Koska juhannusruusu ehti täällä lounaissaaristossa, kuten kai koko eteläisessä Suomessa, kukkia ennen juhannusta, otetaan tästä sille korvaaja: orjanruusu (Rosa dumalis). Komea kaartuvaoksainen ruusu kasvaa villinä kotisaarellani lounaissaaristossa ja missä vain pihalla tilaa on, annan sen kasvaa.
Kuvan yksilö on pihani komein. Monimetriset versot kohoavat ensin ylös, sitten alkavat kaartua alas niin, että puska vie tilaa useita neliömetrejä. Villien ruusulajien tapaan se kukkii vain kerran kesässä, yksinkertaisin hempeän vaaleanpunaisin kukin. Kukkiessaan se on kuitenkin niin satumaisen kaunis, että sille suo mielellään nuo neliömetrit. Syksyllä siinä on kauniit kirkkaanpunaiset, pitkulaiset kiulukat.
Näitä luonnon ruusuja täytyy vaalia siinä, missä kurtturuusu vaatii jo kansalliset hävitystalkoot.
Yksi kohta tontistani on hyvin kuiva, siinä on aiemmin ollut rakennus ja kivijalka on vielä maassa nähtävissä. Vaalin kedolla itsestään kasvavaa kasvillisuutta, joka ei vielä ole kovin monipuolista, tosin heiniä siinä on ainakin viittä erilaista. Keltamatara ja hiirenvirna ovat kukkineet rinta rinnan jo vuosikymmenen, mutta nyt tienposkesta kedolleni on tullut myös pari pukinpartaa (Tragopogon pratensis).
Pukinparta on ihmisen mukana tullut muinaistulokas, jonka juurta on paahdettu sikurin tapaan kahviksi, ja tuoreet versot ovat kuulemma herkullisia kuin parsa. Täytyypä kokeilla.
Kauniimpaa kasvinaapuria kuin harakankello (Campanula patula) en olisi osannut valita kurjenmiekoille. Violettiin vivahtava kukka näyttää viihtyvän hieman kosteilla paikoilla. Parin viikon päästä tämän kohdan värimaailma muuttuu täysin, kun rusopäivänliljat alkavat kukkia.
Paahteisessa kukkapenkissä alkavat alppipiikkiputket kohta sinertyä, mirrinminttu jo kukkii sinisenä. Niille avautuu kohta valkoinen vierustoveri, sillä annan pukinjuuren (Pimpinella saxifraga) kasvaa siellä missä haluaa. Se on niin kaunis kukkanen, kuin pieni valkea pitsiliina.
Mitä luonnonkukkia sinä vaalit pihallasi?
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri. Lue Sailan juttuja
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Rintamamiestalo puutarhoineen sai uuden elämän, kun porvoolaiset Beatrice Klaucke-Virtala ja Joni Virtala päättivät toteuttaa unelmansa kodista maaseudun rauhassa. Pitkään vailla vakituista asujaa ollut talo vajaan neljäntuhannen neliön kokoisella tontilla löytyi Loviisan Koskenkylästä.
Syksyinen luonto on parhaimmillaan. Hienot syysvärit, upeat vaahterat, pimenevät illat, raikastuvat ilmat. On myös sipulikukkien istutusten aika. Toivotaan, että me kaikki puutarhaharrastajat saamme nauttia keväisestä väriloistosta ennen perennojen kukintaa. Puutarhastamme löytyy vielä muutama kukkiva kukka: Peace-ruusu ja daalia. Luontokuvat on Pielisjoelta, Joensuusta. Mukana on myös kaksi kuvaa tukkiuitosta, joka oli todennäköisesti syksyn viimeinen. Joensuu on
Värejä ja muotoja rinnastamalla luodaan puutarha, jossa silmä lepää ja mielikuvitus leikkii. Mallia suunnitteluun voi ottaa väriopista, luonnosta ja matematiikasta.
Moni perenna on syötävä ja moni vihannes kelpaa kukkapenkkiin. Hyötykasvien estetiikka ja koristekasvien hyötykäyttö, sekaviljely, hyönteiskannan suojeleminen ja mahdollisimman monipuolinen lajivalikoima pienessä puutarhassa ovat pinnalla
Karjalanruusu aloittaa ruusupuiston kukintanäytöksen, jota jatkuu talven kynnykselle saakka. Kai Ahmio seuraa näytöstä päivittäin. Välillä hän piipahtaa puistossa parikin kertaa päivässä.
Oma PIHA -lehden järjestämässä Suomen Paras Piha -kilpailun finaalissa oli mukana Mensosten piha Lemiltä. Piha on vasta muutaman vuoden ikäinen, mutta se tarjoaa lapsille mielenkiintoisen seikkailuympäristön.
Kukoistavalla porvoolaispihalla kasvillisuus, kivet ja polut ovat asettuneet paikoilleen kuin luonnostaan. Monilajinen ja monipuolinen piha antaa hoitajilleen voimaa, ja siellä viihtyvät myös luonnon eläimet.
Kun puut kasvavat, istuskellaan saunan vilvoitteluterassilla latvusten alla ja popsitaan marjoja pensaista – seitsemännen kerroksen korkeudella.
Leean ja Karin kesäparatiisi on käsin rakennettu ja huolella kunnostettu pihapiiri, joka huokuu vanhan ajan tunnelmaa.
Henkeäsalpaava The Lost Gardens of Heligan on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Puutarha on Eden Projectin luojan Tim Smitin ensimmäinen taidonnäyte. Se on valtavalla työmäärällä upeasti entisöity, lähes sadan hehtaarin laajuinen puutarhakokonaisuus.
