Kukoistavalla porvoolaispihalla kasvillisuus, kivet ja polut ovat asettuneet paikoilleen kuin luonnostaan. Monilajinen ja monipuolinen piha antaa hoitajilleen voimaa, ja siellä viihtyvät myös luonnon eläimet.
Tämähän on kuin kasvitieteellinen puutarha! Mirjam ja Jukka Mannisen vajaan hehtaarin rinnetontilla Porvoossa on paitsi hoidettua luonnonaluetta myös metsäpuutarha, kukkaniitty, minisuo karpaloille, kasvimaa, yrttitarha ja marjapensaita sekä pensasruusuja, koristepensaita, havu- ja lehtipuita, alppiruusuja ja atsaleoja. Kaikkialla näkee runsaslajisia perennaistutuksia, joita reunustavat luonnonkivet tai lahopuut. Pihan viimeistelevät sopiviin paikkoihin asetetut kesäkukkaruukut.
– Piha on meille paratiisi, jossa saamme olla kaukana maailman melskeestä. Puutarhanhoito on rakkain harrastukseni, jonka parissa vietän kaikki lomani. Talvet ovat yhtä piinaa, kunnes kevät koittaa ja kaikki ihanuus on taas edessä, kiteyttää Mirjam Manninen monen puutarhaharrastajan tunteen.
Manniset aloittivat Mirjamin isältä vuokratun hehtaarin tontin muuttamisen kasviparatiisiksi kaksikymmentä vuotta sitten samaan aikaan talon rakentamisen kanssa. Puolet tontista on pihamaata, puolet luonnontilaista aluetta. Ensin valmistuivat istutukset asuinrakennuksen ympärille. Vähitellen hyöty- ja koristekasvit valtasivat alaa nurmikkoalan pienentyessä.
– Toki nurmikkoakin pihalla saa olla, mutta ei liikaa. Pidän kerroksittaisista ja dynaamisista eli alati muuttuvista istutuksista, jotka jäljittelevät luonnon kasviyhdyskuntia. Näin kasvit viihtyvät parhaiten ja tekevät puutarhasta luonnollisen näköisen. Toki piha muuttuu muutenkin, kun kasvit kasvavat.
Porvoolaispihalla on todella paljon erilaisia kasvilajeja, joista monet ovat Mirjamin lisäämiä. Esimerkiksi puolet perennoista on siemenistä kasvatettuja, ja myös useat puut ovat saaneet alkunsa siemenistä täällä. Siipipähkinät, tammet ja mongolianvaahterat ovat jo suuria.
– Douglaskuusien siemenet ovat peräisin Mustilan arboretumista, ja puut ovat kaikki hieman eri näköisiä. Lehtikuusen siemen on puolestaan Bosgårdintien varrelta. Alppiruusujakin olen lisännyt Mustilan siemenistä. Ne ovat kaikki vaaleanpunakukkaisia, mutta kasvutavaltaan erimuotoisia. Osa koristepensaista on lähtöisin juurivesoista, Mirjam listaa.
Mirjam on kokeillut myös japaninmangolian siemenlisäystä ja saanutkin kolme siementä itämään, mitä hän pitää hyvänä saavutuksena.
– Kasvatus siemenistä on hauskaa ja merkityksellistä. Kasveista tulee ikään kuin rakkaampia kuin ostotaimista. Toki hankin uusia kasveja taimimyymälöistä, ja Viron Türissäkin olen käynyt muutaman kerran taimiostoksilla. Taimien vaihto tuttavien kanssa on myös yksi tapa saada pihalle uusia kasveja. Osa istutuksista on onnistunut hyvin, osa ei. Mielestäni pitää uskaltaa rohkeasti kokeilla, silloin voi tulla mieluisiakin yllätyksiä.
Mirjam pitää pensasruusuista, vaikka ne tekevät juurivesoja. Pihalla on 23 eri lajia ja lajiketta ruusuja. Keijunruusussa on hänen mielestään hienot lehdet, ja se saa kasvaa, vaikka leviääkin liikaa.
– Perinteinen juhannusruusu on hieno. Vanhat ruusut ovat kestäviä eivätkä ota vähästä nokkiinsa. Yksi parhaimmista uudemmista lajikkeista on 'Tove Jansson', joka on nopeakasvuinen ja helppohoitoinen tarhapimpinellaruusu. Se kukkii runsaasti hehkuvan tummanpunaisin kukin kesä–heinäkuussa, Mirjam opastaa.
Hän on ihastunut myös pensashanhikkeihin, eritoten niiden uusiin, kauniskukkaisiin lajikkeisiin. Niitä hänellä on kaikkiaan kuutta eri sorttia. Syreenejäkin löytyy useita erilaisia, samoin hortensioita. Keskelle pihaa hän on perustanut entisajan syreenimajan, jonka taimet ovat vielä alkuvaiheessa.
– Vannoin, etten ikinä istuta pihalleni tuijia, mutta nyt niitä kasvaa meilläkin. Yksittäisinä kasveina tuijat ovat ihan kelpoja, ovathan ne kestäviä ja ikivihreitä.
Mannisten pihapiiri on keskellä pelto- ja metsämaisemaa, joten luonto on lähellä. Luonnon tarkkailu on pariskunnan yhteinen harrastus. Pihalla on kaksi pientä lammikkoa, joista toisessa asustaa vesiliskoja ja sammakoita. Jukalla on pihan perällä oma huvimaja, ”mancave”, josta hän kiikaroi lähialueen lintuja ja muuta luonnon elämää.
– Linnut ovat meille molemmille tärkeitä ja toivomme niitä pihallemme. Mustarastas ja punarinta ovat lempilajejamme. Siivekkäät popsivat tehokkaasti tuhohyönteisiä. Esimerkiksi kirvat ovat vähentyneet, kun linnut syövät hedelmäpuiden rungoista niiden munia, Mirjam kertoo.
Hirvistä on ollut aikaisempina vuosina harmia, kun ne ovat syöneet jopa luumupuita rungoista asti. Viime vuosina Mirjam on huomannut hirvien vähentyneen.
– Kun luonto on lähellä, pihalla käy väistämättä ei-toivottujakin vieraita, mutta niiden kanssa pitää vain yrittää elää sovussa.
Mirjamin mielestä luonnon keskellä sijaitsevan pihan laidoilla ei tarvitse olla niin hienoa ja hoidettua kuin paraatipaikoilla. Sellaisille paikoille sopii esimerkiksi metsäpuutarha, joka tulee toimeen vähällä hoidolla. Mannisten pihan metsäpuutarhassa on rehevää aluskasvillisuutta, pensaita, köynnöksiä ja ylimpänä puita. Metsäpuutarhan kautta kulkee hämyinen polku asuinrakennukselta huvimajalle.
Koristekasvien lisäksi Mannisten pihalla kasvaa hedelmäpuita, tyrnejä ja muita marjoja. Rehevän ja kauniin vihannes- ja yrttitarhan reunoja kiertävät matalat aidanteet entisajan luostaripuutarhojen tapaan.
– Taikinamarja on erinomainen reunuskasvi, sillä se vihertyy aikaisin keväällä ja kestää leikkaamista. Myös iisoppi sopii rajaamaan istutuksia niin perenna- kuin yrttimaallakin, Mirjam toteaa.
Keittiötarhassa Mirjam suosii monivuotisia vihanneksia ja yrttejä, sillä ne ovat koristeellisia ja lähtevät keväällä nopeasti kasvuun. Komean köynnöspinaatin lisäksi tarhasta löytyy muun muassa parsaa, raparperia, kirveliä ja ruohosipulia. Saviruukkujen reunustamassa pyörylässä kasvaa laventelia. Perinteiset vihannekset ja perunakin kuuluvat kasvimaan valikoimaan.
Kasvihuoneessa Mirjam viljelee tomaattia, ananaskirsikkaa, kasvihuone-, sitruuna- ja viidakkokurkkua sekä 'Sugar Baby' -vesimelonia. Alkukesällä huoneessa ehtivät tuottaa satoa salaatti, tilli ja retiisi. Tilaa on vielä ulos istutettavien taimien kasvatukseenkin.
Vaikka Mirjam suunnittelee, istuttaa ja enimmäkseen hoitaakin pihaa, on aviomies ollut apuna muun muassa kasvihuoneen pystytyksessä, kompostikehikon rakentamisessa ja kaariporttien tekemisessä. Alapihan kivimuuria he ovat koonneet yhdessä vuosikausia. Mirjam kertoo olleensa pienestä pitäen kiinnostunut kasveista ja puutarhanhoidosta, 4H-kerhossakin hän oli mukana.
– Mummolassa oli rehevä puutarha, joka ei kärsinyt kuivuudesta. Äidinäitini oli oikea viherpeukalo, hän osti paljon kasveja lastenlapsilleenkin. Yhdessä valokuvassa olen kuusivuotiaana kitkemässä kasvimaata. Äitini mielestä olen syntynyt puutarhahanskat käsissä, Mirjam naurahtaa.
Puutarhaterapia kiinnostaisi puistotyönjohtajana toimivaa Mirjamia, mutta siihen vaadittava lähihoitajaksi opiskelu ei. Toipuessaan muutama vuosi sitten vakavasta sairaudesta hän pyrki kaivelemaan pihalla heti kun pystyi. Se oli parasta kuntoutusta.
– Olen myös huomannut, että tulen paremmin toimeen kasvien kuin ihmisten kanssa. Puutarhassa puuhailu on mitä parhainta vastapainoa työlleni, jossa on nykyisin paljon hallinnollista paperityötä. Jos työssä on stressiä ja pää kiehuu, paha olo lähtee ja mieli rauhoittuu, kun pääsee pihalle.
Mirjamilla oli haaveena saada lasitus takapihan kuistille. Toissa kesänä hänen pitkäaikainen toiveensa toteutui. Kuistista tuli heti mieluinen kahvittelu- ja oleskelupaikka, josta voi ihailla puutarhan näkymiä varhaisesta keväästä lähtien.
Olen pitkän linjan puutarhaihminen, aloittanut puutarhurikoulusta päätyen korkeakoulututkintoon. Aikoinaan emäntäkoulussa ollessani selvisi, että puutatarha ja sen hoitaminen voisivat olla minulle sopiva ammatti. Valmistuttuani puutarhurikoulusta pääsin Helsingin yliopiston silloiselle puutarhatieteen laitokselle koekenttiä hoitamaan ja myöhemmin Puutarhaliittoon kotipuutarhaneuvojaksi. Valokuvauksen ja kirjoittamisen alkaessa kiinnostaa yhä enemmän jäin freelancertoimittajaksi. On ollut mielenkiintoista ja opettavaista tutustua juttumatkoilla erilaisiin puutarhoihin ja innostuneisiin pihatarhureihin. Kasvien kanssa touhuaminen ja samanmielisten ihmisten kohtaaminen ovat monelle tärkeitä, myös minulle.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Harmonisen kukkea puutarha ympäröi nikkarityylisiä puurakennuksia. Puutarha jatkuu omenatarhana alas järven rantaan. Voiko näin kaunista paikkaa ollakaan!
Kun nuori perhe etsi tonttia, jolle rakentaa, oli tärkeimpänä kriteerinä mahdollisuus tehdä puutarha. Toiveiden paikka löytyi Tammisaaren tuntumasta.
Paasioiden piha on koristeltu matkamuistoilla ja maailmanluokan monumenteilla. Hulluja ideoita ei torpata vaan ne toteutetaan. Pihan tärkein virka, hauskojen projektien toteuttamisen ohella, on toimia perheen ja perhejuhlien viihtymispaikkana.
Talvisin luetaan sisustus- ja puutarhalehtiä, ja kun kesä koittaa, päästään toteuttamaan unelmia ja suunnitelmia sinne, minne veri vetää.
Kun puut kasvavat, istuskellaan saunan vilvoitteluterassilla latvusten alla ja popsitaan marjoja pensaista – seitsemännen kerroksen korkeudella.
Leean ja Karin kesäparatiisi on käsin rakennettu ja huolella kunnostettu pihapiiri, joka huokuu vanhan ajan tunnelmaa.
Henkeäsalpaava The Lost Gardens of Heligan on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Puutarha on Eden Projectin luojan Tim Smitin ensimmäinen taidonnäyte. Se on valtavalla työmäärällä upeasti entisöity, lähes sadan hehtaarin laajuinen puutarhakokonaisuus.
Oma PIHA -lehden järjestämässä Suomen Paras Piha -kilpailussa finaaliin valittiin kirkkonummelaisten Kärkien piha. Pihassa on runsas kukinta keväästä syksyyn ja muodoltaan erikoisia puita. Metalliset eläinhahmot ihastuttavat vierailijaa.
Kun saven kanssa pääsee sinuiksi, voi tuloksena olla alati kukkiva piha. Yksi tällainen värittää maalaismaisemaa Keski-Suomessa.
Postimerkkipihaan mahtuu omaa ruuantuotantoa, itse kasvatettuja perennoja, komposti ja tilava terassi. Kasvit saavat mielellään olla sekä kauniita että syötäviä.
