Hyvänheikinsavikka, mustajuuri ja maatiaiskehäkukka edustavat ihmisten kanssa pitkään kasvanutta hyötylajistoa Ragvaldsin idyllisellä museotilalla Kirkkonummella.
Innokkaan viljelijän sadonkorjuu alkaa keväällä ja loppuu vasta syystalvella. Viimeiset juurikkaat nostetaan lokakuussa, mutta lehtikaalin viimeisen sadon keräämisen voi jättää jopa jouluun.
Talvikeräkaalit ovat syksyisin halpoja suoraan viljelijöiltä, torilta tai kaupastakin hankittuina. Silloin voi aloittaa uusvanhan kaalin säilöntätavan opettelun. Kaalin hapatus, joka on kaikkien opittavissa, on edullinen keino säilyttää omat tai ostetut vitamiinit talven varalle.
Suunnitellessani Eija’s Gardenia minulla oli vahva visio siitä, että haluan kasvimaan ja sen yhteyteen kanoja. Minua viehätti ajatus kasvimaan hoidosta ja sadon keräämisestä kanojen kotkotusta kuunnellen ja kuopsutusta katsellen.
Lähde käymään tämän värikkään kuvakavalkadin myötä raumalaisen Seminaarin koulupuutarhan kasvierikoisuuksien parissa!
Nykyään useimmista asuintaloista puuttuu sopivan viileä varastotila, maakellarista puhumattakaan. Niinpä viljelijän on etsittävä muita tapoja kesän sadon säilyttämiseen käyttökelpoisena seuraavaan satokauteen.
Vanhalta pihalta löytyy yleensä sikermä erilaisia herukkapensaita. Niiden ränsistynyttä tilaa ei tarvitse säikähtää: pienellä uudistamisella pensaat ponnistavat uuteen kukoistukseen.
Hyötytarhurin päivyri opastaa kaikessa keittiöpuutarhaan liittyvässä varhaisesta keväästä aina sadonkorjuuseen ja syyskylvöihin saakka.
Omenapuusta tulee vuosien saatossa pihapiirin keskipiste. Kevätkesällä unelmien pihapuu on täynnä valkoisia tai vaaleanpunaisia kukkia, pörriäisten surinaa ja lupausta maukkaasta sadosta. Hedelmät kypsyvät lajikkeen mukaan loppukesällä tai syksyllä.
Kirkkonummelaisen Ragvaldsin museoalueen runsas opetuskasvitarha kertoo ihmisten ja kasvien pitkästä yhteisestä historiasta. Keskiaikainen Kuninkaantie kulki tilaa viistäen, ja lähistöltä on tehty löytöjä kivikaudelta.
Elokuu on monesti hyötytarhurin juhlaa. Pitkät päivät, lämpö ja kesäsateet ovat tehneet tehtävänsä. Lavatarha on nyt parhaimmillaan – täynnä väriä, tuoksua ja satoa.
Villin, aromikkaan mesimarjan voi kesyttää kotipuutarhaan. Se verhoaa maanpintaa, asettuu säntilliseen riviin tai ryöppyää amppelista.
