Siirry sisältöön

Päivänkakkaroita selkärepussa hakkuuaukealta kotipihalle

Jaa artikkeli

Viime sunnuntaina (9.6.) kuvasin omalta osaltani kesän ensimmäiset päivänkakkarat luontolenkkini varrella olevalla hakkuuaukealla (ylin kuva). Tänään keskiviikkona lähdimme Elsan (7 v.) ja Juliuksen (9 v.) kanssa pyöräillen tuolle samaiselle hakkuuaukealle, jonne on matkaa yhteen suuntaan 3,5 kilometriä osin huonokuntoista metsätietä. Puolimatkassa kuuntelimme käpytikan pesäkolosta kuuluvaa poikasten piipitystä. Kolmessa päivässä aukean päivänkakkarat olivat avanneet kukkansa niin, että saatoimme poimia niitä ison nipun. Yleensä luonnonkukka ovat kauneimmillaan kukkiessaan kasvupaikallaan, mutta tuolla syrjäisellä hakkuuaukealla vain satunnainen kulkija (itseni lisäksi) pääsee ihailemaan luonnonkasvien kukintaa, varsinkin, kun autoliikenne sinne on maanomistajan (Fiskars Oy) toimesta estetty puomein. Niin – asettelimme poimimamme päivänkakkarat vedenpitävään roskakoriin ja nostimme korin kukkineen reppuun. Eväsleivät ja mehut maistuivat niin hyviltä ojanpenkalla istuessamme. Paluumatka sujui yhtä reippaasti kuin menomatkakin, eivätkä päivänkakkarat olleet moksiskaan reppureissusta.

, ,

Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017). 

Mainos – sisältö jatkuu alla

Pihakalenteri 2025

Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!

Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.

224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.

Tilaa nyt
Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös

  • Kissankelloista villiruusuihin, näädästä ohdakeperhoseen

    Upean auringonpaisteen saattelemana lähdin luontoon maanantaina (7.7.) jo aamukuuden aikoihin. Puoleen päivään mennessä olin ottanut kuvia noin kaksisataa, joista ohessa muutamia. Runsaasti päivänkakkaroita kasvavalla hakkuuaukealla kuvasin tällä kerralla siroja kissankelloja niin vastavaloon kuin myötävaloonkin. Harvat kukassa olevat kurjenkellot olivat muodoltaan kuin suurikokoisia kissankelloja. Erään suon laidalla seurasin, kun uusia sarvia kasvattava uroshirvi ruokaili suon vastakkaisella

  • Puolivuotiskatsaus

    Nyt tuntuu toden teolla vuodenkierto lähteneen käyntiin. Kevääseen on pari kuukautta, puolen vuoden kuluttuahan on jo juhannus ohi ja ollaan heinäkuun helteissä, toivottavasti! Laitankin sen kunniaksi muutaman heinäkuisen kuvan paahdepenkistäni, vaikka Eeron jääpuikkokuvat ovatkin hyytävän hienoja. Kesäasia on ajankohtainen siksikin, että nyt mietitään Oma PIHA -lehden kevään asiakaslahjaa. Nämä erikoisen kirkkaansiniset sinilaukat ovat tilaajalahja parin

Kaikki jutut