20.06.2026

Kaksi herkkua kerralla

Luonto- ja pihakokemukset piirtyvät jo lapsuudessa ihmisen aistimuistoihin. Tiettyihin vuodenaikoihin liittyy vahvoja tuoksuja ja makuja. Sinivuokkojen tarkkailun ohella kevääseen kuului vajantakaisen raparperin kasvun seuraaminen. Alkavan kesän merkkejä olivat voikukkaseppeleen letitys sekä äidin tekemän raparperikiisselin maistelu.

Teksti ja kuvat Linda Peltola

Kerran halusin tehdä muumimamman raparperisimaa. Reseptin löysin teksti-TV:stä. Heitin sekaan runsaasti hiivaa, jotta varmasti tulisi paljon kuplia. Arvata saattaa, mitä siitä seurasi pullotuksen ja parin päivän jälkeen – tietenkin jättimäinen, kuohuva räjähdys, josta isäparkani sai hiivankatkuisen osuman partaansa. Onneksi hän ehti juosta pullon kanssa ulos vikkelään, niin ettei keittiön tapetteja tarvinnut uusia.

Lapsuuden kokemuksesta viisastuneena: raparperimehun keittäminen mehumaijalla on huomattavan siistiä kesäjuoman valmistusta. Kolmen litran mehumaijaan kaadetaan kerroksittain 2 kiloa pestyjä raparperipaloja ja noin 1,5 kiloa sokeria. Jos haluaa mehusta kauniin punaista, kannattaa raparperipaloihin jättää mukaan punaista kuorta. Kuori pehmenee höyryssä. Jos pakastimesta löytyy rasiallinen edelliskesän mansikoita, ne antavat lisää väriä ja makua mehuun.

Kun lasket mehua letkusta toiseen kattilaan, kannattaa se kattilallinen ja vielä seuraavakin kaataa takaisin raparperipalojen päälle. Tämä auttaa mehustumisessa. Kun mehu noin tunnin kuluttua on valmista, tarkista maku. Tällä reseptillä valmistuu kolmisen litraa melko makeaa tiivistettä, jota voi laimentaa vedellä juomaksi. Kuplaveden tai kivennäisveden kanssa syntyy raikasta kuohujuomaa.

Mehua voi myös käyttää simaksi lisäämällä 1–2 litraa kylmää vettä, jotta mehu laimenee hieman ja muuttuu kädenlämpöiseksi. Joukkoon sekoitetaan herneen kokoinen pala tuorehiivaa tai neljäsosateelusikallinen kuivahiivaa ja annetaan käydä vuorokauden ajan ennen pullottamista.

Mehustimeen jäänyt raparperisose on monikäyttöistä ja maukasta. Se kannattaa maustaa heti kuumana sokerilla ja kiehauttaa, jolloin siitä tulee upeaa hilloketta ja mitä hienointa ainesta piirakkaan. Soseesta voi myös keittää sipulin, etikan ja mausteiden kanssa raparperichutneyn kesäisten grilliruokien kylkeen.

Sosetta jäi noin 6 desilitraa yhdestä mehumaijallisesta ja siihen määrään lisäsin 2,5 desilitraa sokeria, sillä lähes kaikki mehustukseen lisätystä sokerista oli liuennut nesteen joukkoon. Sosetta voi pakastaa rasioissa, jolloin sitä on talvella helppo käyttää leivonnassa, esimerkiksi muru- ja rahkapiirakassa, raparperihyveessä tai kakkupohjan päällä vaniljaisen kermavaahdon kera.

Tarharaparperi

(Rheum rhabarbarum)

Raparperi viihtyy puolivarjossa ja auringossa, tuoreessa, syvämultaisessa, kalkitussa ja ravinteikkaassa maassa. Se tarvitsee kosteutta pidättävää maata, mutta ei siedä suurta talvimärkyyttä. Jos haluat runsaan sadon, poista kukkavarret aikaisessa vaiheessa. Raparperia voi lisätä jakamalla juurakkoa syksyllä tai aikaisin keväällä. Sitä voi myös kasvattaa siemenestä syyskylvönä.

Lajikkeita

Elmsblitz, matala oksaalihappopitoisuus.

Goliath, suurikokoinen, vihreäruotinen, myöhäinen ja satoisa.

Linnaeus, vanha lajike, myytiin Suomessa 1880-luvulla.

Marshall's Early Red, kirkkaan punainen, värjäävä lajike mehuun ja hilloksi.

Red Champagne, pitkät punaiset ruodit, parhaimmillaan alkukesällä.

Stockbridge Arrow, pitkä- ja paksuruotinen, punainen, satoisa.

Timperley Early, aikainen ja mieto, punainen tyvi.

Valentine, aikainen, punaruotinen, matalahappoinen.

Victoria, yleisin raparperimme, vihreäruotinen.

Hyötytarha, Kasvuvyöhyke I, Kasvuvyöhyke II, Kasvuvyöhyke III, Kasvuvyöhyke IV, Kasvuvyöhyke V, Kasvuvyöhyke VI, Sato

Linda Peltola

Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!