Koska juhannusruusu ehti täällä lounaissaaristossa, kuten kai koko eteläisessä Suomessa, kukkia ennen juhannusta, otetaan tästä sille korvaaja: orjanruusu (Rosa dumalis). Komea kaartuvaoksainen ruusu kasvaa villinä kotisaarellani lounaissaaristossa ja missä vain pihalla tilaa on, annan sen kasvaa.
Kuvan yksilö on pihani komein. Monimetriset versot kohoavat ensin ylös, sitten alkavat kaartua alas niin, että puska vie tilaa useita neliömetrejä. Villien ruusulajien tapaan se kukkii vain kerran kesässä, yksinkertaisin hempeän vaaleanpunaisin kukin. Kukkiessaan se on kuitenkin niin satumaisen kaunis, että sille suo mielellään nuo neliömetrit. Syksyllä siinä on kauniit kirkkaanpunaiset, pitkulaiset kiulukat.
Näitä luonnon ruusuja täytyy vaalia siinä, missä kurtturuusu vaatii jo kansalliset hävitystalkoot.
Yksi kohta tontistani on hyvin kuiva, siinä on aiemmin ollut rakennus ja kivijalka on vielä maassa nähtävissä. Vaalin kedolla itsestään kasvavaa kasvillisuutta, joka ei vielä ole kovin monipuolista, tosin heiniä siinä on ainakin viittä erilaista. Keltamatara ja hiirenvirna ovat kukkineet rinta rinnan jo vuosikymmenen, mutta nyt tienposkesta kedolleni on tullut myös pari pukinpartaa (Tragopogon pratensis).
Pukinparta on ihmisen mukana tullut muinaistulokas, jonka juurta on paahdettu sikurin tapaan kahviksi, ja tuoreet versot ovat kuulemma herkullisia kuin parsa. Täytyypä kokeilla.
Kauniimpaa kasvinaapuria kuin harakankello (Campanula patula) en olisi osannut valita kurjenmiekoille. Violettiin vivahtava kukka näyttää viihtyvän hieman kosteilla paikoilla. Parin viikon päästä tämän kohdan värimaailma muuttuu täysin, kun rusopäivänliljat alkavat kukkia.
Paahteisessa kukkapenkissä alkavat alppipiikkiputket kohta sinertyä, mirrinminttu jo kukkii sinisenä. Niille avautuu kohta valkoinen vierustoveri, sillä annan pukinjuuren (Pimpinella saxifraga) kasvaa siellä missä haluaa. Se on niin kaunis kukkanen, kuin pieni valkea pitsiliina.
Mitä luonnonkukkia sinä vaalit pihallasi?
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Rintamamiestalo puutarhoineen sai uuden elämän, kun porvoolaiset Beatrice Klaucke-Virtala ja Joni Virtala päättivät toteuttaa unelmansa kodista maaseudun rauhassa. Pitkään vailla vakituista asujaa ollut talo vajaan neljäntuhannen neliön kokoisella tontilla löytyi Loviisan Koskenkylästä.
Syksyinen luonto on parhaimmillaan. Hienot syysvärit, upeat vaahterat, pimenevät illat, raikastuvat ilmat. On myös sipulikukkien istutusten aika. Toivotaan, että me kaikki puutarhaharrastajat saamme nauttia keväisestä väriloistosta ennen perennojen kukintaa. Puutarhastamme löytyy vielä muutama kukkiva kukka: Peace-ruusu ja daalia. Luontokuvat on Pielisjoelta, Joensuusta. Mukana on myös kaksi kuvaa tukkiuitosta, joka oli todennäköisesti syksyn viimeinen. Joensuu on
Värejä ja muotoja rinnastamalla luodaan puutarha, jossa silmä lepää ja mielikuvitus leikkii. Mallia suunnitteluun voi ottaa väriopista, luonnosta ja matematiikasta.
Moni perenna on syötävä ja moni vihannes kelpaa kukkapenkkiin. Hyötykasvien estetiikka ja koristekasvien hyötykäyttö, sekaviljely, hyönteiskannan suojeleminen ja mahdollisimman monipuolinen lajivalikoima pienessä puutarhassa ovat pinnalla
