Hyötytarha

29.05.2026

Köynnöspinaatti – Kevätkesän ravinteikas lehtivihannes 

Köynnöspinaatti on vanha, mutta vähän tunnettu koriste- ja ravintokasvi. Sen pinaatin tavoin käytettävät lehdet sisältävät runsaasti muun muassa karotenoideja, folaattia, kaliumia, magnesiumia, fosforia ja sinkkiä.

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti ja kuvat Leena Nurmi

Köynnöspinaatti (Hablitzia tamnoides) on melko tuntematon kasvi muualla Euroopassa, mutta Pohjoismaissa sitä on kasvatettu 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Rentovartinen, köynnöstelevä kasvi on kotoisin Kaukasian vuoristoseutujen ja Koillis-Turkin laaksoista ja vuorten rinteiltä. Kasvitieteellisesti tämä sukunsa ainoa edustaja luetaan revonhäntäkasveihin (Amaranthaceae), samoin kuin esimerkiksi pinaatti, punajuurikas, mangoldi ja savikat. Suomessakin tätä ”kaukaasialaista suikertelevaa pinaattia” suositeltiin istutettavaksi puutarhaan vielä 1920–30-luvuilla, mutta sittemmin sen suosio hiipui.
Viime vuosina kiinnostus köynnöspinaattia kohtaan on lisääntynyt, nyt etenkin helppohoitoisena, monivuotisena ravintokasvina. Valitettavasti siemeniä ja taimia on edelleen harvakseltaan tarjolla. Perennamainen köynnöspinaatti onkin pääasiassa kotipuutarhojen erikoisuus, vaikka sillä voisi olla merkitystä kaupallisestikin nimenomaan varhaisvihanneksena. Punertavina maasta esiin työntyvät versot ovat valmiina kasvupyrähdykseen heti lumen sulettua. Lehtiä päästään keräämään jo toukokuussa, ja ne sopivat kaikenlaisiin ruokiin pinaatin tavoin. Parhaimmillaan lehdet ovat keväällä, mutta niitä voi kerätä vielä kukinnan alettuakin.

Köynnöspinaatti viljelykasvina

Köynnöspinaatti menestyy Suomessa ainakin Kainuun korkeudelle asti. Kasvi viihtyy sekä varjossa että auringossa, mutta parhaiten varhaissatoa saadaan aurinkoiselta kasvupaikalta, josta lumi sulaa varhain. Hyvän sadon toivossa kasvualustan tulee olla ravinteikasta, savipitoista maata, jossa kosteus säilyy kesällä, mutta ei jää talvella seisomaan juuristoalueelle. Muutoin kestävä kasvi menehtyy herkästi talvimärkyyteen. Eteläisessä Suomessa köynnöspinaatti selviää hyvin talven yli myös isossa istutusastiassa tai ruukussa. Kasvuun päästyään maahan istutettu köynnös ei tarvitse juurikaan lannoitusta tulevina vuosina. 

Ensimmäisenä kesänä taimet kasvavat 20–30 sentin mittaisiksi, mutta jo seuraavana vuonna ilmestyy useita parimetrisiä versoja. Kasvu on nopeaa, ja vakiintuneen köynnöspinaatin varret voivat kavuta kesän aikana jopa neljän metrin korkeuteen. Kasvilla ei ole varsinaisia kiipimäelimiä, mutta lehtiruodit ottavat tukea jonkin verran säleiköstä tai lähimmästä puusta tai pensaasta. Lehtien lisäksi köynnöspinaatista voi kerätä aikaisin keväällä kokonaisia versoja käytettäväksi parsan tavoin. Juurakon leposilmuista kasvaa uusia versoja sitä mukaa kuin puhjenneita leikataan ravinnoksi. Hyvin viihtyvästä köynnöspinaatista tulee vuosien mittaan rehevä pehko, jossa voi olla jopa parisataa vartta.

Lisäys siemenistä

Kesällä köynnöspinaatin lehtihankoihin muodostuu vaatimattomia, kellanvihreitä, röyhymäisiä kukintoja, jotka sisältävät lukuisia pikkuruisia tähtimäisiä kukkia. Loppukesällä kypsyvät kiiltävän mustat, noin 1,5 millimetrin kokoiset siemenet, joista köynnöspinaattia lisätään. Siemenkylvö onkin paras lisäyskeino, sillä kasvi ei pidä siirtelystä eikä jakamisesta. Vanha köynnöspinaattikasvusto kuolee herkästi, jos vahvaan, syvälle ulottuvaan juuristoon kajotaan. 
Siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn. Luontaisesti se tapahtuu talven aikana, ja maahan varisseet siemenet itävät kevään koittaessa. Kotipuutarhassa voikin köynnöspinaattikasvuston alta löytää keväällä pieniä taimia. Keinotekoisesti kylmäkäsittelyn voi tehdä kylmiössä tai jääkapissa. Siementen pitäminen +5 asteessa kosteassa hiekansekaisessa turpeessa kuuden viikon ajan riittää siemenlevon purkamiseen. 
Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksella Viikissä tehdyssä kylvökokeessa paras 52 prosentin itävyys saatiin kylmiössä käsitellyistä siemenistä, jotka oli kerätty helmikuussa. Siemensato vaihtelee vuosittain, ja eri köynnöspinaattikantojenkin välillä voi olla eroja. Yksi syy heikkoon siemensatoon saattaa olla viileä kesä tai liian varhainen keruu. Siemensadon eli kuihtuneiden kukintojen korjuu kannattaa Etelä-Suomessakin jättää lokakuulle tai jopa myöhemmäksi. 

Ravintopitoiset lehdet

Itävyyden lisäksi Viikissä tutkittiin toukokuun lopussa avomaalta kerättyjen köynnöspinaatin lehtien ravintoarvoa, jota verrattiin muovihuoneessa kasvaneeseen lamopinaattiin (Tetragonia tetragonioides). Köynnöspinaatin karotenoidipitoisuus oli korkea, ja folaattiakin oli lähes yhtä paljon kuin korkeasta folaattipitoisuudesta tunnetussa pinaatissa. Sadasta grammasta köynnöspinaatin lehtiä voi saada puolet päivittäisestä E-vitamiinitarpeesta lehtien sisältämien tokoferolien ansioista. Proteiinia köynnöspinaatissa oli lähes yhtä paljon kuin nokkosessa. Rasvahapoista köynnöspinaatissa oli odotusten mukaisesti eniten alfalinoleenihappoa.
Kivennäisaineista köynnöspinaatin lehdissä oli runsaasti etenkin kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja fosforia eli vähintään kaksinkertaisesti pinaattiin ja lamopinaattiin nähden. Köynnöspinaatista saa myös kuparia, rautaa ja sinkkiä enemmän kuin pinaatista ja lamopinaatista. Mangaani oli ainoa mineraali, jota tämän tutkimuksen lamopinaatissa oli enemmän kuin köynnöspinaatissa. 
Ravintoaineet ovat köynnöspinaatissa tiivistyneemmässä muodossa kuin mehevissä lamopinaatin lehdissä, sillä pitkäruotisilla ja herttatyvisillä köynnöspinaatin lehdillä on suurempi kuiva-ainepitoisuus.

Haitta-aineet 

Pinaatti ja muut lehtivihanneksina käytettävät revonhäntäkasvit kuuluvat lajeihin, joihin kertyy herkästi nitraattia ja oksaalihappoa. Koska nitraatti liikkuu veden ja ravinteiden mukana kohti lehtiä, suurimmat nitraattipitoisuudet löytyvät juuri lehtivihanneksista. Kasveihin voi kulkeutua maaperästä myös raskasmetalleja, kuten kadmiumia ja lyijyä. Näitä on yleensä enemmän savi- ja multamaissa kuin karkeissa kivennäis- ja hietamaissa. 
Tutkittujen köynnöspinaattien lehtien nitraattipitoisuus ei kuitenkaan ylittänyt sallittua määrää. Kadmiumia ja lyijyä oli köynnöspinaateissa enemmän kuin muovihuoneessa kasvaneessa lamopinaatissa, mutta näidenkin haitta-aineiden pitoisuudet pysyivät sallitun määrän alapuolella. Sekä oksaalihaposta että nitraatista vähintään 50 prosenttia liukenee keitinveteen, minkä takia pinaattikasvit kehotetaankin ryöppäämään ennen ruoaksi valmistamista. 

Köynnös- ja lamopinaatin lehtien ravinto- ja haitta-ainepitoisuudet 

100 gramman tuorepainoa kohden

Hyötytarha, Kasvuvyöhyke I, Kasvuvyöhyke II, Kasvuvyöhyke III, Kasvuvyöhyke IV, Kasvuvyöhyke V, Kasvuvyöhyke VI, Lavatarha ja kasvimaa, Sato, Taimikasvatus

Leena Nurmi

Olen pitkän linjan puutarhaihminen, aloittanut puutarhurikoulusta päätyen korkeakoulututkintoon. Aikoinaan emäntäkoulussa ollessani selvisi, että puutatarha ja sen hoitaminen voisivat olla minulle sopiva ammatti. Valmistuttuani puutarhurikoulusta pääsin Helsingin yliopiston silloiselle puutarhatieteen laitokselle koekenttiä hoitamaan ja myöhemmin Puutarhaliittoon kotipuutarhaneuvojaksi. Valokuvauksen ja kirjoittamisen alkaessa kiinnostaa yhä enemmän jäin freelancertoimittajaksi. On ollut mielenkiintoista ja opettavaista tutustua juttumatkoilla erilaisiin puutarhoihin ja innostuneisiin pihatarhureihin. Kasvien kanssa touhuaminen ja samanmielisten ihmisten kohtaaminen ovat monelle tärkeitä, myös minulle.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Tilaa Oma PIHA

Mainos päättyy