Viimeisimmässä Oma Piha-lehdessä, joka ilmestyi tämän kuun 3. päivänä, kuvakulmapalstallani oli juttu otsikolla ”Kauniit ja harmittavat kauriit”, missä kerroin mm. yrityksistämme estää kauriseläinten tuhotyöt pihapiirissämme. Jutun lopussa pohdin, että olisi mielenkiintoista tietää, onko joku lukijoista keksinyt varman keinon pitää kauriit loitolla pihasta ilman ”Berliinin muuria”. Ehkä joillakin on myös hauskoja tai vähemmän hauskoja kokemuksia eläinten vierailuista. Karkoitusvinkit voi lähettää: toimitus@omapiha.info tai Oma PIHA, Vanha Talvitie 10 C, 00580 Helsinki. Tietysti vinkkejä voi kertoa tässäkin kommentin muodossa.
Karkoitusvinkkejä kaivataan
Lue myös
Kirje Pihakalenterin tekijältä
Hei vaan! On taas se ihana aika vuodesta, kun Pihakalenteri on tehty ja se lähtee painosta tilaajille kuun vaihteessa. Tätä on kuukausia suunniteltu, kirjoitettu ja kuvattu. Ja nyt se on […]
Kultapuita marrasmaisemassa
Lehtikuuset (Larix) ansaitsevat tähän aikaan vuodesta erityishuomiota, sillä ne kuuluvat maiseman myöhäisimpiin värittäjiin. Kausivihantien lehtikuusten neulaset kellastuvat ennen putoamistaan perin kauniisti! Näyttää siltä kuin alkutalven aurinko säteilisi hetkisen juuri
Katsuran tuoksuvia syyslehtiä
Ihastuttava katsura (Cercidiphyllum japonicum) tuo pirteän tuoksun ulottuvuuden syyspuutarhaan, vaikka se yleensä liitetään kasvukauden aiempiin vaiheisiin. Kuultaviin keltaisen ja punaisen sävyihin syttyvien ruskaisten katsuranlehtien aromi on ihmeellisen imelä. Tuoksun voi [&h
Kabochaa ja tougania
Syksy on erilaisten kurpitsojen aikaa. Mikäpä olisi ihanampaa kuin lämmittävä, samettinen kurpitsakeitto tai uunissa paahdetut kurpitsaviipaleet pääruoan lisukkeena? Lajikkeissakin riittää kokeilemista: on spagettikurpitsaa, myskikurpitsaa, hokkaidonkurpitsaa ja vaikka mitä.
Näyttelyvinkki: Kirjontateoksissa kukkii
Puutarhan talvilevon aikana viherpeukalot voivat katsahtaa, millaisia kasviaiheita näyttelytiloista löytyykään. Tämänkertaisessa näyttelyvinkissä kasvit kukoistavat kirkkotekstiileissä, joita käsityömestari Helena Vaari on kirjonut 1980-luvulta lähtien maamme luterilaisiss