Puihin ja pensaisiin jäävät marjat erottuvat syyspuutarhassa lehtien varistua. Väripilkkuja talveen valmistautuvassa pihapiirissä löytyy muun muassa ruusujen, koristeomenien, aronioiden ja happomarjojen oksilta.
Puutarha pukeutuu vuoden kierrossa moneen asuun. Keväällä saamme ihailla heleänvihreitä lehvästöjä ja värikkäitä kukintoja. Keskikesällä vihreys syvenee ja kasvustot rehevöityvät. Kesän vaihtuessa syksyksi puutarha muuttaa taas muotoaan, kun lehtipuut ja -pensaat alkavat erottua vihreästä massasta toinen toistaan upeampien syysvärien ansiosta. Talveen vaipuvaa puutarhaa värittävät vielä hetken oksilla pysyttelevät hedelmät, marjat ja siemenkodat. Pihaistutuksia suunniteltaessa kannattaa valita myös lajeja, jotka ilahduttavat myöhään syksyllä.
Monet pensasruusut (Rosa) koristavat pihaa kukinnan lisäksi kauniilla syysväreillä ja komeilla pohjushedelmillä eli kiulukoilla. Kurtturuusun (R. rugosa) isoja, oranssinpunaisia, meheviä kiulukoita on perinteisesti kerätty ravinnoksi. Koska kurtturuusu on ajan mittaan levinnyt voimallisesti etenkin rannikon ja saariston luontoon, se on todettu haitalliseksi vieraslajiksi eikä sitä saa enää kasvattaa. Tavallisen kurtturuusun tilalle pihapensaiksi suositellaan tarhakurtturuusuja (R. Rugosa-Ryhmän lajikkeet), joista tosin monet tekevät kiulukoita villiä sukulaistaan vähemmän. Runsaasti syötäviä, punaisia marjoja kypsyttävät myös esimerkiksi omenaruusu (R. rubiginosa), koiranruusu (R. canina), orjanruusu (R. dumalis) ja luumuruusu (R. villosa). Mustia tai mustanpunaisia, kuivamaltoisia kiulukoita tekevät monet tarhapimpinellaruusut (R. Pimpinella-Ryhmän lajikkeet) sekä idänjuhannusruusu (R. ’Grandiflora’).
Koristeomenat (Malus) kasvattavat pieniä, usein kirkkaan värisiä hedelmiä, joista saa kirpakkaa makua soseisiin ja mehuihin. Oksille jätetyt pikkuiset hedelmät houkuttelevat talvella lintuja pihapiiriin. Marjaomenapensas (M. toringo var. sargentii) on upea yksittäis- tai aidannepensas eteläiseen Suomeen. Kevätkesällä se peittyy valkoiseen kukkapilveen. Syksyllä oksia somistavat runsaslukuiset, marjamaiset omenat vielä lehtien varistua. Pensaat erottuvat punaisine hedelmineen kauemmaksikin.
Myös purppuraomenapuiden (M. Purpurea-Ryhmä) alkukesän kukinta on kaunis ja runsas. Syksyyn väriä tuovat pienet hedelmät. Eräiden lajikkeiden hedelmät ovat hieman isompia, kuten ’Ranetka Purpurovajan’ parisenttiset, punaiset omenat. Paratiisiomenapuiden (M. Prunifolia-Ryhmä) ’Dolgon’ kirkkaanpunaiset ja ’Erstaan’ loistavankeltaiset omenat ovat tätäkin suuremmat. Koristeomenapuut menestyvät I–V-vyöhykkeillä, marjaomena ’Peräpohjola’ Torniossa asti.
Pihlajanmarjat ovat osa syksyistä luontoa. Jos rastaat ja muut linnut eivät popsi niitä nokkiinsa heti, marjat värittävät pihapiirejä ja metsänlaitoja pitkälle syksyyn. Marjat voivat olla muunkin värisiä kuin oranssinpunaisia. Siro-oksainen helmipihlaja (Sorbus koehneana) on kauneimmillaan syksyllä lehtien muututtua viininpunaisiksi ja marjojen saadessa valkoisen värityksen. Keltamarjapihlaja (S. aucuparia ’Xanthocarpa’) on kotipihlajan keltamarjainen muunnos. Molemmat menestyvät suotuisilla paikoilla Oulussa asti. Kokkola–Joensuu-linjalle saakka menestyvän arnoldinpihlaja ’Kirsten Pinkin’ (S. × arnoldiana) marjat ovat puolestaan vaaleanpunaiset.
Orapihlajat (Crataegus) ovat valkokukkaisia, piikkisiä pensaita tai pikkupuita, joiden hedelmä on pehmeämaltoinen luumarja. Näyttäviä punaisia tai mustia marjoja voi kerätä ravinnoksi, joskin ne ovat melko mauttomia ja jauhoisia. Parhaan makuiset marjat on punamarjaisella iso-orapihlajalla (C. submollis). Se muistuttaa tavallista aitaorapihlajaa (C. grayana), marjat vain ovat suuremmat. Pikkupuuksi kasvavalla mustamarjaorapihlajalla (C. douglasii) on viininpunainen syysväri ja kiiltävänmustat isot marjat. Orapihlajat menestyvät V–VI-vyöhykkeillä asti.
Etelä- ja Keski-Suomessa menestyvät aroniat (Aronia) ovat ehkä komeimpia syyspuutarhan pensaita kirkkaanpunaisine lehtineen ja mustine marjoineen. Aroniat ovat helppohoitoisia ja kiitollisia kasveja, jotka viihtyvät monenlaisissa kasvupaikoissa. Kaunein kukinta, komein syysväri ja runsain sato syntyvät aurinkoisella paikalla. Marja-aronian (A. Prunifolia-Ryhmä) isot mustat, tertuissa riippuvat marjat säilyvät pitkälle syksyyn, jos niitä ei ole kerätty mehuihin ja hilloihin. Koristearonian (A. × prunifolia) ja musta-aronian (A. melanocarpa) marjat ovat pienemmät, mutta yhtä käyttökelpoiset. Puna-aronian (A. arbutifolia) marjat ovat kypsinäkin punaiset.
Tuhkapensaiden (Cotoneaster) kukinta on melko vaatimaton, mutta syyslehdet ja marjat ovat sitäkin värikkäämmät. Marjat ovat myrkyllisiä, joten niitä ei kannata maistella. Istutuksissa eniten käytetyn kiiltotuhkapensaan (C. lucidus) marjat ovat kiiltävän mustat, euroopantuhkapensaan (C. integerrimus) punaiset. Molemmat ovat kestäviä Oulussa asti. Matalakasvuiset tuhkapensaslajit ovat Etelä-Suomen kasveja. Hyvin menestyvien kivikkotuhkapensaan (C. nanshan), sulkatuhkapensaan (C. horizontalis) ja suikerotuhkapensaan (C. dammeri) varret peittyvät syksyllä kirkkaanpunaisiin marjoihin.
Valkolumimarja (Symphoricarpos albus var. laevigatus) on vaatimattoman näköinen pensas, joka menestyy myös varjossa. Pienet vaaleanpunaiset kukat puhkeavat keski- ja loppukesällä oksiin. Valkoiset, kuivamaltoiset ja myrkylliset hedelmät, jotka ovat huomattavasti näyttävämpiä kuin kukat, säilyvät lehdettömässä pensaassa alkutalveen asti. Lumimarja menestyy etelästä Oulun korkeudelle.
Kun istuttaa myrkyllisiä marjoja tekeviä pensaita pihaan, on hyvä kertoa perheelle tai toisille asukkaille, että juuri nämä pensaat ovat pelkästään koristekasveja ja marjat jätetään linnuille.
Piikikkäistä happomarjoista (Berberis) on tarjolla useita lajeja ja lajikkeita. Lehdet voivat olla vihreät, keltaiset, purppuranpunaiset tai kirjavat. Happomarjat kukkivat kesäkuussa keltaisin kukin, jotka muodostuvat edellisen kesän versoihin. Syksyllä lehdet saavat kirkkaanpunaisen värityksen. Pitkälle syksyyn pensasta somistavat pienet punaiset marjat ovat kuin veripisaroita, jotka erottuvat muuten jo värittömässä puutarhassa. Aurinkoisilla ja kuivilla paikoilla viihtyvät happomarjat menestyvät Etelä- ja Keski-Suomessa.
Mahonia (Mahonia aquifolium) on varjoisten paikkojen piikikäs kasvi, jolla on kiiltävät, ainavihannat lehdet ja kaunis keltainen kukinta toukokuussa. Osa lehdistä saattaa syksyllä muuttua loistavanpunaisiksi. Huomiota herättävät myös sinihärmeiset, eksoottiset marjat. Marjoissa olevat siemenet ovat lievästi myrkyllisiä, mutta kirpeänhapanta hedelmälihaa voi käyttää esimerkiksi hillojen ja viinien maustamiseen. Hapanta maata vaativa mahonia menestyy IV-vyöhykkeellä asti. Keväällä lehdet saattavat ruskettua, jos maa on vielä jäässä ja aurinko paistaa suoraan lehdille.
Sorvarinpensaita (Euonymus) viljellään pääasiassa värikkäiden kotahedelmien ja lehtien komeiden syysvärien takia, kukinta ei juuri herätä huomiota. Meillä yleisimmät lajit ovat parin kolmen metrin korkuiseksi kasvava euroopansorvaripensas (E. europaeus) ja ainavihanta, matalaksi jäävä kääpiösorvarinpensas (E. nanus var. turkestanicus). Molemmat menestyvät V-vyöhykkeellä asti ja saavat syksyllä kauniin punaisen värityksen sekä hauskat punaiset siemenkodat. Muita meillä menestyviä lajeja ovat hieman aremmat tuuheaoksainen pallesorvarinpensas (E. alatus) ja nuokkuvaoksainen, isohedelmäinen kirsikkasorvarinpensas (E. planipes).
Helppohoitoinen ja nopeakasvuinen japaninkelasköynnös (Celastrus orbiculatus) kasvaa hyvin Etelä-Suomessa ja on pärjännyt Oulun korkeudellakin, jossa varret tosin voivat kylminä talvina paleltua maahan saakka. ”Puuntappajanakin” tunnettu kelasköynnös kannattaa istuttaa kehikkoon tai sitä varten pystytetyn paalun viereen, sillä voimakkaasti kietoutuvat varret saattavat tukahduttaa muut kasvit. Lehdet saavat syksyllä kullankeltaisen värin. Lehtien varistua paljastuvat emiköynnösten oranssinkeltaiset, marjamaiset kotahedelmät, joiden haljetessa punaiset siemenet tulevat näkyviin. Toisinaan samassa kasvissa on sekä hede- että emikukkia, jolloin pölyttävää hedeköynnöstä ei tarvita.
Julkaistu Oma PIHA -lehdessä 6/2020
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Rintamamiestalo puutarhoineen sai uuden elämän, kun porvoolaiset Beatrice Klaucke-Virtala ja Joni Virtala päättivät toteuttaa unelmansa kodista maaseudun rauhassa. Pitkään vailla vakituista asujaa ollut talo vajaan neljäntuhannen neliön kokoisella tontilla löytyi Loviisan Koskenkylästä.
Värikkäät vihanneskasvit koristavat hyötytarhaa ja piristävät ruokapöytää. Kasvien väriaineilla on silmänilon lisäksi myös terveyttä edistäviä vaikutuksia. Värikkäät vihannekset sopivat erityisesti potageriin, jossa keittiökasvit ja kesäkukat on istutettu ranskalaisen muotopuutarhan mukaisesti. Toki ne antavat säväyksen myös tavalliseen vihannestarhaan ja ruukkupuutarhaan. Värejä kasveihin muodostuu etenkin keltaisista ja punaisista karotenoideista sekä punaisista, sinisistä ja violeteista antosyaaneista. Punajuurikkaan
Ruokaa alkaa häämöttää joka puolella, kun silmät ensin avautuvat aiheelle. Jopa kotipihan puista moni tarjoaa syötävää.
Sininen, valkoinen, keltainen – siinä on kevään vuokkoihanuuksien kukintajärjestys. Vuokonkukkien monimuotoisuus voi innostaa ryhtymään kasvikeräilijäksi. Valkovuokkomeren hohtava valo ja vuokkokimppu, onnekkaasti kohdattu keltavuokkolaikku ja sinivuokkojen salaperäinen sinisyys kuuluvat kevääseemme. Nämä näyt ovat piirtyneet lähtemättömästi muistiin usein jo lapsuudessa, ja myöhemminkin moni haluaa istuttaa kevätkukista juuri vuokkoja ihaillakseen niiden yltäkylläistä loistoa pihamaalla. Sini-, valko- ja keltavuokot
