Hyötytarha

08.11.2025

Satokausi jatkuu jouluun saakka

Innokkaan viljelijän sadonkorjuu alkaa keväällä ja loppuu vasta syystalvella. Viimeiset juurikkaat nostetaan lokakuussa, mutta lehtikaalin viimeisen sadon keräämisen voi jättää jopa jouluun.

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti ja kuvat Monica Äijälä

Vasta kun on ollut useita pakkas- ja lämpöjaksoja, alkaa lehtikaalin sadonkorjuu olla ohi. Lehtikaalia voi myös kuivata ja se on hyvä lisä varsinkin sianlihapataan. Pihlajan- ja aronianmarjat ovat parhaimmillaan muutaman pakkasyön jälkeen, mutta nälkäinen lintuparvi voi viedä marjat, jos poimija odottaa liian kauan.

Kurpitsat sen sijaan eivät kestä pakkasta lainkaan, ja niiden säilyttäminen halloweeniin asti voi tuottaa päänvaivaa. Kurpitsat säilyvät parhaiten viileässä ja kuivassa paikassa. Ne voivat hyvin olla ulkona esimerkiksi räystään alla. Jos on pakkasyö tulossa, laitetaan viltti päälle tai tuodaan kurpitsat sisälle yöksi.

Monenlaisia kurpitsoita

Kesän kasvuvoima ja lämpö muistuvat mieleen, kun ihailee isoja, auringonkeltaisia jättikurpitsoita. Kurpitsoiden viljeleminen on hauskaa, vaikka ei olisikaan kurpitsaruokien ystävä. Kurpitsan pitkät, maata pitkin etenevät varret valtaavat helposti ison alueen – yhtäkkiä huomaat, että papumaalla kasvaakin kurpitsoita! Kurpitsan kukat ovat suuria ja kauniita, mutta auki lyhyen aikaa, usein vain puoli päivää. Jos pölyttäjät eivät ehdi vierailemaan sekä hede- että emikukissa riittävän nopeasti, ei muodostu kurpitsoita.

Kurpitsalajien ja -lajikkeiden kirjo on todella laaja. Tunnetuin kurpitsa lienee kesäkurpitsa. Se ei aina ole vihreä ja pitkä vaan se voi olla myös keltainen ja pyöreä. On öljysiemenkurpitsa, joka viljellään öljypitoisten siementen vuoksi, on herkullinen hokkaidokurpitsa eli japanilainen talvikurpitsa, joka on kotoisin Japanin Hokkaidon saarelta, on spagettikurpitsoita ja koristekurpitsoita. Kuivunut koristekurpitsa kelpaa vaikka marakassiksi. Kurpitsalyhtyjä valmistetaan jättikurpitsasta. 

Kurpitsalyhty 

Kurpitsalyhdyn valmistaminen alkaa kylvämällä iso siemen sisälle ruukkuun huhti–toukokuussa. Nopeakasvuinen taimi istutetaan ulos maahan, kun hallayöt ovat ohi. Koko kesän voi seurata taimen ja hedelmien kehitystä. Syyskuussa täytyy vahtia, ettei kurpitsa jää hallayön armoille ja vaurioidu. Kun tulee niin kylmä, ettei kurpitsaa voi enää jättää vihannesmaalle, on löydettävä viileä paikka, jossa se säilyy pyhäinpäivän tienoille, jolloin vietetään myös halloweenia.

Ennen vanhaan, kauan ennen kuin tiedettiin mitään halloweenista tai kurpitsalyhdyistä, tehtiin Ruotsin eteläisimmässä maakunnassa Skånessa rehujuurikkaista lyhtyjä pyhäinpäivän aatoksi. Nämä lyhdyt esittivät pahoja ukkoja. Ken tietää, vaikka lyhtyperinne olisi lähtöisin Pohjoismaista? Ei ole kaukaa haettu, että joku siirtolainen olisi vienyt tämän perinteen mukanaan Pohjois-Amerikkaan ja sittemmin siirtynyt kaivertamaan kurpitsoita, joilla on pehmeämpi hedelmäliha kuin rehujuurikkaalla.

Hymynaama tai taideteos

Perinteinen kurpitsalyhty on hymynaama tai hirviönaama. Aihe on kuitenkin vapaa, ja lyhty voi olla todellinen taideteos.

Piirrä kuvio ensin paperille. Valmiin kuvion voi siirtää kurpitsaan kiinnittämällä paperi kurpitsan päälle ja merkitsemällä ääriviivat nuppineulan avulla paperin läpi.

Aluksi kurpitsalta leikataan ”hattu” pois. Jotta hattu saataisiin takaisin oikeaan asentoon, sen reunaan voi tehdä loven, jonka vastamuoto jää lyhtyyn. Tämän jälkeen alkaa kurpitsan tyhjentäminen. Keskellä oleva siemenhöttö on helppo poistaa esimerkiksi lusikalla. Jos hedelmälihaa on paksusti, poistetaan siitäkin osa – mutta siihen tarvitaan veistä ja ehkä muitakin työkaluja.

Kurpitsan hedelmälihasta voi valmista piirakan, keiton, sosetta tai pikkelssiä. Siemenet voi paahtaa uunissa ja käyttää vaikka leivonnassa. Siemeniä on viisasta myös säästää ensi vuoden kurpitsanviljelyyn. 

Pieni tasku- tai otsalamppu on hyvä apuväline lyhdyntekijälle. Laita lamppu kurpitsan sisälle, jotta näet, kuinka paljon hedelmälihaa pitää kaivertaa pois, jotta haluttu kuvio tulee näkyviin. 

Hyötytarha, Sato

Monica Äijälä

Intresset för trädgård och växter har följt mig genom livet. Jag kan fortfarande på samma sätt som ett barn fascineras av de små detaljerna i en blomma. I mitt jobb som landskapsplanerare är helheten och de små detaljerna lika viktiga. I min trädgård har jag både prydnads- och nyttoväxter. Många är gamla traditionella växter som har en historia att berätta. Andra är nyheter som jag testar för att se om de är användbara i mina planer och texter. Förutom trädgård som både är mitt yrke och min hobby seglar jag med familjen och tränar agility och rallylydnad med mina hundar.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Tilaa Oma PIHA

Mainos päättyy