Maanantaipäivä (19.10.) oli pilvinen ja tyyni, mutta kovasti usvainen. Muutaman tunnin retkelläni Hankoniemellä keskityin etsimään kuvauskohteikseni värikkäitä ruskalehtiä ynnä muuta vastaavaa, koska usva häiritsi pahasti kauempia kohteita. Tietysti joskus usvakin tekee maisemasta todella kuvauksellisen.
Skogbyn ruukkialueella tie kulkee Aholan talon pihapiirin läpi. Pihan laidalla kohoaa korkeuksiin mahtava lehtikuusi, jonka latvasta eräällä kierroksellani maisemaa katseli harmaapäätikka. Nyt sitä ei näkynyt, joten tyydyin ottamaan kuvia lehtikuusen kävyistä.
Huomasin pihalla myös kukkivan kurjenkellon! Samassa varressa kukan vieressä oli vielä nuppukin. Kurjenkello kukkii normaalisti kesäkuun lopulta syyskuulle, mutta nythän eletään jo lokakuun loppupuolta.
Katseeni osui heinikossa kasvavaan ruusupensaaseen, missä oli kuin punainen karvapallo. Sen sisällä saattaisi olla ruusunmarja, jonka siemenet olivat alkaneet työntää ilmoille juuriaan harvinaisen pitkään lämpimänä jatkuneen syksyn takia. Todennäköisempi taitaa kuitenkin olla ns. ruusunäkämä. Se on kasvin eri osissa esiintyvä kasvannainen, jonka aiheuttajina ovat loissienet ja bakteerit tai eräät eläimet (madot, punkit, hyönteiset). Enpä muista kuitenkaan aiemmin nähneeni tuollaista. Onko tämä teille tuttua, hyvät lukijat? Lisätty 22.10.: Tarkemmin asiaa selvittäessäni päädyin siihen, että kyseessä on takkuäkämäpistiäisen aiheuttama kasvuhäiriö.
Mainos – sisältö jatkuu alla
Tilaa lehtemme!
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Luonnossa kukkivat parhaillaan komeat kurjenkellot, joita kävimme poimimassa kimpun ulkomaljakkoon. Kurjenkello kasvaa alkuperäisenä rehevissä metsissä, mistä se on levittäytynyt myös avonaisille paikoille, kuten niityille ja tienvierille. Jopa metrin korkuisena ja suurikukkaisena se sopii sellaisenaan kauneimpien puutarhakukkienkin seuraan. Kukat ovat sekä muodoltaan että väriltään kuin jättiläiskokoisia kissankellon kukkia. Kasvi on kuitenkin rakenteeltaan kissankelloa tanakampi, usein vain
Upean punaiset villiviininversot laskeutuvat keveästi päiväkävelyllä nähdyltä kivimuurilta. Tutummatkin puutarhakasvit ovat taas näihin aikoihin räiskähtäneet täyteen syysväritykseensä. Villiviiniverhon lämmintä värivaikutelmaa elävöittävät lehdistön lomasta pilkistävät oranssin ja vihreän sävyt. Villiviinistä saa myös oivan maanpeittokasvin, kun sen antaa kiemurrella vapaasti maata pitkin. Se pärjää varjoisallakin pihalla, mutta toisaalta loisteliain syysväritys syntyy aurinkoisella paikalla. Kesällä maanpeittovilliviini tuo puutarhaan tuuheaa ja
Eteläisimmänkin Suomen ruska on hiljalleen hiipumassa. Tilastojen mukaan ruskahuippu on täällä useinmiten lokakuun alkupuolella, mikä pitää paikkansa tänäkin syksynä. Vielä hetki sitten kirkasvärisinä loistaneet vaahteran ja muidenkin puiden ja pensaiden lehdet ovat ruskistumaan päin. Lapissa ruska on yleensä parhaimmillaan jo syyskuun toisella viikolla, missä varsinkin tunturikoivu ja maaruska saa näyttämään maiseman aivan epätodellisen värikkäältä. Ruska
Perjantaina (23.10.) Skogbyn ruukkialueen vaahterat hehkuivat keltaisen lukemattomissa värisävyissä. Nyt saattoikin olla syksyn viimeinen mahdollisuus kuvata puissa olevia ruskalehtiä, koska seuraava navakka tuuli todennäköisesti lennättää lehdet pitkin maita ja mantuja. Kuvasin myös toistamiseen ruusupensaassa ollutta ”karvapalloa”, josta kerroin edellisessä postauksessani. Tuo karvapallo, mistä kasviasiantuntija Seppo Vuokko käytti Luonto -lehden artikkelissaan sanaa karvatuhero, on ruusuntakkuäkämäpistiäisen (mikä
Karjalanruusu aloittaa ruusupuiston kukintanäytöksen, jota jatkuu talven kynnykselle saakka. Kai Ahmio seuraa näytöstä päivittäin. Välillä hän piipahtaa puistossa parikin kertaa päivässä.
Oma PIHA -lehden järjestämässä Suomen Paras Piha -kilpailun finaalissa oli mukana Mensosten piha Lemiltä. Piha on vasta muutaman vuoden ikäinen, mutta se tarjoaa lapsille mielenkiintoisen seikkailuympäristön.
Kukoistavalla porvoolaispihalla kasvillisuus, kivet ja polut ovat asettuneet paikoilleen kuin luonnostaan. Monilajinen ja monipuolinen piha antaa hoitajilleen voimaa, ja siellä viihtyvät myös luonnon eläimet.
Henkeäsalpaava The Lost Gardens of Heligan on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Puutarha on Eden Projectin luojan Tim Smitin ensimmäinen taidonnäyte. Se on valtavalla työmäärällä upeasti entisöity, lähes sadan hehtaarin laajuinen puutarhakokonaisuus.
Käytämme evästeitä ja vastaavia tekniikoita sivuston toiminnan varmistamiseen, kävijämäärien analysointiin sekä mainonnan kohdentamiseen ja mittaamiseen. Näiden tietojen avulla voimme kehittää sivustojamme ja tarjota lukijoille paremmin kiinnostavaa sisältöä ja markkinointia.
Välttämättömät evästeet ovat aina käytössä. Muita evästeitä käytämme vain suostumuksellasi. Voit muuttaa valintojasi myöhemmin evästeasetuksista.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen sellaisten asetusten tallentamiseksi, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole erikseen pyytänyt.
Tilastot
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, internet-palveluntarjoajan vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietoja tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää käyttäjän tunnistamiseen.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
