen jälkeen, lehdet taas mielellään ennen kasvin kukintaa. Yrtit voi kuivattaa varastoksi niputtamalla ne katonrajaan roikkumaan, jolloin ne toimivat myös koristeina talvella. Kuivaaminen onnistuu lisäksi kasvikuivurissa, uunissa tai saunan jälkilämmössä. Kuivatut yrtit säilyvät parhaiten tiiviisti suljettavissa pelti- tai lasipurkeissa.
Hiostaminen sopii vadelmanlehdille. Keräämisen jälkeen hieman nahistuneet lehdet pyöritellään palloiksi, jotka työnnetään lasipurkkiin tiukasti. Kun lehdet muuttuvat lämpimässä pidetyssä purkissa vihreistä ruskeiksi, ne otetaan ulos ja kuivatellaan ilmavasti ennen säilytyspurkkiin siirtämistä. Hiostettuina vadelmanlehtien maku hienostuu.
Nokkonen (Urtica dioica) on nykyisen villivihannesliikkeen airutkasveja. Ainutlaatuisen moniravinteinen se onkin, ja harvassa ovat seudut, jossa sitä ei lainkaan kasvaisi. Nokkonen sisältää monipuolisesti ravinteita, kuten runsaasti rautaa ja magnesiumia, ja se tukee koko elimistöä. Kalsiumpitoisuus tekee nokkosesta hyvän teekasvin luuston hyvinvoinnille vaihdevuosien jälkeen.
Poimulehti (Alchemilla) ja vadelman (Rubus idaeus) lehdet ovat mineraalipitoisimpia ja parhaita naistenyrttejä. Ne tukevat lantion alueen elimiä ja hormonijärjestelmää ja sopivat yhdessä teesekoitukseksi. Poimulehdistä teeksi voi käyttää myös kukinnot. Suomen luonnossa kasvaa lukuisia poimulehtilajeja (Alchemilla), jotka muistuttavat suuresti toisiaan.
Siankärsämö (Achillea millefolium) tunnetaan kautta maailman mainiona ruuansulatuselimistön toiminnan edistäjänä sekä varsinkin naisten kehon ja elinvoiman antibakteerisena vahvistajana. Tee tehdään kukista ja lehdistä.
Ruusunkiulukoista (Rosa) valmistetaan C-vitamiinipitoista teetä. Väri ja ihana tuoksu tekevät puolestaan terälehtiteestä hyvän itsemyötätuntoisiin teehetkiin. Terälehtiä voi sekoittaa yrttiteehen tai mustaan teehen. Ruusu tukee myös hormonitoimintaa.
Puna-apila (Trifolium pratense) on tuttu niittykasvi. Sen makea kukkatee sisältää isoflavoneja, jotka vaikuttavat kehossa estrogeenin tavoin ja auttavat vaihdevuosituntemuksiin. Lisäksi apilankukkatee rauhoittaa.
Käytännön lääkekasvit I ja II
henriettes-herb.com
Henriette Kress
Terveysteetä kasveista
Mihin kasvimme kelpaavat
Miten luonto parantaa
Toivo Rautavaara
Minun yrttini – kirja yrteistä ja yrttiruuista
Annemarta Borgen
clarabailey.com
naturopaatti Clara Bailey
Julkaistu Oma PIHA -lehden numerossa 5/2022
Kirjoitan tekstejä kasvien maailmasta, puutarhastani Hangon saaristossa ja vuodenaikojen inspiroimia juttuja koti- ja ulkomailta. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Japanilaisilla on hurmaava tapa laittaa pieniä, muutaman kukan asetelmia eri puolille taloa: sivupöydälle, ikkunalaudalle, keittiöön, jopa vessaan. Tällainen pieni asetelma ei vaadi paljoa, vain pienen maljakon, yhden tai kaksi kukkaa, hiukan jotakin vihreää. Pientä luksusta arkeen.
Syysaurinko valaisee kookkaiden maksaruohojen laakeat kukinnot tunnelmallisesti. Lempeitä värinyansseja lisää se, että kukintojen roosansävyt vaihtelevat kukintavaiheen mukaan. Nämä korkeammat (~50 cm), mukavanmuotoisia pensaita muodostavat iso/komea/syysmaksaruohot (Sedum/Hylotelephium) lukeutuvat hyönteismyönteisiin myöhäänkukkijoihin. Kuivatakin kukintoja voi ja ympätä niitä syksyn leikkokukkakimppuihin. Lajikkeita ja kukintosävyjä on runsaasti, sillä näistä maksaruohoista kehkeytyi niittymäisten perennojen buumin myötä muotikasveja. ’Matrona’ -lajikkeen tummempi varsisto
Puihin ja pensaisiin jäävät marjat erottuvat syyspuutarhassa lehtien varistua. Väripilkkuja talveen valmistautuvassa pihapiirissä löytyy muun muassa ruusujen, koristeomenien, aronioiden ja happomarjojen oksilta.
Japaninruusukvitteni (Chaenomeles japonica) lukeutuu toukokuun yllättäviin oranssinpunertaviin kukkijoihin. Ruusukvittenin kukkarunsaus on huimaava, vaikka itse pensas on matalahko, noin polvenkorkuinen. Kasvi on hyvä valinta tuoksupuutarhaan, sillä sekä kukat että myöhemmin hedelmätkin tuoksuvat. Pensaat viihtyvät läpäisevällä ja aurinkoisella kasvupaikalla, jolla ne laajenevat hitaahkosti kaarevaoksaisiksi kasvustoiksi. Esimerkiksi suojainen rinne on niille omiaan. Japaninruusukvitteni on
