Siirry sisältöön

Keväällä kasvihuoneunelmat heräävät eloon. Hyvin rakennettu kasvihuone vaatii suhteellisen vähän huoltoa, kunhan perustukset on tehty kunnolla. Talvella on tärkeää poistaa katolle kertynyt lumikuorma, sillä etenkin ohuet kennolevyt voivat haljeta. Myös kova tuuli voi aiheuttaa vaurioita. Talveksi katolle voi laittaa pressun, joka sidotaan koko kasvihuoneen ympäri. Lasikin voi rikkoutua, jos märkää lunta ja jäätä kertyy liikaa. 

Huhtikuussa aurinko lämmittää kasvihuonetta jo kovasti, ja silloin on hyvä aloittaa kevätsiivous pesemällä laseista tai kennomuoveista homeet ja sammaleet pois. Polykarbonaattilevyt voivat muuttua ajan myötä ikävän näköisiksi, mikäli ei ole muistanut tai tiennyt rakennusvaiheessa sulkea kennolevyjen päitä teipillä. Jo muutamassa vuodessa kennot ovat täynnä jos jonkinlaista moskaa ja talvehtivia ötököitä. Kennolevyn yläreuna teipataan tiiviillä alumiiniteipillä ja alareuna puolestaan hengittävällä suodatinteipillä. Tarkoitukseen soveltuvia teippejä löytää kasvihuoneliikkeistä sekä kaupoista, jotka myyvät valokatteita ja kennolevyjä. 

Likaiset kennolevyt voi irrottaa ja puhdistaa vedessä liottamalla tai suihkuttamalla. Vedestä ja etikasta sekoitetaan suhteessa 1:1 suihkupulloon liuosta, jota suihkutetaan pinnoille ja pyyhitään hetken päästä pois. Se toimii hyvin ainakin lasipinnoilla, jotka eivät syövy muovin tapaan. 

Lasikasvihuone on otollinen etenkin paljon lämpöä ja auringonvaloa vaativien tomaattien kypsymiselle. Lavatarhan daaliat, kuten kuvan 'Creme de Cassis', vahvistuvat toukokuun ajan kasvihuoneessa ennen ulos istuttamista.

Muovia vai lasia? 

Kasvihuoneesta haaveileva joutuu miettimään valintaa muovisen ja lasisen kasvihuoneen välillä. Molemmissa on puolensa. Muovikennohuoneen hyviä puolia ovat edullinen hankintahinta sekä edullisempi korjauskustannus, kun kennolevyjä joutuu väistämättä uusimaan aika ajoin. Lasihuone on puolestaan pitkäaikainen satsaus ja kauniimpi puutarhassa, vaikkakin sen lämmöneristyskyky ei ole yhtä hyvä kuin muovikennohuoneen. Käsistään kätevä rakentaa persoonallisen kasvihuoneen vanhoista ikkunoista. 

Lasihuone on parempi valinta kestävyyden ja taimikasvatuksen kannalta, sillä oikein hoidettuna lasi ei rikkoudu yhtä helposti kuin ohuempi polykarbonaattilevy. Lisäksi lasi päästää paremmin auringonvaloa läpi, mikä on tärkeää taimikasvatusvaiheessa. Lasi- ja muovikennohuoneissa kasvatetuissa taimissa olen huomannut eron: lasihuoneessa taimista tulee vahvoja ja tukevia, kun taas UV-suojatun kennolevyn alla kasvaneet taimet venyvät hieman honteloiksi. 

Kasvihuoneen uusin tukirimoihin kiinnitettiin muovipinnoitettua, metallista aitaverkkoa, jota pitkin kurkut saavat kiipeillä ja johon on hyvä sitoa myös tomaatit. Ylimääräiset betonilaatat poistettiin lavojen alta ja pohjalle laitettiin maisemointikangas.

Kesällä aurinkoa rakastavat tomaatit kypsyvät hieman paremmin lasikasvihuoneessa. Kennohuoneessa niiden kuoret jäävät välillä sitkeiksi eikä maku ole yhtä makea kuin auringonpaisteen kypsyttämällä tomaatilla. Kasvihuonekurkut ja yrtit ovat sen sijaan viihtyneet paremmin muovikennohuoneessa. 

Polykarbonaattilevyn paksuus vaikuttaa huollon tiheyteen. Esimerkiksi 4 mm paksu levy kesti käytössäni kahdeksan vuotta, mutta vaati korjausteippausta. Lasihuone sen sijaan on pysynyt ehjänä ja huoltovapaana 18 vuotta. Eräs ulkomainen kennokasvihuoneiden asiantuntija mainitsi, että mitä paksumpi kennomuovi on, sitä kestävämpi se on, mutta tällöin kasvihuoneeseen tarvitaan usein lisävaloa kasveille. Nämä tekijät on hyvä ottaa huomioon, kun valitsee kasvihuonetta. 

Maaliskuun lopun varhaiskylvö kannatti. Muovikasvihuoneen lavasta
sai kerätä rehevää tilli- ja persiljasatoa heti kesän alussa. Kaksivuotinen persilja sai jäädä talvehtimaan lavaan.

Lavaviljelyä kasvihuoneessa

Koska lavaviljely on helppoa ja mukavaa, vanhaan muovikennohuoneeseen päätettiin rakentaa lavat kurkuille ja tomaateille. Aiemmin viljeltiin suurissa muovisissa saaveissa, mutta niiden täyttäminen ja tyhjentäminen keväällä ja syksyllä oli melko työlästä. Raskas palju oli hankala saada kapeasta ovesta ulos tyhjennettäväksi. 

Kasvihuoneen uusien lavojen pohjalle ja reunoille laitettiin vain maisemointikangas. Mikäli mullan joutuu muutaman vuoden päästä vaihtamaan, saa kankaan avulla nostettua viimeisetkin rippeet lavan pohjalta. Salaojitus on monessa ruukku- ja astiaviljelyssä tärkeää, mutta näiden lavojen pohjalle ei laitettu kerrosta kevytsoraa, sillä liika kosteus valuu hiekansekaisen maapohjan kautta ulos. 

Lasikasvihuone on otollinen kevään taimikasvatukselle ja loppukesällä tomaattisadon kypsyttämiselle, sillä lasissa ei ole muovikennon tapaan UV-suojausta. Kesäkurpitsat kylvetään huhti–toukokuussa, sillä ne tarvitsevat vain lyhyen, muutaman viikon pituisen esikasvatuksen ennen lavaan istuttamista yöhallojen mentyä.

Aurinkoisella paikalla olevassa kasvihuoneessa mullan kuivuminen on yleensä suurempi ongelma kuin märkyys. Suuri puulaitainen lava pidättää kosteutta paljua paremmin, se hengittää eikä kuumene yhtä paljon kuin musta muovi. Suuri multatila osoittautui lämpöä varaavaksi, ja lavoihin päästiin istuttamaan taimet hyvissä ajoin. Jo maaliskuun lopulla, kun multa oli sulanut nopeasti auringon lämmössä, oli mahdollista kylvää pienen nurkkauksen verran tilliä, persiljaa, sipulia ja salaatteja. Kesäkuun alussa sai kerätä varhaissatoa salaattipöytään ja tehdä tilaa muille satokasveille. 

Kasvihuoneesta muodostuu nopeasti tarhurin vehreä olohuone, josta ei malta lähteä pois. Ruusunnuppupelargoni 'Appleblossom Rosebud' ja sisällä ruukussa talvehtinut terassihortensia nauttivat lämmöstä rehevän kurkkukasvuston varjossa.

Kiipeilytukea kasveille

Rajallisessa tilassa tomaattiviidakon tukeminen ja kurkkujen varsien ohjailu voi olla hankalaa, joten lavojen yhteyteen rakennettiin puurimasta ja aitaverkosta kehikko mukailemaan kasvihuoneen omia rakenteita. Rimat yhdistettiin katonharjan kohdalla kolmion mallisella vaneripalalla. Puuosat tukevoittivat samalla katon keskiosaa. 

Rimoihin kiinnitettiin kauttaaltaan tukevaa suurisilmäistä aitaverkkoa, jota pitkin kurkut saivat kiivetä ja johon tomaatit sai sidottua. Verkon kiinnitys käy hyvin sähköjohtokiinnikkeitä tai sinkilöitä naulaamalla. Lavojen puuosat käsiteltiin ladonharmaalla, myrkyttömällä Patio Verso -puuöljyllä. 

Maapohja on hyvä asia silloin, kun halutaan kasvattaa kasvihuoneen suojassa monivuotisia kasveja, kuten viiniköynnöksiä tai aprikooseja ja persikoita säleikköpuiksi ohjailtuna. Niiden juurienhan tulee päästä kasvamaan mahdollisimman syvälle. Multapohja ei myöskään kuivu yhtä herkästi kuin viljelyastiat. Jos sen sijaan viljelee samassa kasvualustassa esimerkiksi tomaattia vuosi toisensa jälkeen, ajan myötä kasvitautien – kuten ilmateitsekin leviävän perunaruton – pesiytyminen voi muodostua ongelmaksi. 

Myös tomaatin ruskokurttuvirus on ikävä kasvitauti. Siltä voi onneksi välttyä, kunhan ei kasvata chilejä, paprikoita tai tomaatteja kaupan vihanneksista kerätyistä siemenistä, sillä niiden kautta kyseinen karanteenituhooja voi levitä kotipuutarhoihin. Siksi tulisi aina käyttää tarkastettuja ostosiemeniä. Kaupan paprikoiden ja tomaattien siemenjälkeläiset voivat olla myös täysin erilaisia kuin emokasvinsa, sillä monet ammattiviljelyssä käytettävät lajikkeet ovat pitkälle jalostettuja F1-hybridejä.  

Tarhurin onnea on oma siemenvarasto! Pienestä siemenestä kasvaa suurta satoa. Siementen keruu tuo rahansäästöä ja on tärkeä askel kohti omavaraisuutta. Pelkästään tässä on 20 ruusupavun tainta, noin sata 'Evakko'-tomaattia, kesäksi pari litraa tuoreita herneenpalkoja ja tarhamaltsaa noin neliömetrin alalle.
Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *